On kuitenkin huomattava, että järjestöt ovat vain osa suomalaista korruptiivisen monetokratian järjestelmää. Suomen tapauksessa järjestelmä on luonut sen ympärillä olevan politiikan. Järjestöiltä ei voi leikata, koska vanhat valtapuolueet ovat saavuttaneet yhteisen konsensuksen, jossa muiden hillotolppia paheksutaan hiljaa. Samalla puolueet kuitenkin samanaikaisesti betonoivat omia etujaan, koska muut tekevät niin kuitenkin. Järjestösektorilla näitä etuja on erityisesti kokoomuksella, demareilla, keskustalla ja vasemmistoliitolla.

Järjestelmä koostuu järjestöjen lisäksi poliittisista virkanimityksistä. Poliittinen virkanimitys tarkoittaa viran myöntämistä hakijalle, jonka poliittinen tai ideologinen sitoutuminen vaikuttaa nimityspäätökseen, vaikka virka ei ole juridisessa mielessä poliittinen. Puolueet toisin sanoen nostavat luotettuja tovereitaan merkittäviin valtapositioihin politiikan ulkopuolelle. Virkanimitykset ovat merkittäviä vallankäytön välineitä, koska poliitikot vaihtuvat, mutta virkamiehet pysyvät yli poliitikon valtakauden.

Eero Murron tekemässä tutkimuksessa “Virkamiesvaltaa? : ministerien ja virkamiesten väliset valtasuhteet Suomessa viime vuosikymmenien aikana” 2 listataan yli 200 poliittista virkanimitystä. Julkaisussa on käsitelty aikaväliä 1974-2014, jolloin poliittisia virkanimityksiä eniten tehneet puolueet olivat järjestyksessä SDP, keskusta, kokoomus, RKP ja vasemmistoliitto/SKDL. Härski toiminta ei viime vuosikymmenen aikana ole muuttunut, vaan sama puuhastelu jatkuu edelleen. Tämän vuoden alussa tehdyn kyselyn perusteella vain kaksi puoluetta (Perussuomalaiset ja Liike Nyt) tuomitsevat selkeästi poliittiset virkanimitykset. 3

Poliittiset virkanimitykset voidaan nähdä ongelmallisena siltäkin kantilta, että julkista valtaa ja julkista rahaa käyttäviksi sekä julkisilla rahoilla toimiviksi virkahenkilöiksi tulisi - maalaisjärjen ja tehokkuusajattelun kannalta ainakin - valita mahdollisimman päteviä ihmisiä. Näin ei kuitenkaan monessa tapauksessa ole. Katsotaan lähimenneisyydestä röyhkeimpiä esimerkkejä poliittisesta suhmuroinnista ja virkanimityksistä. Nämä ovat tietenkin vain murunen jäävuoren huipusta. Toiminta jatkuu, vaikka gallupin mukaan vain yhdeksän prosenttia suomalaisista hyväksyy poliittiset virkanimitykset. 4

Aino-Kaisa Pekosen valtiosihteerin nimitys (vasemmistoliitto)

Li Andersson sai vaalirahoitusta Kerkkoon kansantaloyhdistykseltä. 6000 euroa on sattumoisin myös suurin lain sallima yksittäinen lahjoitussumma. Aino-Kaisa Pekonen nimitti valtiosihteerikseen kyseisen yhdistyksen puheenjohtajan tyttären. Nimitysehdotus tuli Ruuthille niin yllätyksenä, että tämä kertoi Kansan Uutisille tapahtumaketjusta seuraavasti: ”Vastasin, että voinhan mä ja aloin googlettaa, että mikä on valtiosihteeri.” 5 6 7

Opetushallituksen pääjohtajan nimitys (vasemmistoliitto)

Silloisen opetusministeri Jussi Saramon valtiosihteeri nimitettiin Opetushallituksen pääjohtajaksi, vaikka tällä oli kärkihakijoista vähiten johtamiskokemusta Opetushallituksen toimialaan liittyvistä organisaatioista. Tämän takia oikeuskansleri ei aluksi hyväksynyt nimitystä. Kelhä on toiminut lisäksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmän pääsihteerinä (2016–2019), vasemmistoliiton eduskuntasihteerinä (2015–2016), kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen (vas) erityisavustajana (2011–2014) sekä kansanedustajan avustajana (2009–2011). Vasemmistoliiton erottua hallituksesta vuonna 2014 Kelhä työskenteli hetken aikaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) kehittämispäällikkönä (2014–2015). Nimitystä perusteltiin Minna Kelhän ”eri näkökulmista tulevalla näkemyksellisyydellä”. Aallon työelämäprofessori totesi suoraan sen minkä kaikki jo muutenkin tiesivät: nimitys oli umpipoliittinen. 8 9

Valtiovarainministeriön kunta- ja alueosaston osastopäällikön nimitys (kokoomus)

Lahtelainen peruskoulun rehtori Jussi Virsunen nimitettiin valtiovarainministeriön kunta- ja alueosaston osastopäällikön virkaan. Virsunen ohitti haussa useamman kaupungin- ja kunnanjohtajan, joista osalla oli aiempaa kokemusta myös valtionhallinnosta. Virsusella itsellään ei ollut kokemusta valtionhallinnosta. Nimitys valmisteltiin kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikosen (kok.) alaisuudessa. 10

Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikön nimitys (RKP)

Kansliapäällikön tehtävään oli 26 hakijaa, joukossa muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön johtajia, Tampereen yliopiston entinen rehtori Mari Walls sekä kokoomuksen entinen puoluesihteeri Kristiina Kokko. Backmanin nousu ykkösehdokkaaksi herätti laajaa ihmetystä, koska tämän ansioita pidettiin huomattavasti rajallisempana kuin monen muun ehdokkaan. Tästä huolimatta Backman valittiin. Esityksen teki opetusministeri Anders Adlercreutz. 11

Nuoriso- ja liikuntapolitiikan osaston ylijohtajan nimityssotku (RKP)

Ministeri Sandra Bergqvist teki viimeisenä työpäivänään virkanimityspäätöksen, joka herätti tulevassa ministerissä Mika Poutalassa ihmetystä. Alun perin Bergqvist esitti virkaan Kruunupyyn kunnanjohtajaa ja Rkp:n ministereiden entistä erityisavustajaa Malin Brännkärria, mutta nimitys vedettiin viime hetkillä pois oikeuskanslerin vaatimuksesta. Oikeuskanslerin mukaan valinnassa ei ollut vertailtu ja huomioitu riittävästi hakijoiden pätevyyttä. 12

Kelan pääjohtajanimitys (kokoomus, keskusta)

Vuoden 2025 Kelan pääjohtajanimityksestä tuli farssi, kun kokoomus yritti runtata hillotolppaan silloista työministeri Arto Satosta (joka muuten sangen ironisesti on vastustanut julkisesti poliittisia virkanimityksiä 13). Kelan hallitus esitti tehtävään huomattavasti ansioituneempaa Heli Backmania äänin 8-1. 14 Virkaan valittiin lopulta yllätysnimenä Lasse Lehtonen, joka oli hakenut paikkaa jo aiemmin. Kokoomustaustainen hänkin.

Kelan pääjohtajapaikka on ollut historian saatossa ns. keskustan läänitys. Kelan pääjohtajina ovat toimineet esimerkiksi keskustalaiset entiset ministerit Pekka Tuomisto, Liisa Hyssälä ja Jorma Huuhtanen, sekä Elli Aaltonen, joka on kertonut, että hänen arvomaailmansa on lähellä keskustaa. 15 Kokoomus on saanut kaapattua tämän läänityksen.

Sisäministeriön kansliapäällikön nimitys (vihreät, kokoomus, kristillisdemokraatit)

Vuonna 2020 silloinen sisäministeri Maria Ohisalo nimitti sisäministeriön kansliapäälliköksi ihmisoikeusjuristi Kirsi Pimiän, jonka taustalta löytyy vihreiden eduskuntaryhmän ja ministerin avustajana toimimista. Pimiällä ei ollut lainkaan kokemusta sisäministeriön alalta.

Kyseinen kansliapäällikön paikka on ollut varsin usein poliittisen virkanimityksen taistelukenttänä. Yle kertookin, että Pimiää edeltävän sisäministeriön kansliapäällikön, kokoomuslaisena pidetyn Ilkka Salmen nimitti kokoomus. Salmi nousi tehtävään Suposta ja oli aiemmin tehnyt töitä kokoomukselle Ville Itälän ja Anne Holmlundin erityisavustajana. Salmea edelsi kristillisdemokraatteihin kuulunut Päivi Nerg, jonka nimitti kristillisdemokraattien Päivi Räsänen. 16

Sitran johtajan nimitys (kokoomus)

Yle kertoo, että Tulevaisuustalo Sitran johtajaksi oli loppusuoralla kaksi ehdokasta, joista toinen oli tulevaisuuden tutkimuksen professori ja toinen entinen pääministeri ja työtään lopetteleva EU-komissaari. Valituksi tulleen Jyrki Kataisen (kok.) valintaa tukivat isojen puolueiden hallintoneuvostojäsenet. Toista, ei-poliiittista ehdokasta tukivat perussuomalaisten, vihreiden ja vasemmistoliiton jäsenet. Heidän mielestään valtapuolueiden ehdokas voitti asiantuntijan. 17

Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuri- ja taidepolitiikan osaston ylijohtajan nimitys (kokoomus)

Kokoomuslainen tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie teki opetus- ja kulttuuriministeriössä poliittisen virkanimityksen, kun tämä valitsi kulttuuri- ja taidepolitiikan osaston ylijohtajaksi kokoomuslaisen Juha Rintamäen. Rintamäki on toiminut Helsingin evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän johtajana ja Lauttasaaren seurakunnan kirkkoherrana. Lisäksi Juha Rintamäki toimi vuoden 2025 kuntavaaleissa Helsingissä kokoomuksen Daniel Sazonovin pormestarikampanjan toisena vetäjänä. Hän oli kokoomuksen varapuheenjohtaja vuosina 1995–1999 ja kansanedustajaehdokas vuosina 1995 ja 1999. Valtioneuvoston oikeuskansleri pyysi täydennystä nimitysmuistion yleisiin perusteluihin hakijoiden ansioiden vertailun osalta. Ylen lähteiden mukaan täydennyspyyntöjä tai tarkentavia keskusteluja oli useita, ainakin kolme. Nimitysesityksen oli kerran tarkoitus edetä valtioneuvoston päätettäväksi, mutta oikeuskanslerin täydennyspyynnön vuoksi niin ei käynyt. Lopulta nimitys saatiin kuitenkin runtattua läpi. 18

Geologian tutkimuskeskuksen pääjohtajan nimitys (keskusta)

Puhelimensa kaappauksestakin tutuksi tullut Mika Lintilä (kesk.) valitsi Geologian tutkimuskeskuksen pääjohtajaksi oman valtiosihteerinsä Kimmo Tiilikaisen. Tiilikaisella oli vähemmän johtamiskokemusta kuin kahdella muulla kärkihakijalla, mutta tämä ohitti silti pätevämmät hakijat. Kertoo kaiken. 19

Demareiden nimitysruletti Marinin hallituksessa (SDP)

Marinin hallituksen aikana lyhyen ajan sisällä useampi demari sai hyvän viran. Entinen demariministeri Susanna Huovinen nimitettiin valtiovarainministeriön hallintopoliittiseksi alivaltiosihteeriksi. Demaritaustainen Kirsi Varhila siirtyi Satakunnan hyvinvointialueen johtajaksi sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikön tehtävistä. Varhilan hommiin siirtyi sosiaalidemokraatti Veli-Mikko Niemi. Valtioneuvoston EU-asioiden osastopäälliköksi nousi Jari Luoto, joka on toiminut pääministeri Paavo Lipposen (sd.), Antti Rinteen (sd.) ja Sanna Marinin (sd.) poliittisesti nimitettynä avustajana. Antti Rinteen entinen erityisavustaja Matti Hirvola (sd.) valittiin työ- ja elinkeinoministeriön viestintäjohtajaksi. Rinteen entinen valtiosihteeri Raimo Luoma nousi puolestaan työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäälliköksi. 20

Kuvakaappaukset ovat kirjoittajan suorituksia, jotka ovat saatavissa omasta Opintopolusta. Hallituksen kaavaileman esityksen jälkeen näihinkin saatetaan lisätä jatkossa loppuun esimerkiksi “sor (sisäänpääsy ostettu rahalla)”.

Aluksi

Otsikko kertoo kaiken olennaisen. Hallitus on vaivihkaa ja julkisuudelta piilossa valmistellut esitystä 1, jolla mahdollistettaisiin koko tutkinnon suorittaminen rahalla avoimessa korkeakoulussa ilman pääsykokeita tai minkäänlaista kyvykkyyteen tai osaamiseen perustuvaa sisäänpääsyseulontaa. Toisin sanoen opiskeluoikeuden koko tutkintoon voisi ostaa itselleen puhtaasti rahalla. Esitykseen sisältyy merkittäviä ongelmia, joista suurimmat ovat moraalisia, mutta myös mitattavissa resursseissa ja matemaattisesti.

Meritokratia ja mahdollisuuksien tasa-arvo

Brittiläinen sosiologi Michael Young kehitti 1950-luvun lopulla meritokratian käsitteen 2, jonka mukaan asemat ja etuudet tulisi jakaa yhteiskunnassa perityn aseman tai varallisuuden sijaan kykyjen perusteella. Meritokratian - ja itse asiassa täten myös klassisen liberalismin - ytimessä on mahdollisuuksien tasa-arvon käsite 3. Poliitikot pitävät mahdollisuuksien tasa-arvosta puhumisesta, mutta ovat heti tilaisuuden tullen murentamassa sitä omien eturyhmiensä hyväksi. Meritokraattisen yhteiskunta perustuu pohjimmiltaan darwinistiseen kilpailuun, jossa ihmiset päätyvät kykyjensä perusteella heille sopiviin positioihin.

Suomessa on lukuisin tutkimuksin (niin lukuisin, että niistä on tullut jo yleisesti hyväksytty totuus ja en viitsi edes erikseen linkata niitä tähän) osoitettu sosioekonomisen aseman ja koulutuksen välinen yhteys: mitä paremmin koulutettu ihminen on, sitä paremmassa yhteiskunnallisessa ja sosioekonomisessa asemassa tämä on. Toisin sanoen korkeakoulutus voidaan todeta aivan mitattavastikin arvokkaaksi, koska se parantaa ihmisen myöhempää asemaa. Korkeakoulutuksen - tai oikeammin korkeakouluttamattomuuden - periytymistä on pyritty ehkäisemään nimenomaisesti mahdollisuuksien tasa-arvolla. Ollaan päädytty tilanteeseen, jossa esimerkiksi yliopistoon pääsee esimerkiksi suoriutumalla riittävän hyvin ylioppilaskirjoituksissa tai pääsykokeessa. Olennaista on, että ihmiset kaikista sosioekonomisista luokista ovat sisäänpääsyn suhteen tasavertaisessa asemassa. (toim. huom. näin ei sosiologisessa tutkimuksessa ihan perustellusta syystä ajatella, mutta itse koetilanteet ovat tasavertaisia). Yhteistä näille on se, että sisäänpääsyn eteen joutuu näkemään vaivaa, jotta pystyy osoittamaan osaamisensa olevan riittävällä tasolla.

Mikäli hallituksen esitys etenee suunnitellusti, päädytään tilanteeseen, jossa vähemmän kyvykkäät voivat välttää pääsykokeet rahalla. Syntyy kaksikerrosjärjestelmä, jossa maksukyvyttömät joutuvat kamppailemaan kyvykkyydellään, kun taas maksukykyiset pääsevät opiskelemaan tilisiirron avulla. Toisaalta kyse on myös kohti monetokratiaa - rahan valtaa - siirtymisestä. Tähän voi päätyä yksinkertaisen kolmiportaisen loogisen päättelyketjun avulla.

1. Poistaako pääsykokeen tai muun pätevyyden osoittamisen ohituskaista yhden merkittävän esteen tutkinnon hankkimiselta?

2. Parantaako tutkinto ihmisen sosioekonomista ja yhteiskunnallista asemaa?

3. Kun vastaus molempiin yllä oleviin on “kyllä”, taataanko yksi este poistamalla maksukykyisten ryhmälle helpompi reitti parempaan sosioekonomiseen ja yhteiskunnalliseen asemaan niihin verrattuna, jotka eivät pysty maksamaan itseään sisään? (retorinen kysymys - vastaus on “kyllä”).

Näin olemme päätyneet johtopäätökseen, jossa edistämme vallan ja asemien kasautumista kyvykkäiden sijaan maksukykyisimmille. Pääsykokeen panostuksesta huolimatta reputtanut köyhä joutuu odottelemaan vuoden seuraavaa mahdollisuuttaan, rikkaan ei tarvitse edes kirjaa avata.

Hei, me ajetaan DEItä!

DEI (diversity, equity and inclusion) 4 on varmasti tullut tutuksi kaikille poliittisia sosiaalisia medioita seuraaville ärsyttävyyteen asti. Hallituksen esitys osoittaa sen, että poliitikot tykkäävät ajella kaksilla rattailla. Oli kyse sitten oikeistoista tai vasemmistosta, pyrkivät vallassa olevat sementoimaan etuja erilaisille “omille ryhmilleen” DEI-periaatteita hyödyntäen. Meritokratian puolustaminen vaatii yksinkertaisesti sitä, että kaikenlaisia kiintiöitä ja kyvykkyyden hylkäämistä valintaperusteena vastustetaan johdonmukaisesti kaikissa tapauksissa.

Vihervasemmiston tapa ajaa kolmen ison E:n erityispolitiikkaa - erityisoikeuksia erityisille erityisryhmille - on pohjautunut intersektionaaliseen uhribingoon, joka on johtanut ajatuksiin esimerkiksi sukupuoleen tai ihonväriin perustuvista kiintiöistä. Rikkaat taas ovat porvarillisen oikeiston DEI-ryhmä, jonka tulisi ohittaa kyvykkäät. Mekanismi on täysin sama - etuuksia jaetaan kyvykkyyden sijaan muiden ominaisuuksien perusteella. Lopputulos on molemmissa yhtä kauhistuttava. Kuka haluaa, että mahdollisimman hyviin suorituksiin kykenevien sijaan maailma pyörii siten, että keskinkertaistetut keskivertoihmiset suoriutuvat keskiverrosti?

Erityisesti DEI:n viimeinen kirjain on todella merkitsevä ongelma. Hallituksen näkyvät poliitikot ovat vastustaneet kovasanaisesti peruskoulujen inkluusiota - mielestäni täysin perustellusti - mutta haluavat silti samaa inkluusiota korkeakouluihin. Valitettavasti mekanismi on täysin sama molemmissa tapauksissa. Hallituksen kaavaileman esityksen toteutumisen johdosta pääsykokeen reputtaneet maksukykyiset tulisivat samoille kursseille ja samoihin ryhmiin niiden kanssa, jotka ovat kyvykkäämpiä ja päässeet kyvykkyytensä avulla opiskelemaan. Kuten peruskoulussa, myös tässä tapauksessa heikommat osaajat syövät kyvykkäämmiltä esimerkiksi opetusresursseja.

Kustannuksista

Alkuun kuvina laitettu diplomi-insinöörin tutkinto on laajuudeltaan 300 opintopistettä (180 op + 120 op). Tällä hetkellä avoimessa yliopistossa suoritettu opintopiste maksaa noin 20 euroa. Se tekisi tutkinnon hinnaksi 6000 euroa. Valitettavasti tämä ei vastaa tutkinnon todellisia kustannuksia, vaan kyseinen tutkinto maksaa kokonaisuudessaan ja kaikkine kuluineen noin 50 000 euroa. Tämä tarkoittaa, että pelkkien kulujen kattamiseksi opintopisteen hinta avoimessa yliopistossa tulisi yli kahdeksankertaistaa, mikäli tutkintoon ei haluttaisi käyttää euroakaan verorahoja.

Yhteenveto

Kyseessä on aivan karmaisevan huono ja itsekäs esitys, jolla osoitetaan avointa halveksuntaa vähäosaisia kohtaan, syödään opetuksen laatua, rapautetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa ja toimitaan kaksinaismoralistisesti DEI-periaatteita ajaen. Ei todellakaan jatkoon. Roskiin.

Pyysin Grokia luomaan kuvituskuvan. Tekoäly osasi tunnistaa olennaisia aihealueita, mutta sisällössä ei varsinaisesti ole mitään järkeä. Se näyttää kuitenkin hyvältä. Ainakaan tekoäly ei vielä uhkaa sivilisaatiomme olemassaoloa.

Alkuun Fermin paradoksista

Tämä blogi on melko vahvasti keskittynyt yhteiskunnallisiin näkökulmiin, julistukseen ja pohdintoihin, mutta maailmassa on kuitenkin mielenkiintoisempiakin asioita. Yksi näistä on Fermin paradoksi, jonka kanssa minulla on ollut lähes pakkomielteinen suhde. Olen nimittäin varsin säännöllisesti pohtinut sitä vuodesta 2006 lähtien, lukenut jatkuvasti siihen liittyvää kirjallisuutta ja yrittänyt ratkaista sitä ainakin niin, että ratkaisu tyydyttää omassa päässäni hakkaavan tarpeen kuulla tai saada aikaan järkevä selitys. En koe Fermin paradoksin olevan pelkästään mielenkiintoinen kysymys, vaan mielenkiintoisin kysymys, joka modernilla ajalla on esitetty.

Fermin paradoksi juontaa juurensa 1950-luvulle, jolloin fyysikko Enrico Fermi kysyi yksinkertaisen kysymyksen: “missä kaikki ovat?”. Tällä hän viittasi päivän sanomalehden kuvituskuvaan, jossa lentävistä lautasista tulleet alienit varastivat roskapönttöjä (kuva yhdisti seudulla tapahtuneet roskapönttöjen katoamiset ja siihen aikaan yleistyneet väitetyt havainnot lentävistä lautasista). Joku voisi sanoa, että tuo kysymys ei täytä paradoksin määritelmää - ja olisi myös oikeassa. Paradoksi muotoillaankin tuon kysymyksen sijaan seuraavasti: “jos maailmankaikkeudessa on muuta älyllistä elämää kuin ihmiskunta, miksi tätä ei ole havaittu?”. Myöhemmin käsittelyn osalta tulee huomioida, että tämä koskee sekä muiden sivilisaatioiden näkemistä että myös kaikkia muita merkkejä tällaisten olemassaolosta.

Vastauksia on tietysti esitetty löytyvän mitä villeimmistä selityksistä, joista on kokoelma esimerkiksi aiheen englanninkielisellä Wikipedia-sivulla. 1 Suosittelen kuitenkin lukemaan Tähtitieteellisen yhdistyksen Suomessa julkaiseman fyysikko Stephen Webbin teoksen 75 ratkaisua Fermin paradoksiin 2, jossa nimensä mukaisesti esitellään 75 ratkaisuehdotusta. Webb julkaisi alun perin kirjan 50 ratkaisua Fermin paradoksiin, jota myöhemmin täydensi uusilla ratkaisuilla. Alkuperäisellä painoksella on minulle lähes taianomainen asema, koska muistan hakeneeni sen vuonna 2006 Ulvilan kirjastosta (olin silloin 14-vuotias). Noihin aikoihin laukaistiin myös Plutoa tutkinut New Horizons -luotain, ja muistan huoneessani tietokoneellani istuessani miettineeni, kuinka vanha olenkaan sen saapuessa perille vuonna 2015. Siitäkin on jo kymmenen vuotta. Paradoksi on kulkenut mukanani ihmiselämän pituudessa mitattuna aika pitkän matkan. Ihmiselämän pituus ei kuitenkaan käsiteltävän aiheen kontekstissa ole kovinkaan käyttökelpoinen mittari, kuten myöhemmin huomataan.

Ihailen Stephen Webbin kykyä selittää asiat varsin kansantajuisesti. Asiat voisi selittää monimutkaisesti, mutta asioita ei tarvitse selittää monimutkaisesti. Pyrin omassa ratkaisussani samaan. Monet asiat ovat matemaattisesti vaikeasti selitettävissä vaikkapa erilaisten differentiaaliyhtälöiden kautta, mutta niitä ei ole tarpeen selittää siten. Huomautettakoon, että osa Webbin esittämistä ratkaisuista on jo nyt kumottu ainakin melko uskottavasti. Samalla ratkaisuehdotuksia esitetään koko ajan lisää - hyvä niin. Riittää ajateltavaa. Huomionarvioista on kuitenkin se, että teknologian kehittyessä vääjäämätön kehityskulku näyttää olevan se, että “heitä ei ole”-tyyppiset ratkaisut vähenevät. Esimerkiksi eksoplaneettojen tutkimus on räjähtänyt, jolloin “planeettajärjestelmät ovat harvinaisia”-tyyppiset ratkaisut ovat tipahtaneet pois. Puolen vuosisadan sisällä pystynemme käyttämään tehokkaita gravitaatiolinssejä teleskooppiemme apuna, jolloin saamme tarkkoja kuvia eksoplaneettojen ilmakehistä. Tämä voi tiputtaa osan ilmakehiin liittyvistä ratkaisuehdotuksista pois. Ja niin edespäin.

Paradoksin hienous piilee siinä, että jokainen voi keksiä siihen näennäisen ja omanlaisen ratkaisunsa. Fyysikko ehdottaa fysiikan kehitykseen liittyvää ratkaisua, sosiologi yhteiskunnallista ratkaisua ja niin edespäin. Teologilla on varmasti oma ratkaisunsa. Kunnes toisin todistetaan, niistä mikä tahansa voi pitää paikkansa. Omassa ratkaisussani näkyy varmasti yliopistotaustani (ympäristötekniikka→sähkötekniikka→biofysiikka), mutta haluaisin mielelläni kuulla juuri sinun ratkaisusi. Kommentoi se alle tai lähetä vaikka viestiä. Olen vuosikymmenet lukenut ja väitellyt aiheesta, mutta en varsinaisesti ole esittänyt omaa ratkaisuani. Mennäänpä siis siihen. Otan samalla myös kantaa omasta mielestäni mielenkiintoisimpiin ratkaisuehdotuksiin.

Rajattu anti-occamilainen ratkaisu Fermin paradoksiin

Nähdäkseni paradoksin ratkaisujen suurin ongelma on se, etteivät ne toimi erillisinä. Ihmisillä on tapana sovittaa monimutkaisten ongelmien ratkaisu yhteen muottiin (ja kieltämättä Occamin partaveitsi usein toimiikin), mutta käsissä oleva ongelma on liian monimutkainen sovitettavaksi yksinkertaiseen ratkaisuun. Tämä ratkaisu nojaa kahteen perusperiaatteeseen

1. ei ole mitään syytä olettaa elämän olevan ihmeellistä

2. kaikki universumin sisällä oleva joutuu noudattamaan samoja fysiikan lakeja

Yksinkertaista, vai mitä? Ei oikeastaan, vaan se johtaa hyvin monimutkaiseen todennäköisyyksien ketjuun, joka perustuu eri luonnontieteisiin. Me voisimme kuvitella mitä ihmeellisimpiä teknologisia kehitysaskeleita, mutta mielestäni niitä ei ole mielekästä yrittää sovittaa ratkaisuksi. Sen sijaan tässä keskitymme siihen, minkä tällä hetkellä tiedämme varmasti pitävän paikkansa. Tulevaisuudessa se varmasti tulee muuttumaan, ja on mahdollista, että tämä pohdinta näyttäytyy silloin naurettavan kivikautisena ajatteluna. Sitä emme kuitenkaan voi varmaksi tietää, joten on toistaiseksi elettävä tosiasioiden maailmassa.

Aloitetaan ratkaisuun johtava päättelyketju.

… monisoluisen elämän kehityskaari on pitkä

Meillä ei oikeastaan ole mitään syytä olettaa abiogeneesin 3 (elämän syntyminen elottomasta aineesta) olevan harvinaista tai vaikeaa. Asioiden laita on itseasiassa täysin päinvastainen. Maapallo on syntynyt 4,6 miljardia vuotta sitten ja elämä on syntynyt tänne 3,5 miljardia vuotta sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että elämä on syntynyt maapallolle käytännössä heti, kun se on jäähtynyt. Abiogeneesin on täytynyt olla helppo askel. Biofysiikassa eletään arkimaailmaan nähden sekä äärimmäisen pienten (solujen koko) että äärimmäisten isojen lukujen (kemiallisten reaktioiden määrä liuoksessa) maailmassa. Tämä on syytä pitää mielessä elämän syntyä ajatellessa - 700 miljoonan vuoden aikana täällä tapahtuneiden kemiallisten reaktioiden määrä on ollut miljardeja miljardeja miljardeja … … miljardeja (lisätään pisteiden väliin todella monta miljardia). Ja oikean reaktion on täytynyt tapahtua vain kerran. Ymmärtänette pointin. Universumin mittakaavassa (ikä noin 13,7 miljardia vuotta) kyseessä ei kuitenkaan ole ollut aika eikä mikään.

Tässä yhteydessä on huomautettava, että monet kreationistit ovat lukujen valossa ehdottaneet Fermin paradoksin ratkaisuksi Jumalaa. En voi sietää tätä lähestymistapaa, jossa tiede yritetään (virheellisesti) kaapata argumentiksi uskomusten vahvistamiseksi. Kreationistien väitteiden ongelma on se, että todennäköisyyksiä ei ymmärretä. Todennäköisyydet saadaan näyttämään pieniltä, kun yllä selitettyä määrää ja aikaskaalaa ei ymmärretä. Vielä suurempi ongelma on se, että argumenttina käytettävät luvut ovat peräisin Richard Dawkinsilta 4, joka yksinkertaisesti on antanut väärät luvut. Ne eivät pidä paikkaansa ja niiden pohjana käytettävissä oletuksissa on perinpohjaisia fysikaalisia virheymmärryksiä. Kun tämä osoitetaan, kreationistit kokemukseni mukaan karkaavat keskustelusta. Täten se ei kelpaa Fermin paradoksin ratkaisuksi, eikä Jumalan olemassaoloa (valitettavasti? Sehän olisi yksinkertainen ratkaisu) pystytä tällä todistamaan.

Olemme siis pisteessä, jossa elämää on syntynyt helposti. Voisi argumentoida, että elämää on syntynyt helposti täällä. Erilaisia vaihtoehtoisen biokemian 5 malleja on esitetty, joista yleisin on varmasti piihin perustuva elämä. Suurin syy tälle lienee se, että piin ominaisuudet ovat melko lailla hiilen kaltaiset (se kuuluu jaksollisessa järjestelmässä samaan ryhmään). Kyseiseen biokemiaan pohjautuva elämä vaatisi kuitenkin paljon muitakin muutoksia. Vaihtoehtoinen biokemia on mielenkiintoinen ajatus, joka ei vaatisi Fermin paradoksin yhteydessä sen kääntämistä päälaelleen (usein kysymme varsinaisen kysymyksen sijaan “miksi kukaan ei kuule meitä”, koska oletamme muun elämän olevan omamme kaltaista). Jos jätämme vaihtoehtoisen biokemian kuitenkin huomiotta, voimme argumentoida luvuilla. Pelkästään meidän Linnunradassamme voi olla jopa 400 miljardia tähteä, joista jokaisella voi olla useita planeettoja… tokihan joku näistä vastaa maan olosuhteita? Puhumattakaan muun universumin koosta - havaittavassa universumissa arvioidaan olevan jopa 2 biljoonaa (2 000 000 000 000) galaksia, joista jokaisessa voi olla 400 miljardia tähteä, joista jokaisella voi olla useita planeettoja... Voidaan toki argumentoida täällä tapahtuneen elämän synnyn todennäköisyyden olevan jotain äärimmäisen suuren Grahamin luvun luokkaa (kuten itseasiassa tässä mainittu Webb ehdottaa mahdolliseksi omassa ratkaisussaan), mutta se ei ole mielekästä tuon todennäköisyyden yhteydessä äärimmäisen lyhyeksi muuttuvan aikaskaalan huomioiden. Me olemme argumentti sitä vastaan. Me emme olisi täällä.

Luvuissa on kuitenkin yksi erittäin murskaava fakta (on syytä huomioida, että ne ovat arvioita. Todelliset luvut voivat heittää joillakin sadoilla miljoonilla vuosilla). Elämä syntyi äärimmäisen nopeasti. Siitä kuitenkin kesti kaksi miljardia vuotta ensimmäisen eukaryoottisolun syntyyn ja edelleen 1,2 miljardia monisoluisuuden syntyyn. Näyttää siis siltä, että elämän syntyminen on helppoa ja nopeaa, mutta sen kehittyminen on (universumin ikä huomioiden) varsin hidasta. Ainakin täällä. Olemme kuitenkin ainoa datapiste elämästä, joten sillä on mentävä. 3,2 miljardia vuotta on pitkä aika.

Henkilökohtaisesti uskon elämän syntymisen olevan oikeissa olosuhteissa välttämätön kemiallinen prosessi, johon luonto luontaisesti pyrkii (loppujen lopuksi elämän synty lisää termodynamiikan toisen pääsäännön mukaista kokonaisentropiaa) - voimme ajatella itseämme väistämättömän, katkeamattoman kemiallisen reaktion tuloksena. Fermin paradoksin ratkaisu ei vaadi sitä, että syntyy RNA-maailma 6 ja sen jälkeen kiehtova proteiinisynteesi 7. Elämä voi hyvinkin ohjautua eri urille, mutta sen syntyminen näyttää olevan helppoa. Paradoksin ratkaisuksi on ehdotettu tietoisuuden puuttumista, työkalujen kehittämisen puutetta, kielen puutetta… mielestäni nämä eivät ole hyviä ratkaisuja, koska niissä käännetään edellä kuvatusti paradoksi päälaelleen. Syyllistyn siihen hieman itsekin, mutta pyrin ulottamaan sen vain fysiikan ja kemian kaltaisiin perusluonnonlakeihin. Ja ne luonnonlait pysyvät universumin sisällä samoina, jotka johtavat päättelyn seuraavaan vaiheeseen.

… matkat ovat pitkiä ja aikaikkuna lyhyt

Tähtienväliset matkat ovat väistämättä pitkiä. Lähimpään naapuritähteemme Proxima Centauriin matkustaminen kestäisi 0,1-kertaisella valonnopeudella (1 079 252 848,8 km/h) noin 42 vuotta. Tässä nopeudessa koettu aikadilaatio on vielä suhteellisen pieni. 0,1-kertaisen valonnopeuden saavuttaminen olisi kuitenkin aivan valtava kehitysaskel. Tällä hetkellä kykenemme saamaan aikaan nopeuden, joka on noin 150-kertaa pienempi. Nykyisillä nopeuksilla Proxima Centauriin saapumiseen menisi yli 6000 vuotta. Ja nyt on kyse vain lähimmästä tähdestämme. Tähdet ovat uskomattoman kaukana. Tällä hetkellä me voisimme lähettää astronautin Marsiin. Teknologia ei sitä estä, mutta etiikka estää. Astronautti kuolisi eikä pääsisi takaisin. Tämän teknologian nykytilan voi kuitenkin suhteuttaa siihen, mitä tähtienvälinen matkailu vaatii.

Tieteiskirjallisuudessa valonnopeutta nopeammin matkustaminen on arkipäivää, mutta todellisuudessa se voi olla mahdotonta. Tiedämme suhteellisuusteorian pitävän kokeellisesti paikkansa. Erityiseen suhteellisuusteoriaan8 on löydetty matemaattisia ratkaisuja, jotka sallivat valoa nopeamman matkustuksen. Se ei teoriassa ole mahdotonta, mutta käytännössä se vaatii käsittämättömiä asioita, kuten imaginaaristä massaa. Voi siis hyvinkin olla, että universumimme perusolemus mahdollistaa nopean matkustuksen, mutta käytännössä kaikille sen sisällä eläville organismeille tarjotuilla työkaluilla se on mahdotonta. Ikävä olla ilonpilaaja, mutta näin me oletamme ratkaisussani. Kaikki elämä universumissa on sidottu tähtienvälisiin matkoihin nähden todella hitaaseen matkustamiseen.

Fermin paradoksin ratkaisuiksi on esitetty erilaisia teknologisia “filttereitä”, joista emme ole vielä tietoisia. Ehkä kehitämme jonkin sellaisen teknologian, joka vahingossa tuhoaa meidät - vaikkapa nanorobotteja, jotka käyttävät kaiken elinperäisen aineksen itsensä kopioimiseen. Tai ehkä jostain syystä hiukkaskiihdyttimemme romahduttavat meidät johonkin alemman energiatason tilaan, jossa muutumme ikuisesti jähmettyneiksi suolapatsaiksi. Tai löydämme muun materian kanssa vuorovaikuttavia, koko universumin tuhoavia outokaisia. Tai… En koe tämän pohtimista mielekkääksi. Sen pohtiminen ei oikeastaan perustu mihinkään.

Tämä selittää myös sen, miksi emme kuule kenestäkään. Informaatiota ei pysty siirtämään valoa nopeammin. Viestit kulkevat tuhansia, kymmeniä tuhansia, satoja tuhansia, miljoonia ja kymmeniä miljoonia vuosia. Ja silloinkin ne pitäisi erottaa jostain taustakohinasta. Ehkä muut eivät käytä radiota. Ja vaikka käyttäisivätkin, taajuusalue on käsittämättömän laaja emmekä välttämättä edes tunnistaisi viestiä. Tämä on aivan uskottava ratkaisu Fermin paradoksiin. SETI:n vuonna 1977 havaitseman “Wow-signaalin” 9 alkuperää on pohdittu laajasti, mutta se ei ole koskaan toistunut. Huomionarvoista on, ettemme edes tiedä, miltä tuo signaali kuulosti - tiedämme vain, että sellainen on vastaanotettu. Toisaalta kyseistä kohtaa taivaasta on kuunneltu vain yhteensä alle 48 tuntia. Se on voinut toistua miljoonia kertoja, mutta emme ole kuunnelleet. Pitäisi siis kuunnella oikealla tavalla, oikeaa aluetta, oikealla taajuudella ja oikeaan aikaan. Vaikuttaa aika toivottomalta tehtävältä, ellemme pysty rajaamaan muuttujia. SETI kuuntelee tällä hetkellä taajuuskaistaa, joka pohjautuu vetyatomiin ja hydroksyyliin liittyvään fysiikkaan. Lähetyksen voi olettaa tapahtuvan tällä alueella, jos muut elämänmuodot perustuvat myös veteen. Siitä olemme tässä omassa ratkaisussani samaa mieltä.

Liu Cixin esitti erinomaisen tieteiskirjasarjansa (Muistoja planeetta maasta 10) toisessa osassa synkän metsän (engl. Dark Forest) ratkaisun. Se on popularisoitunut valtavalla vauhdilla. Ja henkilökohtaisesti vihaan tätä ratkaisua, koska se tarjoaa näennäisen “ahaa, näin sen on oltava”-elämyksen. Ratkaisun periaate on se, että kaikki sivilisaatiot ovat hiljaa, koska muuten ne paljastavat olemassaolonsa vihamielisille sivilisaatioille - ja hiljaiset ovat ainoita, jotka eivät tuhoudu. Ratkaisuehdotus ei sinänsä ole uusi, vaan jo vuosikymmeniä sitten ratkaisuksi esitettiin itsekopioituvia berserkkejä, Von Neumannin koneita, jotka tuhoavat kaiken eteen tulevan elämän. Tässä päättelyssä on kuitenkin valtavia puutteita. Kuvitellaan Kardeshevin asteikolla 11 luokkaa II tai jopa III oleva vihamielinen sivilisaatio. Se olisi väistämättä jo havainnut meidät - elämän merkit ilmakehässämme hapen lisääntyessä - siis viimeistään 500 miljoonaa vuotta sitten! Tämä edellyttäisi myös konvergenttia evoluutiota 12 - ei siis pelkästään biologista, vaan nimenomaisesti kulttuurievoluutiota - kaikkien sivilisaatioiden kesken. Jos elämä olisi yleistä, sen tuhoamisesta jäisi jotain merkkejä. Ja niin edespäin. Se ei ole mielestäni kelvollinen ratkaisu. Jälleen me olemme vasta-argumentti. Meidän olemassaolomme ei tässä skenaariossa toteutuisi. Miksi en muuten koskaan ole törmännyt ratkaisuun, jossa olemme täällä universumin kolkassa yksin sen takia, että muut ovat jostain hyvästä syystä lähteneet? Esimerkiksi suuntaamme saapuva, vielä meiltä havaitsematon gammapurkaus ei vaatisi vihamielisiä sivilisaatioita.

… fysikaaliset rajoitteet matkustukselle ja viestinnälle

Olemme nyt todenneet matka-ajat pitkiksi matkojen pituuden vuoksi. Oletetaan kuitenkin, että jokin vieras sivilisaatio haluaisi lähteä pidemmälle matkalle. Matka suuntautuisi väistämättä lähialueelle, koska matkantekoon tarvittaisiin jonkinlaista polttoainetta. Voimme kuvitella mielenkiintoisia teknisiä ratkaisuja - vaikkapa jokin magneettilinko tai antimateria, miksipä ei - mutta toistaiseksi tietämämme perusteella suuri työntövoima saadaan aikaan polttomoottorilla. Tämä vaatii tiettyjen alkuaineiden saatavuutta - sen valossa maailmamme näyttää muuten aika rajulta paikalta. Elämme täällä kilpaa toisia lajeja syöden, mutta myös hengitämme rakettipolttoainetta! Toisaalta voimme argumentoida, että merenalainen elämä ei koskaan kehittäisi rakettimoottoria (ellei evoluutio syystä tai toisesta johda mereltä maalle siirtyvään elämään). Sekin rajaa kommunikaatiokykyisten sivilisaatioiden lukumäärää.

Venäläinen Konstantin Tsiolkovski kehitti 1900-luvun alussa rakettiyhtälön 13, joka on säilynyt käyttökelpoisena tähän saakka. Matemaattiseen käsittelyyn syvällisesti menemättä voidaan todeta, että meillä on juuri oikeanlainen painovoima ja saatavilla olevat resurssit siihen, että voimme ylipäätään käyttää raketteja. Tämän on oltava suhteellisen harvinaista taivaankappaleilla. Suurempi painovoima tarkoittaisi suurempaa resurssien käyttöä, ja muistutettakoon - sivilisaatio voi elää tämän aikakauden yhden kerran - uudelleen yrittäminen voi olla mahdotonta sen jälkeen, kun resurssit on käytetty. Kuvitellaanpa vaikka tilannetta, jos nyt syystä tai toisesta sivilisaatiomme palaisi keskiajalle. Pystyisimmekö rakentamaan nykyisen kaltaisen yhteiskunnan ilman fossiilisia polttoaineita? Tuskin. Materiaalien käytettävyyden osalta on yksi yrittämisen mahdollisuus, jonka jälkeen seuraava mahdollisuus tulee ehkä satojen miljoonien vuosien päästä. Käytännössä kuitenkin tilanne on game over Fermin paradoksin suhteen.

Tähän liittyy myös ratkaisuehdotus, jossa ilmastonmuutosta ehdotetaan universaaliksi ratkaisuksi Fermin paradoksiin. Pidän sitä enemmän aikakautemme poliittisena julistuksena kuin vakavasti otettavana ratkaisuna. Stabiili ilmasto lämpötiloineen ja säteilyä estävä ilmakehämme on varmasti elintärkeä lajillemme, ja ilmastonmuutos tulee ottaa vakavasti. Mutta että jokainen sivilisaatio kaikkialla tuhoaisi väistämättä maailmansa, koska ei pysty hallitsemaan prosessiensa sivuvirtoja? Ei. Ratkaisu ei ole ollenkaan vakavasti otettava (ja se vaatisi muuten myös konvergenttia kulttuurievoluutiota, jota pidän varsin ylimielisenä ja ehkä jopa suorastaan pölkkypäisenä ajatuksena).

Materiaalien saatavuus liittyy olennaisesti myös kysymykseen miksi emme kuule heistä mitään. Viestintäteknologian rakentaminen, sikäli kun sen tunnemme, vaatii väkisinkin metallimalmien käyttöä. Metallimalmien käyttö rajaa käytännössä kaiken teknologian käytön, ja metallimalmeja on väistämättä rajoitettu määrä kullakin taivaankappaleella.

Summataan yllä olevat pointit ja sovelletaan sitä matkustamiseen. Aikaskaala on todella pitkä ja oletettavasti mukaan tarvitsee ottaa paljonkin elämää ylläpitäviä laitteita. Niillä on massat. Massa tarkoittaa sitä, että tarvitaan paljon polttoainetta (riippumatta siitä, mitä se on). Polttoaineen tarve tarkoittaa sitä, että joudumme käyttämään rajallista resurssia. Näillä oletuksilla millä tahansa sivilisaatiolla järkevintä on siis suorittaa mahdollisimman lyhyt matka. Mitä tahansa polttoainetta käytetäänkin, sen määrän tarve kasvaa matkan kasvaessa (tähdet liikkuvat suhteessa toisiinsa ja tarvitaan ohjausta - mitä pidempi matka, sitä enemmän). Luonnollisin strategia jatkuvasti kasvavalle asetukselle tai tutkimukselle on siis se, että suoritetaan mahdollisimman lyhyt matka taivaankappaleelle, jolta saadaan lisää tarvittavia materiaaleja. Lisäksi väistämättä tulee toteutua se, että matkustajat voivat oleskella taivaankappaleella materiaalien hankkimisen ajan. Se voi teoriassa kestää pitkäänkin.

Pääsemme siis johtopäätökseen, jonka esitän kolmen kappaleen avulla (ja tämän editorin puutteiden takia varsin rajallisesti). Kuvitellaan, että jokainen nuoli osoittaa pisintä mahdollista matkaa, jonka matkaaja pystyy tekemään. Oletetaan lisäksi, että kaikki kappaleet A, B ja C sisältävät sekä tarvittavat elinolosuhteet (tai riittävän muokattavat sellaiset) materiaalien hankkimisen ajaksi että tarvittavat materiaalit. Tällöin

A → B → C. Matka on mahdollinen A:lta C:lle.

Toisessa tilanteessa kappaleiden B ja C välinen matka on liian pitkä, vaikka materiaalit ja elinolosuhteet ovat riittävät.

A→B C. Matka on mahdollinen A:lta B:lle, mutta ei B:ltä C:lle.

Kolmannessa tilanteessa matka on mahdollinen, mutta B:llä ei ole tarvittavia resursseja.

A→ X →C. Matka ei ole mahdollinen A:lta B:lle, B:ltä C:lle eikä A:lta C:lle.

Tätä logiikkaa voi käyttää lukemattomien eri kombinaatioiden muodostamiseen. Todennäköisyyksien valossa universumissa on paljon - siis todella paljon enemmän - taivaankappaleita, joilla ei ole tarjota riittäviä resursseja. On todennäköisempää, että meidän Maamme sijaitsee universumin kolkassa, jota ympäröi ainakin jossain välissä tässä suhteessa kelvottomien taivaankappaleiden joukko.

Ja se tarkoittaa myös sitä, ettei mahdollinen viestijä pääse tarpeeksi lähelle, jotta voisimme järkevässä ajassa vastaanottaa viestin. Ehkä sivilisaatiot ymmärtävät tämän ja ulkopuolisen maailman tutkimisen sijasta keskittyvätkin tutkimaan sisäistä maailmaansa. Tähän liittyvää ratkaisua on ehdotettu - ehkä sivilisaatiot luovat niin mukavan Matrix-tyylisen tekomaailman, että siinä eläminen on mukavampaa kuin epämukavassa todellisuudessa tarpominen. Pidän tätä ihan uskottavana selityksenä. Olemme jo nyt menossa siihen suuntaan, koska älypuhelimemme ovat viimeisen vuosikymmenen aikana kaapanneet sielumme. Miltä mahtaa näyttää tuhannen - tai herra paratkoon - miljoonan vuoden päästä?

… lopputulos

Kun pohdimme yllä oleville pohdinnoille todennäköisyyksiä ja asetamme ne millä tahansa toisistaan riippuviksi, saamme tulokseksi, että monimutkaiseen elämään johtava aikaskaala on liian pitkä, välimatkat ovat liian pitkiä, aikaikkuna on liian lyhyt ja materiaalien saatavuus rajoittaa liikaa yhteydenottoja. Todennäköisyyksien valossa saatamme tässä aikaikkunassa hyvinkin olla yksin. Vaikka emme olisikaan, yhteydenotto on mahdotonta. Käytännössä olemme - ja tulemme aina olemaan - yksin. Se on omalla tavallaan hyvin kaunis ajatus.

Todennäköisyyksien valossa tulevaisuudessa myös tullaan ainakin jonkin tämän kirjoituksen osalta todistamaan, että olen myös itse väärässä. Olen kiinnostunut kuulemaan, mikä sinun ratkaisusi on.

Taannoin uutisoitiin näyttävästi, kuinka “Perussuomalaiset ovat ottamassa uuden linjauksen kielipolitiikkaan”. 1 Kyseessä oli perinteinen uutisankka, joka korjattiin varsin nopeasti. 2 Kielipoliittiset linjaukset on kuitenkin syytä nostaa tasaisin väliajoin esiin, koska ne sisältävät useita näkökulmia, jotka ansaitsevat säännöllistä tarkastelua ja uudelleenarviointia.

Kielipoliittisissa väittelyissä keskitytään tyypillisesti pakkoruotsiin, joka herättää vuodesta toiseen paljon tunteita. Pakkoruotsin osalta keskustelu on kuitenkin paikallaan polkemista, koska faktat eivät ole vuosien aikana muuttuneet ollenkaan - ruotsinkieliset muodostavat Suomessa noin 5% väestöstä ja käytännössä kaikki ruotsin opiskeluun pistetyt rahat ja resurssit osoittautuvat väärin käytetyiksi muilla kuin ruotsinkielisillä alueilla. On uskallettava sanoa ääneen, että ruotsin kielellä ei ole valtaosan suomalaisten arjessa juurikaan käyttöä. Ei siis ole ihme, että oppimistulokset jäävät peruskoulunsa päättävillä vuodesta toiseen heikoiksi.

Lukujen valossa todellisuus on murskaava. Suomenkielisiä on 18-kertaisesti ruotsinkielisiin nähden, mutta silti jokainen näistä on velvoitettu opiskelemaan pienen vähemmistön kieltä koulutiellään aina peruskoulusta yliopistoon asti. Poliitikkojen ja kielijärjestöjen valtaisasta lobbaamisesta huolimatta enemmistö suomalaisista olisi valmis luopumaan ruotsin pakollisuudesta. 3 Tilanne on säilynyt läpi vuosien samana, mutta poliittinen järjestelmä on mahdollistanut kielipolitiikkaan liittyvän antipopulistisen alistuspakon, jossa kansan mielipiteillä ja edulla pyyhitään iloisesti eduskunnan lattioita. Kun vain 0,11 % maailman väestöstä puhuu ruotsia, on entistä vaikeampi perustella, miksi rajallisia resursseja ohjataan kapean hyödyn kieliin, vaikka tarjolla olisi globaalisti hyödyllisempiä vaihtoehtoja.

Pakkoruotsin todellisia kustannuksia ei ole koskaan kunnolla laskettu, mutta käytettyjen resurssien, saavutettujen tulosten ja opetuksen vähäisen hyödyn suhde kertoo paljon. Hinta on sietämättömän korkea. Nyt olisi viimeinkin aika lopettaa rahan syytäminen tehottomuuteen ja antaa suomalaisille vapaus valita suomen ja englannin lisäksi kolmas kielensä aidosti omien tarpeidensa mukaan.

Pakkoruotsin tulevaisuus nousee entistä kiinnostavammaksi myös yhdenvertaisuuslain näkökulmasta. Jos nykyinen kehitys jatkuu, on vain ajan kysymys, milloin muut kielivähemmistöt kasvavat ruotsinkielisiä suuremmiksi. Mitä silloin tehdään? Luovutaanko pakkoruotsista – vai otetaanko rinnalle esimerkiksi pakkoarabia?

Viime vuosina pakkoruotsin ohella uudeksi uhaksi on nostettu englanti. Englannin uhka ei kuitenkaan perustu koulupakkoon, vaan siihen, että suomi on maailman mittakaavassa erittäin pieni ja uhanalainen vähemmistökieli, jolta maailmankieli valtaa sijaa. Jo nyt on uutisoitu useista tapauksista, joissa suomalaiset eivät ole saaneet palvelua suomeksi. Tilanne on uniikin ja identiteettimme määrittävän kielemme osalta täysin kestämätön. Valitettavasti poliittinen tahto on siirtynyt siihen suuntaan, että esimerkiksi Helsingin uuteen strategiaan on erikseen kirjattu englanninkielisten palveluiden turvaaminen.

Englanti valtaa sijaa suomelta myös korkeakoulujärjestelmässämme. Vuonna 2023 Aalto sai huomautuksen apulaisoikeuskanslerilta siitä, että englanninkielinen opetus on pääosin syrjäyttänyt suomen kielen Aalto-yliopiston kauppatieteellisen ja tekniikan alan maisterikoulutuksissa. 4 Tilanne ei valitettavasti ole muuttunut mihinkään, eikä muutosta nykyisessä ilmapiirissä ole myöskään odotettavissa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että nykyinen kielipolitiikka vaatii perusteellista uudelleenarviointia. Pakkoruotsin ylläpitäminen kuluttaa kohtuuttomasti resursseja ilman vastaavaa hyötyä, ja suomalaisten koululaisten tulisi voida valita kolmas kielensä vapaasti. Samalla on välttämätöntä turvata suomen kielen asema tilanteessa, jossa englanti valtaa alaa niin palveluissa kuin korkeakouluopetuksessakin. Kielellinen yhdenvertaisuus, resurssien järkevä käyttö, suomen kielen elinvoima ja kansallinen identiteettimme edellyttävät, että kielipolitiikkaa ei pidetä muuttumattomana vaan sitä tarkastellaan avoimesti ja ajantasaisin perustein.

Ihmiset syntyvät tähän maailmaan monin tavoin epätasa-arvoisina. Haluttiin sitä myöntää tai ei, geneettinen perimämme määrää elämämme kulun monilta keskeisiltä osin. Geneettinen perimämme käytännössä määrittää pitkälti sen, mikä on huippusuoritustasomme kullakin osa-alueella - urheilussa, kognitiivista kyvykkyyttä vaativissa tehtävissä ja niin edelleen.

Toisen maailmansodan aikaan kansallissosialistisen Saksan viitoittamalla tiellä alettiin toteuttamaan eugeniikkaa, eli ihmisten jalostamista geneettisten ominaisuuksien parantamiseksi. Tämä rotuhygieniaohjelma johti satojen tuhansien vammaisten ja mielisairaiden pakkosterilisointiin ja teloittamiseen. Eugeniikkaa oli kuitenkin tutkittu jo aiemmin esimerkiksi Ruotsissa, jossa Karoliinisen instituutin professori Gustaf Retzius teki kesällä 1873 tutkimusretken Suomeen voidakseen todistaa suomalaisten kuuluvan alempiarvoiseen rotuun muihin pohjoismaalaisiin verrattuna. Tutkimuksen myötä Ruotsiin jäi suomalaisten pääkalloja, jotka päätettiin palauttaa vasta vuonna 2024. 1

Luultavasti juuri näiden historiallisten kaikujen osalta ihmisten geneettisten eroavaisuuksien tarkasteleminen suorituskykyyn liittyen on muodostunut pieneksi tabuksi. Geneettisiä ominaisuuksia ei haluta juurikaan tarkastella, koska pelätään kaltevan pinnan luisua, joka voisi johtaa eugeniikkaan tai ihmisryhmien arvottamiseen näille tyypillisten ominaisuuksien kautta. On kuitenkin täysin kiistatonta, että ihmisryhmien välillä on geneettisiä eroavaisuuksia ja tämä pätee myös valtiotasolla - esimerkiksi hollantilaiset ovat maailman pisimpiä, guatemalalaiset maailman lyhimpiä ja niin edelleen. Paikallisesti tarkasteltuna kyse on myös ominaisuuksien kehittymisestä olosuhteiden muovaamana - esimerkiksi aliravitut ihmiset jäävät lyhyemmiksi.

Yksi erityisesti huomiota saanut aihe perinnöllisyyden suhteen on älykkyys, jossa on vahva perinnöllinen komponentti. 2 Erilaisten ihmisryhmien välisiä älykkyyseroja on silloin tällöin tutkittu, mutta tutkimuksille on viitattu kintaalla. Suomessa huomiota on saanut erityisesti Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin kirjoittama IQ and the Wealth of Nations. Kirjassa esitettiin, että väestön älykkyys on tärkeä selittäjä taloudelliselle kasvulle ja maiden välisille vaurauseroille. Kirja sisälsi myös erilaisia arvioita eri maiden keskimääräisille älykkyyksille, josta sitä on aivan erityisesti kritisoitu. 3 Kirjassa käytetty metodologia kiistämättä on varsin heikon kuuloista, mutta sen taustalla on täysin paikkansapitävä ajatus: jokaisen valtion alueella asuvilla ihmisillä on väistämättä oltava keskimääräinen älykkyysosamäärä. Kuinka tarkkoja Vanhasen ja Lynnin saamat luvut ovat - mene ja tiedä - mutta kyseessä on puhdas matemaattinen fakta: jos esimerkiksi kaikilta suomalaisilta mitattaisiin älykkyysosamäärä, saataisiin tästä keskimääräinen älykkyysosamäärä Suomessa juuri sillä hetkellä.

Samalla tavalla voitaisiin mitata mitä tahansa. Aiemmin mainitsemallani maksimisuorituskyvyllä tarkoitan esimerkiksi sitä, että kenialainen pitkän matkan juoksija on tyypillisesti geneettisiltä ominaisuuksiltaan täysin ylivertainen suomalaiseen kilpakumppaniinsa nähden. Vaikka tässä asiassa heikomman geneettisen taustan omistava juoksija harjoittelisi kuinka paljon, hänen maksimisuorituskykynsä ei koskaan voisi saavuttaa tasoa, johon hänen geneettisesti lahjakkaampi kilpakumppaninsa harjoittelulla yltää jo pienemmällä harjoittelulla. Tämä sama analogia koskee myös älykkyyttä. Erilaisten tutkimusten perusteella korkein keskimääräinen älykkyys löytyy Japanista ja Etelä-Koreasta. Tämä tarkoittaa sitä, että näiden maiden geeniperimä mahdollistaa keskimääräistä korkeamman älykkyyden.

Geneettiseltä suorituskyvyltään täysin poikkeuksellisia yksilöitä on tutkittu paljon: näihin kuuluu esimerkiksi pikajuoksulegenda Usain Boltin biomekaniikan tutkimus. 4 Älykkyyden osalta täysin poikkeuksellinen ilmentymä on Kim Ung-yong, joka sai älykkyystestistä 210 pistettä, meni yliopistoon nelivuotiaana, puhui viittä kieltä viisivuotiaana ja lähti NASAn leipiin seitsenvuotiaana. 5 Vaikka geneettisen periytymisen tuoma etumatka tietyissä asioissa monesti on ylisukupolvista ja myös vanhemmat ilmentävät samoja ominaisuuksia, saattaa poikkeuksellisia yksilöitä syntyä myös sellaisille vanhemmille, jotka eivät näitä ominaisuuksia ilmennä. Tilanne voi olla myös toisinpäin, eli geenejä ilmentävät vanhemmat eivät saa lasta, joka olisi samalla tavalla lahjakas. Mutaatioiden kautta perimä muokkaantuu jatkuvasti ja yksilöiden saamat ominaisuudet eivät ole kiveen hakattuja. Pääosin voidaan kuitenkin todeta, että tietyt ominaisuudet ovat perinnöllisiä.

Ihmisiä on eri pituisia ja kokoisia. Kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Olemme summa meille tulleista ominaisuuksista. Olisikin korkea aika alkaa tunnistamaan näitä tehokkaammin, koska lopulta yhteiskuntamme suorituskyky summautuu yksilöiden maksimisuorituskyvyn mukaan. Tätä kuitenkin vastustetaan henkeen ja vereen, koska geneettisiä vahvuuksia ei pystytä millään taikatempulla uudelleenjakamaan. Esimerkiksi yhdysvaltalainen evoluutiopsykologi Geoffrey Miller on todennut vasemmistoälykköjen vastustavan älykkyyden merkityksellisyyttä, koska “äly on resurssi, jota ei voi millään yhteiskunnallisilla toimilla tasoitella tai jakaa uudelleen.” 6 Juuri tämä ajatus on johtanut yhteiskuntamme keskinkertaistumiseen.

Viimeiset vuosikymmenet Suomessa on eletty keskinkertaistumisen loputonta juhlaa. Peruskoululaisten osaamista mittaavat PISA-tulokset ovat tipahtaneet nopeasti lattian tuntumaan ja kehitys on laskusuuntainen. 7 Tämä eittämättä johtuu osittain myös peruskoulujen inkluusioihanteeseen sisäänleivotusta tasapäistämispyrkimyksistä, jonka suurin ongelma on se, että huiput eivät koskaan pääse saavuttamaan täyttä potentiaaliaan. Kaikista kyvykkäimmät eivät koskaan pääse loistamaan eikä heitä tueta tarpeeksi. Koko systeemi on rakennettu vinoksi, joka johtaa siihen, että heikoimmat hyötyvät kyvykkäimpien kustannuksella. Parhaille ei ole tarjolla minkäänlaista porkkanaa. Näiden ainoa vika on se, että he ovat sattuneet syntymään keskimääräistä kyvykkäämmiksi.

Pitkällä aikavälillä tilanne tulee olemaan katastrofaalinen. Jokainen sukupolvi osaa vähemmän kuin edellinen. Tämä tulee väistämättä vaikuttamaan kehitettyihin innovaatioihin, vientiin, koulutusjärjestelmään, politiikkaan ja niin edelleen. Vuosikymmenestä toiseen entropioituminen kohti keskinkertaisten yhteiskuntaa vain kiihtyy. Lopputulos on kädenlämpöisesti vähän kaikkea osaava kansa, joka ei kuitenkaan loista yhtään missään.

Keskinkertaistaminen ja tasapäistäminen koskee aivan kaikkia suomalaisia - kutsuttakoon sitä pohjoismaiseksi sosiaalidemokratiaksi. Tulojen tasaamisesta lähtien kaikista pyritään tekemään keinotekoisesti yhdenvertaisia. Historia on osoittanut jokaisen tätä tavoitelleen valtion tuhoutuneen mahdottomuuteensa. Tämän vuoksi koen sen erityisen vaaralliseksi, että keskinkertaistamisesta pyritään tekemään kulttuurillista normia, jossa tasa-arvoisuus nähdään jakamattomana ja perustavanlaatuisena hyveenä - suorastaan ihmisoikeutena.

Mutta ihmisiin sisäänrakennettuja geneettisiä eroja ei pystytä muuttamaan siitä huolimatta, kuinka moni hyvesäteilyn kirkkaimmista toteemeista esittää aiheeseen liittyviä tyhjiä puheita. Annetaan siis huippujen loistaa omalla tasollaan. Toisen kynttilään puhaltaminen ei saa omaasi palamaan kirkkaammin (ellei tilassa ole rajoitetusti happea).

Kiinan velka-ansapolitiikka (engl. debt-trap diplomacy) on strategia, jossa Kiina tarjoaa suuria lainoja kehittyville maille infrastruktuurihankkeita varten – erityisesti osana Belt and Road Initiative -ohjelmaa. Tyypillistä näille lainoille on se, että niitä annetaan ehdoilla, jotka johtavat maiden velkakriiseihin, jolloin Kiina voi käyttää velkaa keinona painostaa valtioita poliittisesti tai hankkia strategisia resursseja ja infrastruktuuria hallintaansa. 3

Vuonna 2013 Kiinan presidentti Xi Jinping esitteli kunnianhimoisen kehityshankkeen, joka tunnetaan nimellä Belt and Road Initiative eli Vyö ja tie -aloitteena. Tavoitteena oli rakentaa uusi silkkitie, jota käytetään keinona vahvistaa Kiinan asemaa maailmantalouden ja kansainvälisen politiikan keskiössä. Kymmenessä vuodessa hanke on kasvanut valtavaksi globaaliksi infrastruktuuriohjelmaksi, johon on sitoutunut yli 65 maata, ja jonka kautta Kiina laajentaa vaikutusvaltaansa strategisesti merkittävien hankkeiden ja taloudellisen riippuvuuden avulla. 4 Etenkin Afrikassa Kiinalla on jo merkittävä määrä infrastruktuuria hallinnassaan, joka takaa sen, että Kiinalla on pääsy Afrikan energia- ja mineraalivaroihin. 5

Kiinan keino saada vaikutusvaltaa ei siis ole sotilaallinen, vaan taloudellinen. Kiinan rahoittamaa kehitysapua ja muita hankkeita tulee aina tarkastella turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta. Suomessakin on aiempaa kokemusta siitä, että Kiina on yrittänyt ostaa Kemijärven lentokentän Rovajärven sotaharjoitusalueen naapurista “arktisia tutkimuslentoja varten”. Puolustushallinto esti hankkeen. 6 Kiina on myös pyrkinyt rahoittamaan Helsingin ja Tallinnan välistä tunnelia osana aiemmin mainittua Vyö ja tie -aloitetta. 7

Rahan lisäksi Kiinan tekemisiä voi tarkastella myös perinteisemmän turvallisuuspolitiikan näkökulmasta. Suomelle viimeisen vuoden aikana tutuksi tulleet Itämerellä ankkureilla tehdyt kaapelituhot ovat olleet Taiwanille arkipäivää jopa siinä määrin, että kiinalaisalukset ovat katkoneet kaapeleita viiden vuoden sisällä jopa 27 kertaa. 8 Toimintatapa siis on ollut jo ennestään toimivaksi testattu.

Datakeskuksen pääasialliseksi käyttäjäksi kaavailtu Tiktok on ollut eri asiantuntijoiden hampaissa sen vuoksi, että sovellus mahdollistaa tehokkaan OSINT (avointen lähteiden tiedustelu) vakoilun. Kiina ei itse salli kansalaisilleen Tiktokin käyttöä. 9 Vakoilunäkökulmaa korostaa sekin, että Supo on Suomessa huolestunut jopa kiinalaisiin vaihto-opiskelijoihin mahdollisesti liittyvästä vakoiluriskistä. 10

Suomelle ja Euroopalle Venäjän uhka on konkretisoitunut Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan vuoksi. Kiinassa sotaa ei nähdä samalla tavalla kuin Euroopassa, sillä Venäjä ja Kiina ovat solmineet lausunnon, jonka mukaan maiden välistä yhteistyötä pyritään vahvistamaan entisestäänkin. 11 Mielenkiintoista asiassa on sekin, että Venäjälle Kiinan kumppanuus on aivan yhtä arveluttavaa kuin kaikkien muidenkin kohdalla. Ei ole syytä olettaa, että Kiina solmisi Venäjän kanssa sopimuksia pelkän ystävällisyyden vuoksi.

Tiivistyksenä voidaan todeta, että Kiinalta harvemmin saa mitään hyvän tahdon eleenä tai ilmaisena lounaana. Hallituksen tulee olla tietoinen riskeistä, jotta emme päädy uudestaan samanlaiseen tilanteeseen kuin venäläisten maakauppojen kanssa, jossa asiaan ja sen riskeihin suhtauduttiin maailmaa syleilevästi ja omat edut unohtaen.

Jokainen meistä on varmasti miettinyt palkkalaskelmaansa katsoessaan, mihin palkasta veroina otetut eurot katoavat. Tässä postauksessa esittelen käyttökohteet kategorioittain suurimmasta pienimpään erittelyineen. Prosentit ovat pyöristettyjä.

Kun sinulta otetaan yksi euro, siitä menee…

… sosiaaliturvan kuluihin 44,2 % (44,2 senttiä)

…… työeläkkeet = 18,8 senttiä

…… sairaus ja toimintarajoitteisuus (mm. sairaus- ja tapaturmavakuutuksen päivärahat, työkyvyttömyyseläkkeet, kuntoutusrahat, vammaispalvelut) = 5,9 senttiä

…… perhe ja lapset (mm. vanhempainrahat, lapsilisät, kotihoidon tuki, lasten päivähoito) = 5,5 senttiä

…… työttömyysturva (mm. peruspäiväraha, työmarkkinatuki) = 4,8 senttiä

…… muu vanhuuteen liittyvä sosiaaliturva (mm. takuu- ja kansaneläkkeet, kotipalvelut, omaishoidon tuki) = 4,4 senttiä

…… sosiaalinen syrjäytyminen, muualla luokittelematon (mm. toimeentulotuki, pakolaishuolto, päihdehuolto) = 1,6 senttiä

…… lesket ja muut edunsaajat (mm. perhe-eläkkeet) = 1,4 senttiä

…… sosiaaliturva, muualla luokittelematon = 0,9 senttiä

…… yleinen asumistuki = 0,8 senttiä

…… sosiaaliturvan tutkimus ja kehittäminen = 0,02 senttiä

… yleiseen julkishallintoon 14,6 % (14,6 senttiä)

…… yleiset hallintopalvelut = 5,1 senttiä

…… toimeenpano- ja lainsäädäntöelimet, finanssi- ja veroasiat, ulkoasiainhallinto 3,8 senttiä

…… julkisen velan korkomenot = 3,2 senttiä

…… perustutkimus (ml. avustukset, lainat ja tuet) = 1,2 senttiä

…… kehitysyhteistyö, taloudellinen apu ulkomaille = 1,1 senttiä

…… yleisen julkishallinnon tutkimus ja kehittäminen = 0,04 senttiä

…… muut yleisen julkishallinnon palvelut (mm. vaalien järjestäminen) = 0,01 senttiä

… terveydenhuoltoon 13,8 % (13,8 senttiä)

…… lääkäreiden, hammaslääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaiston avohoitopalvelut = 6,2 senttiä

…… sairaalapalvelut eli laitoshoito (majoitus sairaalassa) = 5,8 senttiä

…… lääkkeet, lääkintälaitteet ja välineet = 1,4 senttiä

…… terveydenhuoltoalan tutkimus ja kehittäminen = 0,2 senttiä

…… terveydenhuolto, muualla luokittelematon = 0,08 senttiä

…… yleiset terveydenhuoltopalvelut (mm. koulu- ja työterveydenhuolto) = 0,02 senttiä

… koulutukseen 10,2 % (10,2 senttiä)

…… ylemmän perusasteen (luokat 7-10) ja keskiasteen (lukio, ammattikoulu) koulutus = 4,7 senttiä

…… korkea-asteen koulutus (yliopistot, ammattikorkeakoulut ml. opintotuki) = 2,8 senttiä

…… esiasteen (3-6-vuotiaiden) ja alemman perusasteen (peruskoulun luokat 1-6) koulutus = 2,2 senttiä

…… tutkintoon johtamaton koulutus (mm. täydennyskoulutus, kielikurssit) = 0,4 senttiä

…… koulutus, muualla luokittelematon = 0,08 senttiä

…… koulutuksen tukipalvelut opiskelijoille (mm. YTHS, ateriatuet) = 0,04 senttiä

…… koulutuksen tutkimus ja kehittäminen = 0,02 senttiä

… elinkeinoelämään 9,1 % (9,1 senttiä)

…… tie-, raide-, vesi- ja ilmaliikenne, ml. rakentaminen = 4,7 senttiä

…… maa, metsä, kala- ja riistatalous = 1,6 senttiä

…… yleiset talouteen ja kauppaan liittyvät tehtävät ja yritystuet sekä työvoimapalvelut = 1,3 senttiä

…… elinkeinoelämän tutkimus ja kehittäminen = 0,7 senttiä

…… kaivostoiminta, teollisuus ja rakentaminen = 0,4 senttiä

…… polttoaine- ja energiahuolto = 0,3 senttiä

… vapaa-aikaan, kulttuuriin ja uskontoihin 2,7 % (2,7 senttiä)

…… kulttuuripalvelut (mm. kirjastot, teatterit, museot, avustukset) = 1,0 senttiä

…… virkistys- ja urheilupalvelut (mm. urheilukentät ja avustukset) = 0,8 senttiä

…… radio, televisio ja julkaisutoiminta (mm. Yleisradio, elokuvatarkastamo) = 0,5 senttiä

…… uskonnollisten ja aatteellisten yhteisöjen tukeminen (mm. järjestöjen ja puolueiden avustukset) = 0,3 senttiä

…… vapaa-ajan, kulttuurin ja uskonnon tutkimus ja kehittäminen = 0,002 senttiä

… puolustukseen 2,1 % (2,1 senttiä)

…… sotilaspuolustus = 2,0 senttiä

…… sotilasapu ulkomaille (mm. rauhanturvaaminen) = 0,1 senttiä

…… puolustustoiminnan tutkimus ja kehittäminen = 0,02 senttiä

…… puolustus, muualla luokittelematon = 0,01 senttiä

… yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen 2,1 % (2,1 senttiä)

…… poliisitoimi = 1,0 senttiä

…… palo- ja pelastustoimi = 0,5 senttiä

…… tuomioistuimet = 0,3 senttiä

…… vankilalaitos = 0,2 senttiä

…… yleinen järjestys ja turvallisuus, muualla luokittelematon = 0,1 senttiä

…… yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvä tutkimus ja kehittäminen = 0,002 senttiä

… asumiseen ja yhdyskuntiin 0,7 % (0,7 senttiä)

…… yhdyskuntakehitys (mm. kaavoitus) = 0,5 senttiä

…… asuinolojen kehittäminen (mm. korjausavustukset) = 0,1 senttiä

…… vesihuolto = 0,03 senttiä

… ympäristönsuojeluun 0,4 % (0,4 senttiä)

…… ympäristön suojelu, muualla luokittelematon = 0,1 senttiä

…… ympäristön pilaantumisen torjunta (mm. vesistöjen kunnostus) = 0,1 senttiä

…… biologisen monimuotoisuuden ja maisemansuojelu (mm. luonnonpuistot) = 0,1 senttiä

…… ympäristönsuojelun tutkimus ja kehittäminen = 0,06 senttiä

…… jätehuolto = 0,02 senttiä

Mitä puolueen siis tulisi tehdä valtakunnallisella tasolla? Alla esittelen oman ajatusmaailmani pointteja, joiden toivon herättävän keskustelua. Kutsuttakoon tätä vaikka kehittäjänsä mukaisesti Meranon teknokraattiseksi linjaksi, jota pyrin henkilökohtaisesti ajamaan.

Seuraavan sukupolven sementointi perussuomalaisiksi

Perussuomalaisten äänestäjät ovat liikkuvia ja jäävät herkästi kotiin, jonka osalta eroamme suuresti esimerkiksi SDP:stä ja Kokoomuksesta, joiden kannattajat käyvät uurnilla vaikka aurinko olisi äänestyspäivänä sammunut. Toisaalta uutisten mukaan nuoret ajattelevat varsin perussuomalaisesti. Nuoret tulee huomioida ja pyrkiä viestimään aktiivisesti myös tälle ryhmälle, koska tämä ryhmä voidaan betonoida perussuomalaisten uskollisiksi kannattajiksi, jotka eivät ole liikkuvia.

Avoimuus ja läpinäkyvyys

Perussuomalaisten tulisi vaatia päätöksenteon ja rahankäytön läpinäkyvyyttä hanakasti. Puolue on niin uusi, että sillä ei ole suhmurointien aiheuttamaa poliittista painolastia siinä tapauksessa, jos kaikesta tehdään julkista. Oman saunan terassilta on hyvä haistella savua, kun muiden isojen puolueiden saunat palavat.

Uusien äänestäjäryhmien tavoittaminen

Eurovaalien ja kuntavaalien katastrofit johtuvat osittain siitä, että emme onnistu tavoittamaan koulutettuja nuoria kaupunkilaisia. Tarvitsemme tätä vastaavan profiilin ehdokkaita - järkiliberaaleja korkeasti koulutettuja kaupunkilaisia, jotta myös tällä ryhmällä on omanlaisiaan ehdokkaita äänestettävänä. Jos tätä ei korjata, se tulee kerta toisensa jälkeen johtamaan tuhoon varsinkin yliopistokaupungeissa.

Viestinnän tulee perustua faktoihin

Viestinnän tulee olla asiallista ja provosoimatonta. Muiden tekemisten sijaan tulee keskittyä omaan tekemiseen, koska muiden haukkuminen siirtää aina valokeilan itsestä pois. Viestinnän tulisi perustua pelkkiin faktoihin helposti sisäistettävinä ja lyhyinä paketteina - kaikista mieluiten lukuina. Esimerkiksi käytetyt veroeurot voi esittää vaihtoehtoiskustannuksina - myös maahanmuuton osalta.

Kielipolitiikka

Virkamiesruotsista ja pakkoruotsista tulee yksiselitteisesti luopua ja tehdä Suomesta yksikielinen maa. Suomalaisten valtava enemmistö on pakkoruotsista luopumisen puolella, joten tämä on kirjaimellisesti kansan tahdon mukaista politiikkaa. Kielivalinnasta tulee tehdä vapaa, jotta nuoret voisivat opiskella ruotsin tilalla mitä tahansa haluamaansa kieltä - tai halutessaan vaikka sitten ruotsia.

Tiedepolitiikka

Tieteeseen tulee suunnata enemmän rahoitusta. Suomi pienenä maana kilpailee isompien maiden tiedekoneistoja vastaan, joten rahoitus on tärkeää suunnata oikein. Tämä tarkoittaa sitä, että teknistieteelliseen sektoriin tulee kohdistaa huomattavasti enemmän rahaa ja vapauttaa rahallista kapasiteettia sosiologian kaltaisten alojen rahoitusta vähentämällä. Rajallisten resurssien maailmassa kaikkea ei voi rahoittaa yhtä paljon, vaan on selkeästi suunnattava rahoitus sinne, mistä siitä on eniten hyötyä. Tämä ei vaikuta mitenkään tieteen vapauteen, sillä mitään ei kielletä tutkimasta. Erilaiset säätiöt - Koneen Säätiö etunenässä - rahoittavat jo nyt merkittävän osan humanististen alojen tutkimuksesta. Näiden tieteiden sijaan rahat tulisi ohjata esimerkiksi tekoälyn tutkimukseen.

Maahanmuuttopolitiikka

Kaikkien veroeuroin tuettujen palvelujen tulisi olla vain niiden käytössä, jotka ovat täällä luvallisesti. Sosiaaliturva tulisi muuttaa kaikkien maahanmuuttajien tapauksessa kuuden kuukauden pituiseksi, jonka jälkeen on elätettävä itse itsensä. Kotoutumisen vastuu tulisi siirtää maahanmuuttajille itselleen, ei suomalaiselle veronmaksajalle. Toimiva kotouttaminen on taikaresepti, jota vielä yksikään valtio maailmassa ei ole keksinyt - siksi parasta kotouttamista on se, että ihmisiä kohdellaan tasavertaisina aikuisina ja annetaan näiden pärjätä itse.

Ympäristöpolitiikka

Usein kuulee sanottavan, että Suomen vaikutus ilmastoon on häviävän pieni. Tämä on totta. Siksi meidän tulisi hieman muuttaa toimintatapaamme sen suhteen, miten reagoimme ilmastonmuutokseen. “Kokoamme suurempi” pätee vain siinä tapauksessa, jos kehitämme uutta vihreää teknologiaa, jolla ilmastonmuutokseen voidaan muualla maailmassa vastata. Teollisuutemme kurjistamisen ja päästökompensaatiomaksujen sijaan ilmastonmuutokseen menevät rahat tulisi suunnata vihreän teknologian tutkimukseen. Kuten muussakin tieteessä, myös tässä olemme altavastaajia. Vihreän teknologian ja siihen liittyvien keksintöjen rahallinen potentiaali on kuitenkin ääretön: kuka ei käyttäisi uutta ja toimivaa vihreää teknologiaa? On parempi olla sen myyjä kuin ostaja.

Meritokratia

Meidän tulisi korostaa sitä, että kenestä tahansa voi tässä maassa tulla mitä tahansa, joten myös vähäosaisten tukeminen on tärkeää. Se kuitenkin kulkee käsi kädessä maksajapuolen vastuun kanssa: ihmisiltä tulee ottaa mahdollisimman vähän, mutta ylläpitää riittävää sosiaaliturvaa. Ihmisille ei pidä antaa mitään tarjottimella, mutta tulee huolehtia siitä, että kaikki voivat yltää korkealle omalla työllään. Meritokratiaan kuuluu olennaisesti myös kaikkien positioiden täyttäminen pätevimmillä, joten se tarkoittaa, että poliittisia virkanimityksiä ei tule tehdä.

Talouspolitiikka

Voimme pyrkiä tekemään leikkauksia, mutta ne tulee tehdä oikeista paikoista. Yhtään euroa ei tule kehitysapuun pistää niin kauan, kun Suomen valtio on alijäämäinen. Säätiöt pitää pistää kunnolla verolle, vaikka RKP:n ja Kokoomuksen rikkaat säätiöt saisivat siipeensä. Kolmas sektori tulee käytännössä purkaa kokonaan ja rakentaa uudestaan.

Koulutuspolitiikka

Avokonttorikoulut tulee poistaa kokonaan ja inkluusio tulee tunkea takaisin sille Danten helvetin tasolle, josta sen on joku nostanutkin. Meidän tulee ottaa askelia taaksepäin ja palata koulujen järjestelyjen osalta siihen aikaan, kun PISA-tuloksemme vielä olivat loistavia - tasoluokat ja kuri takaisin. Ammattikoulutusta tulisi muuttaa enemmän oppisopimuspainotteiseksi.

Kulttuurisotiminen minimiin

Kulttuurisodat ja sen rintamat ovat monelta osin huvittavia, mutta niihin osallistuminen tulisi minimoida. Taistelut kannattaa valita harkiten, mikäli niihin aikoo osallistua koko puoluetta edustaen - pullonkorkit tai koulujen seksioppaat eivät ole tällaisia.

Turvallisuuspolitiikka

NATO-yhteistyötä tulee entisestään vahvistaa ja lisätä puolustusmenojen budjettia. Itäraja tulee pitää kiinni, puolustuskykyämme vahvistaa, sulkea Ahvenanmaan konsulaatti ja militarisoida Ahvenanmaa. Kyvykkyyttämme tulee vahvistaa etenkin siinä, että kykenemme tuottamaan droneja, jotka ovat nykyaikaisen sodankäynnin kulmakivi. Ottawan sopimuksesta tulee lähteä ja pysyä siitä poissa.

Yksilönvapaudet

Yksilönvapauksia tulee vaalia viimeiseen asti - näihin kuuluu myös erityisesti se, ettemme sitoudu kansalaisten oikeuksia kaventaviin sopimuksiin, kuten digitaalisen seurannan mahdollistaviin asetuksiin. Ihmisten vastuuta itsestään tulee korostaa.

EU-politiikka

EU-politiikassa tulee ravistella enemmän järjestelmää ja uskaltaa myös sanoa ei niissä tapauksissa, joissa EU yrittää tehdä Suomelle haitallisia päätöksiä. EU-byrokraatti ei voi tehdä muuta kuin heristää sormeaan, mikäli Suomi uudistaa kaivoslakiaan ja kieltäytyy olemasta muiden EU-maiden hyödynnettävissä oleva Pohjolan Kongo.

Kuntavaalit menivät minulla olosuhteisiin nähden hyvin. Vaikeasta vaalipiiristä, ensikertalaisuudesta ja nollabudjetista (ei flyereita, ei minkäänlaista mainontaa ja hyvin pieni fyysinen näkyvyys) sain ennen tarkastuslaskentaa ääniä 486 kappaletta. Tämä oli viidenneksi eniten Helsingin perussuomalaisista ja se toi minulle ensimmäisen varavaltuutetun paikan. Ääntenlaskun loppupuolella minulle oli tulossa välillä jo PS:n viides paikka, mutta siihen ei tällä kertaa ylletty. Vertausluvun perusteella olin 86. ehdokas, eli Helsingin ensimmäinen tippunut, joka ei saanut varsinaista valtuutetun paikkaa. Tähän vaikutti koko listan saama äänimäärä, jonka perusteella vertausluku määräytyy.

Kiitän mitä nöyrimmin jokaisesta saamastani äänestä. Läpimenneiden profiilin (puhemies, kaksi kansanedustaja-ministeriä ja valtiosihteeri) perusteella voidaan hyvällä syyllä olettaa, että istumista valtuustossa on luvassa varsin runsaasti läpimenneiden ehdokkaiden kiireiden johdosta. Tämä tuo varmasti myös lautakuntapaikan. Otan luottamustehtävät mitä suurimmalla vakavuudella vastaan ja pyrin parhaani mukaan olemaan jokaisen äänen arvoinen.

Monet ovat jo alkaneet sovitella jalkoihini eduskuntavaaliehdokkaan saappaita. Tunnetuimmat teemani ovat valtakunnallisia ja luultavasti eduskuntavaaleissa kannatusta olisikin suhteessa reilusti enemmän kuin kuntavaaleissa, mutta en lähde lupaamaan mitään. Tämä johtuu erityisesti siitä, että koin ehdokkaana olemisen äärimmäisen epämiellyttäväksi kokemukseksi.

Tätä ei tule ymmärtää väärin. Olen iloinen saamistani luottamustehtävistä ja hoidan ne parhaan kykyni mukaan, mutta itse kampanjointi oli minulle todella kitkerää myrkynjuontia. En ole itse tavoitellut poliittista valtaa ja pidän systeemiä luotaantyöntävänä. En myöskään pidä erityisesti esillä olemisesta, ja tämän vuoksi olen ollut tähän asti ihmisille vain esittämieni asioiden ja ideoiden summa. Nyt en kuitenkaan enää ollut tällainen, vaan ihmisiä kiinnosti Mika Merano henkilönä. Oikeassa elämässä olen hieman introvertti ja todella tarkka siitä, mitä asioita kerron ihmisille elämästäni ulospäin. Tämä johti siihen, että monessa kohdin minusta tuntui siltä, että kampanjani aikana tein asioita vain vaalien vuoksi, enkä sen takia, että olisin erityisesti halunnut tehdä niitä. Aitoudella mentiin kuitenkin loppuun saakka. Siitä tuli myös paljon hyvää palautetta, joka lämmittää mieltä varmasti pitkään.

Mikä perussuomalaisilla meni pieleen?

Lupasin kirjoittaa oman analyysini siitä, minkä takia puolueeni teki mahalaskun. Jaan sen erillisiin kappaleisiin.

… hallitusvastuu ja leikkauspolitiikka

Perussuomalaiset on koko hallituskauden profiloitunut hallituksen leikkaajapuolueena. Perussuomalalaisten kannattajat eivät kuitenkaan pääsääntöisesti ole kokoomuslaisen talouspolitiikan ystäviä. Monen mielessä varmasti on se epäsuhta, että leikkaaminen on aloitettu väärästä päästä. Syydämme rahaa ulkomaille miljarditolkulla, takaamme RKP:n sipsien kilpailukyvyn ja jätämme säätiöt verottamatta (joista pääsääntöisesti rikkaimpia ovat RKP:n ja kokoomuksen säätiöt). Myös kolmannen sektorin leikkaukset ovat jääneet täysin piippuun. Tämä näyttäytyy ulospäin siltä, että pienituloisilta on leikattu, vaikka isompia ja tärkeämpiä rahanmenokohteita ei ole tilkitty. Tästä on vaikeaa olla eri mieltä tai perustella se siten, että leikkaukset olisivat oikeudenmukaisia.

… viestintä

Saksikuva oli virhe. Tämän lisäksi kuntavaaliohjelmassa käytetyt sanavalinnat (pervoilu, sekoilu) eivät herätä ihmisiä hyvällä tavalla, vaan ne aiheuttavat enemmän myötähäpeää kuin myötäilyä.

… muiden puolueiden maahanmuuttokriitikot

Perussuomalaiset on uskollinen kumppani myös muiden puolueiden maahanmuuttokriittisille poliitikoille, jotka näyttäytyvät joviaaleina kumppaneina. Todellisuudessa tämä uskollisuus on vain yksisuuntaista, ja nämä pyrkivät vetämään maton perussuomalaisten alta heti mahdollisuuden tullen. Liiallinen sinisilmäisyys kostautuu.

… ehdokkaiden profiilit

Venäjämyönteiset, tiedevastaiset ilmastodenialistit tai rikoksia tehneet ehdokkaat tarjoavat automaattisesti panoksia vastapuolen aseeseen. Näistä tulisi ymmärtää se, että nettovaikutus ääniin on aina ja poikkeuksetta negatiivinen. Pientä “vastavirta”porukkaa on turha miellyttää, koska näiltä tuleva äänimäärä on pienempi kuin se, joka menetetään valtamedian tehdessä otsikoita näistä ehdokkaista.

… kuntavaalistrategia

Puuttui kokonaan.

… muiden haukkuminen

Suomalaisten henkisessä ympäristössä ei arvosteta sitä, että haukutaan toisia. Toisten haukkuminen lisäksi siirtää valokeilan vastapuoleen. Tässä tulisi ehdottomasti toimia siten, että ketään ei haukuttaisi, vaan esitettäisiin pelkästään omia vaihtoehtoja. Ne olisivat joka tapauksessa parempia ja kestäisivät kriittisen tarkastelun.

… täysi kyvyttömyys mukautua muuttuneeseen ympäristöön

Kyse ei ole siitä, etteikö viesti menisi perille. Se menee perille, mutta se on yksiselitteisen huono. Änkyräkonservatismiin voi halutessaan tuudittautua, mutta nykyinen ympäristö on muuttunut. Maailma ympärillä muuttuu, ja niin pitää muuttua myös puolueen painopisteiden ja viestin. Vaaleista toiseen ei voi toistella samaa viestiä, tai voi suosiolla katsella auringonlaskua.

… kyvyttömyys tavoittaa tiettyjä äänestäjäryhmiä

Puolueen tulisi toden teolla miettiä sitä, minkä takia koulutetut nuorehkot kaupunkilaiset eivät koe perussuomalaisten ajamia asioita omakseen. Tämä toi tappion eurovaaleissa ja se tulee tuomaan tappion kaikissa yliopistokaupungeissa kaikissa tulevissakin vaaleissa, mikäli asialle ei tehdä yhtään mitään. Pyrin itse tavoittamaan näitä äänestäjiä, ja heitä kyllä on varsin runsaasti.

… kyvyttömyys käyttää faktoja tehokkaasti maahanmuuttokeskustelussa

Perussuomalaiset on ollut tilastollisesti täysin oikeassa maahanmuuton aiheuttamien lieveilmiöiden vaikutuksista. Ne faktat tulisi selkeästi viestiä myös ulospäin. Tiivistettynä, helppolukuisena pakettina.

… vaihtoehdon puuttuminen

Mille perussuomalaiset on vaihtoehto? Mitä tahansa puoluetta äänestetään sen takia, että se on vaihtoehto.

… kyvyttömyys ottaa oppia virheistä

Kaikki yllä olevat virheet on tehty jo aiemmin. Niistä pitäisi ottaa opiksi, ei toistaa niitä vaaleista toiseen.

Vaalitulos yleisemmin, mikäli katsomme kristallipalloon

Punavihreiden voittoon päätynyt vaalitulos on karmaiseva Suomen talouden kannalta. Tyypillisesti poliitikot pitävät Suomen vertaamisesta laivaan - koska sen voi sanoa kääntyvän hitaasti - mutta todellisuudessa Suomi on enemmänkin juna. Se kulkee kiskoilla, jolla sitä ei voi kääntää. Mikäli trendi pysyy samankaltaisena myös eduskuntavaaleissa, talouden suhteen lasketut madonluvut näyttävät siltä, että tämä juna törmää seinään vauhdilla. IMF:n troikka joutuu puuttumaan tilanteeseen, ja siinä eivät voi ihmiset kuin ihmetellä, kun eläkkeestä ja tuista leikataan puolet pois. Ylikireä verotuksemme tappaa kaiken kilpailukyvyn.

Kotouttamispalvelut ja maahantulijoiden määrät ovat pitkälti kuntien vastuulla. Vaalitulos tarkoittaa sitä, että segregaatio syvenee, katujengit lisääntyvät ja muut maahanmuuton lieveilmiöt muuttuvat näkyvämmäksi. Pysymme järkähtämättä Ruotsin tiellä, ja viimeistään vuosikymmenen päästä ihmettelemme, kun ensimmäiset kranaatit räjähtelevät lähiöissä.

Pala palalta itsesuojeluvaistottoman arvo”liberalismin” johdosta Suomesta poistuvat kaikki ne elementit, jotka oikeastaan tekevät Suomesta Suomen. Jäljelle jää vain kädenlämpöinen, identiteetön sillisalaatti.

Miten eteenpäin?

Yllä mainitsemani asiat tulisi ottaa huomioon ja niistä opiksi välittömästi. Mitä kauemmin perussuomalaiset makaa kanveesissa, sitä paremmin kilpailijat pystyvät määrittämään sen, mistä Suomessa puhutaan. Puolueen kannatus on aiemminkin kokenut rajuja laskuja, mutta olemme aina nousseet. Niin tulemme nousemaan nytkin. Tämä vaatii erityisesti sitä, että kenttäväkeen valetaan uskoa siihen, että ajamillamme asioilla on tilausta.

Vuokkosten miesten tamponit. Kuva: Iltalehti.

On jälleen aika tehdä kokoelma - tällä kertaa niistä tapauksista, kun Suomessa ollaan lähdetty sotimaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta ja uhriuduttu joukolla muiden puolesta. Suosittelen lukijaa pitäytymään kaukana kahvikupeista ja muista juotavista nesteistä, sillä tätä lukiessa näppäimistö on varmasti vaarassa. Alla olevista esimerkeistä jokainen löytää varmasti sellaisen esimerkin, joka saa epäilemään meidän elävän rinnakkaisessa parodiatodellisuudessa.

Termi “woke” on alun perin lähtöisin Atlantin takaa ja tarkoittaa kiteytetysti tietoisuutta yhteiskunnallisista ja poliittisista epäoikeudenmukaisuuksista, erityisesti rasismista ja syrjinnästä. Se viittaa siihen, että henkilö on herännyt tai valveutunut näihin kysymyksiin ja haluaa edistää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Termi on kuitenkin kääntynyt ajan saatossa itseään vastaan, kun tämä “tietoisuus” on johtanut täysin naurettaviin vaatimuksiin, tempauksiin ja ulostuloihin.

Ilmiö on maailmalla johtanut absurdeihin toimenpiteisiin - kuten tähtitieteellisten kohteiden uudelleennimeämiseen, koska “Eskimo Nebula” oli rasistinen nimi. Suomikin on kuitenkin saanut oman osansa parodiahorisontin ylittäviä ulostuloja ja tempauksia.

Turvavyöt kiinni, sillä nyt aloitetaan.

Lasten muskarissa lapsi soitti saamelaisten rumpua - Oulun yliopiston ylioppilaskunta pyysi anteeksi kulttuurillista omimista

Oulun yliopiston ylioppilaskunta toden totta pyysi saamelaisilta anteeksi sitä, että perheellisten opiskelijoiden tapahtuman videolla lapsi oli suorittanut äärimmäisen kolonialistisia sortotoimenpiteitä: soittanut saamelaisten noitarumpua. 1

Åbo Akademin sukupuolentutkijoiden sisällissota

Åbo Akademin sukupuolentutkijoiden pikkujouluissa syntyi sisäisiä ristiriitoja, kun eräs tutkija joutui ”homonationalistisen gangsterismin uhriksi” sen takia, koska häneltä kysyttiin pronominia. Tilannnetta korjatakseen laitoksen apulaisprofessori yritti parantaa laitoksen ilmapiiriä new age -taikasuolalla. 2 3

Vuokkoset lanseerasi miesten tamponit

Luit oikein. Tamponi miehille. Vastaanotto ei ollut pelkkiä ruusuja ja hattaraa, sillä tuote keräsi osakseen valtavasti kritiikkiä. 4

Rasistiset ruokatarvikkeet

Black Lives Matter -liikehdinnän tiimellyksessä Uncle Ben’s, Musta Pekka ja turkkilainen jugurtti muuttuivat rasistisiksi, jonka vuoksi niiden pakkauksia muutettiin. 5

Lasten orkesterin intiaanihahmo oli liikaa

Yleisradion Herra Heinämäen Lato-orkesteri -lastenohjelma siirrettiin Ylen Lasten Areenasta Elävään Arkistoon. Syynä oli orkesterin intiaanihahmo. 6

Rasistinen Afrikan tähti

Helsingin yliopisto otti virallisen kannan, että suomalaisten suosikkilautapeli - Afrikan tähti - on rasistinen. 7 Neljä vuotta myöhemmin pelin äärimmäiseen rasistisuuteen herättiin myös Turussa. 8

Rasistinen salaatti

Sinäkin saatat tietämättäsi olla rasisti, jos et sekoita salaatin ainesosia siten, että ne on koottu ympäri maailmaa. 9

Sukupuolineutraalit liikennemerkit

Liikennemerkkien vaihtamisesta koitui miljoonalasku, kun niistä tehtiin sukupuolineutraaleja. 10

Mikroaggressiot jokapäiväisessä elämässämme

Nykyaikana on tunnistettu mikroaggressioita, joiden mukaan esimerkiksi toisen syntymämaan kysyminen on rasistista. 11

Rasistiset Eskimo-puikot

Eskimo-puikot muutettiin Pingviini-puikoiksi, koska entinen nimi koettiin rasistiseksi. 12

Pesukarhukravatin ja matonpesun kaksoismerkitykset

Hallituksenvastainen jahti vuoden 2023 kesällä huipentui siihen, kun Da Vinci -koodin hengessä pahantahtoisia kaksoismerkityksiä löytyi sekä kravatissa olevista pesukarhuista että ministerin matonpesusta. 13 14

Suomalaisten yhteydet orjakauppaan ja kolonialismiin

Kun oikein haluaa uskoa ja itseään ruoskia, voi löytää Suomestakin yhteyksiä orjakauppaan ja kolonialismiin. Siis maasta, joka on suurimman osan historiasta ollut vahvempien alistama ja josta on viety Isovihan aikaan kymmeniä tuhansia ihmisiä orjiksi muualle. 15

Ongelmallinen Kansallisteatterin roolitus

Teatteriesityksessä ei ollut soveliasta, että täysin fiktiivisen transihmisen esittäjä ei ollut itse trans. 16

Chisun pikkuletit

Chisu syyllistyi kulttuurilliseen omimiseen, koska käytti julkisesti pikkulettejä. 17

Jäätelöpuikossa oli viittaus Hitleriin

88-nimisestä jäätelöstä löydettiin kaksoismerkitys ja viittaus Hitleriin, koska nämä numerot aakkosissa muodostavat yhdistelmän “HH”. 18

Sultan-kondomien nimenvaihdos

Tunnettujen kondomien nimi piti vaihtaa, koska se ei enää “vastannut yhtiön arvoja”. 19

Tatu ja Patu -kirjojen viittaukset lihansyöntiin

Kirjojen uusista versioista poistettiin kokonaan viittaukset liha- ja maitotuotteisiin. 20

Ahdistava Shakespeare

Shakespeare on Teatterikorkeakoulun opiskelijoille liian ahdistavaa luettavaa. 21

Katariina Sourin saamelaismaalaus

Tässä vaiheessa arvasit jo ihan oikein. Katariina Souri ei olisi saanut maalata hienoa taideteosta saamelaisnaisesta, koska ei itse ole saamelainen. 22

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturina tunnettu kansanedustaja väärinsukupuolitti itse paneelin edustajat

Kansanedustaja syytti paneelia liiallisesta miesvoittoisuudesta ja tuli itse väärinsukupuolittaneeksi osallistujat. 23

Vanhat Pulttibois-sketsit olivat liikaa

Pirkka-Pekka Petelius pyysi anteeksi vanhoja saamelaissketsejään. 24

Suomessa verorahojen käyttö on löysää, koska täällä veronmaksajien rahat mielletään valtion rahoiksi tai päättäjien vapaasti jaettavissa olevaksi rahaksi. Tästä johtuen verorahoja on poltettu mitä kummallisempiin ja hyödyttömämpiin kohteisiin. Varsinkin nykyisessä taloustilanteessa olisi tärkeää, että verorahat käytettäisiin kaukomaiden korruptioparatiisien gepardihattupäälliköiden uima-altaiden tai kuntapoliitikkojen lempileikkien sijaan suomalaisen yhteiskunnan ja veronmaksajien hyväksi.

Verorahojen käytön läpinäkyvyys on Suomessa välillä hieman kyseenalaista. Tässä blogitekstissä on listattu 429 422 937 euron edestä reikäpäisiä hankkeita. Tämä sisältää kaikki verorahojen käyttökohteet, joita olen viime aikoina listannut ihmisten iloksi X:ssä. Lisäksi tämä sisältää kaikki ykkösosan verorahauunin ikiliekkiin ahdettujen rahojen käyttökohteet. Kaikki tietenkin lähdelinkkeineen.

Suosittelen laittamaan turvavyöt kiinni, sillä meno alempia lukiessa tulee olemaan hurjaa. Huomenna töihin herätessäsi voit miettiä sitä, että tähänkin sinun kovalla työlläsi tienaamiasi verorahoja on käytetty. Työ ei myöskään ole ohi, vaan tulen jatkossakin aika ajoin listaamaan näitä oman ehtimiseni rajoissa - jos haluat reaaliaikaisen näkymän, ota minut seurantaan X:ssä.

Listauksesta näkyy erinomaisesit, kuinka älyttömästi turhat jättihankkeet (326 miljoonan euron kruunusillat) maksavat, mutta toisaalta myös sen, miten pienistä puroista kertyy lopulta iso lasku.

Listan voit myös selailla läpi ja valita sieltä satunnaisesti omia suosikkejasi. Lukuiloa!

Sambiaan huusseja - 100 000-400 000 euroa vuodessa (rahoitus vuosille 2021-2024 oli 1 200 000 euroa)

Ulkoministeriö on rahoittanut Käymäläseuran kautta Sambiaan huusseja miljoonilla euroilla. Kaiken lisäksi projektipäällikön ahneus johti siihen, että tämä eräässä vaiheessa kavalsi huussirahat. 1

Pyöräilykurssit maahanmuuttajille - 337 000 euroa

Aikuisille maahanmuuttajille suunnattuihin polkupyöräilykursseihin käytettiin sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen kautta vuosina 2018-2020 337 000 euroa. 2

Kirgisialaisten tupakkavalistus - 960 000 euroa

Ulkoministeriö rahoitti kymmenen vuoden aikana lähes miljoonalla tupakkavalistusta Kirgisiassa. Tulokset jäivät varsin laihoiksi. 3

Espoon liito-oravatolpat - 200 000 euroa (EU-tuki)

Espoossa pystytettiin kahdeksan puutolppaa liito-oraville, joka tekee yhden tolpan hinnaksi 25 000 euroa. Pieni ongelma on siinä, että liito-oravien ei ole koskaan havaittu käyttäneen tolppia missään asennetuista kameroista huolimatta. 4

Kännykkävideot infrasta - 50 000 euroa

Liikenne- ja viestintäministeriö tilasi infraa kansalaisnäkökulmasta koskevia videoita. Tuloksena oli kymmenen umpisurkeaa kännykällä kuvattua videota, joista osa on julkaistu vasta jälkikäteen kohun saattelemana. 5

Etiopian sääennusteet - 7 386 062 euroa

Ulkoministeriö rahoitti yli seitsemällä miljoonalla eurolla Etiopian ilmatieteenlaitoksen säähavaintoinfrastruktuurin ja ennustejärjestelmän kehittämistä. 6

Ruandan turvevoimala - 12 500 000 euroa

Suomi rahoitti 12,5 miljoonalla Ruandaan turvevoimalaa. Ilmeisesti Ruandassa turvevoimalat ovat rahoittamisen arvoisia kohteita, kun taas täällä turpeen poltosta pyritään luopumaan.7

Afganistanin naisvankila - 100 000 euroa

Suomi rahoitti sadalla tuhannella eurolla Afganistaniin naisvankilan. Kaikki ei mennyt ihan nappiin, sillä myöhemmin vankilan on epäilty muuttuneen bordelliksi. 8

*tarkkasilmäiset lukijat huomauttivat, että tässä on ollut alunperin pilkkuvirhe (1 000 000 → 100 000).

Inklusiivista opetusta Etiopiaan - 5 000 000 euroa

Vuosille 2025-2028 Suomi on rahoittanut hanketta, jolla pyritään parantamaan inklusiivisen opetuksen laatua Etiopiassa. Tämä on tietenkin luonnollista, koska inkluusio on toiminut Suomessakin pirun hyvin. 9

Naisjohtajuus Tansaniassa - 2 000 000 euroa

Suomi on laittanut kaksi miljoonaa ”tietoon perustuvien gender-responsiivisten strategioiden käytäntöjen ja osallistavan toimintatutkimuksen toteuttamiseen”. 10

Nicaragualaisille markkinointiopetusta - 3 000 000 euroa

Suomi laittoi kolme miljoonaa siihen, että nicaragualaisille opetettiin tuotteiden markkinointia. Raportin mukaan rahat menivät kankkulan kaivoon, eikä tavoitteita yllättäen saavutettu. Syynä olivat mm. henkilöriidat ja monimutkaiset organisaatiot - eli korruptio. 11

Helsinkiin tuodut kahdeksan jääkuutiota - 27 000 euroa

Lahden kaupunki teetti ilmastonmuutoksen uhkista muistuttavan taideteoksen Kansalaistorille Helsinkiin. Teoksen sulavat jääpaadet muistuttivat ilmastonmuutoksen vaaroista. Aukiolle valunut vesi symboloi jatkuvasti nousevaa merenpintaa. Teosta suunniteltiin 1,5 vuotta, kuljetettiin Lapista ja säilytettiin kesän yli kontissa. 12

Sambian maaseudun köyhien rahat menivätkin gepardihatun taskuihin - 5 000 000 euroa

Ohjelmaa kuvailtiin yhdeksi Sambian menestyneimmistä. Toisin kuin hankkeen tarkoituksesta (Sambian maaseudun köyhyyden vähentäminen) voisi kuvitella, menivät nämä miljoonat sambialaisen maataloustuottajajärjestön toiminnanjohtajan taskuihin ja mm. tämän maatilan kehitystöihin - nimittäin tenniskentän, klubitalon ja kalalammikon rakentamiseen. 13

Somalian maahanmuuttovirasto - 1 000 000 euroa

Vuonna 2019 suomalaiset laittoivat miljoona euroa Somalian maahanmuuttoviraston instituutionaalisen kapasiteetin vahvistamiseen. 14

Tarja Halosen matkakulut - 50 000 euroa

Ulkoministeriö rahoittaa Halosen kehitysyhteistöhön (mm. puhepyynnöt) liittyviä kuluja 50 000 eurolla. Hankerahoituksesta on tarkoitus kattaa presidentin ja häntä avustavien matkakuluja siltä osin kun niitä ei saada katettua kutsuttavien tahojen toimesta. 15

Käytetyistä autonrenkaista tehty strutsi - yli 150 000 euroa

Lahteen tehtiin täytetyistä autonrenkaista veistetty julkinen taideteos, joka kuvaa "Lahden muutostarinan ympäristötekoja". 16

Guider Game -kotoutumismobiilipeli - 517 375 euroa

Tällä hinnalla saatiin kotouttamista edistävä Guider Game-mobiilipeli, jossa mm. opetetaan mitä ruokia saa laittaa mikroon ja että samassa kerrostalossa voi asua myös homopareja. 17

Sambian jätteidenkierrätys - 30 000 euroa

Plastpave Zambia sai 30 000 euroa investointitukea, jolla ostettiin esim. kuorma-auto, digitaalivaaka ja muovisilppuri. Yritys käyttää lapsia jätteiden tonkimiseen keksipalkalla, mutta kokee, ettei kyse ole lapsityövoimasta, koska lapsille ei makseta palkkaa. Työntekijöiltä puuttuivat olennaiset suojavarusteet, mutta kaasut eivät haittaa, koska ”työ tehdään ulkoilmassa”. 18

Tansanian tietoyhteiskunta ja ICT-sektori - 5 800 000 euroa

TANZICT-hanke sai vuosina 2011-2017 5,8 miljoonaa euroa Suomelta. Suomen rahoja meni mm. virkamiehille ja paikalliselle henkilökunnalle maksettaviin ”avustuksiin” ja palkanlisiin. Lisäksi kirjanpidossa oli puutteita päivärahojen ja matkakulujen tilityksissä sekä muita epäselviä kuluja. 19

Helsinkiläisten verorahat Gazaan - 350 000 euroa

Kaikista maailman asioista Helsingin kaupunki päätti käyttää meidän veronmaksajien rahat siihen, että ne lähetetään toiselle puolelle maailmaa terroristien hallinnoimalle alueelle. 20

Asti-tietojärjestelmä - 32 000 000 euroa

Varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen kehitetyn järjestelmän hinnaksi tuli 32 miljoonaa. Rahat poltettiin taivaan tuuliin, sillä kaupunki luopui vähin äänin järjestelmästä. 21

Savusaunat, pulkkamäki ja nuotiopaikka - 2 800 000 euroa

Vantaan Kuusijärvelle rakennetaan 2,2 miljoonalla savusaunoja ja 600 000 eurolla pulkkamäki ja nuotiopaikka. 22

Kahden kilometrin latu - 330 000 euroa

Imatran kaksi kilometriä pitkä ensilumenlatu maksoi aluksi 130 000 euroa, mutta sille myönnettiin 200 000 lisärahoitusta. 23

Julkinen vessa torille - 266 000 euroa

Hämeenlinnan torille rakennettiin ulkovessa, jonka hintalapuksi tuli 266 000 euroa. Hanke kilpailutettiin, mutta siitä tuli vain yksi tarjous. 24

Julkinen vessa Kuusijärvelle - 600 000 euroa

Vantaan savusaunojen yhteyteen tarvitaan tietenkin wc-tilat. Ne järjestyvät huokeaan 600 000 euron hintaan. 25

Keppijumppavälineet - yhteensä 215 000 euroa

Tällä hinnalla Keravalla saatiin luudanvarsikeppejä ja 120 euron säilytyspusseja. Ostot jaettiin, jotta niitä ei tarvinnut kilpailuttaa. 26

Sukupuolisyrjivä ja sukupuolineutraali kielenkäyttö suomen kielessä - 445 617 euroa

Suomen Akatemian rahoittaman hankkeen kuvaus: "Monet maailman kielistä ovat alkaneet suosia sukupuolineutraalia kielenkäyttöä pyrkimyksenään edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa, sillä tutkimukset ovat osoittaneet sukupuolisyrjivän kielenkäytön olevan haitallista naisille. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet pääosin vahvemmin sukupuolittuneisiin kieliin (esim. englanti, saksa), mutta ilmiötä paremmin ymmärtääksemme tarvitaan tutkimuksia myös suomen kaltaisista kielistä, joissa ei ole luonnollista tai kieliopillista sukua. FINGEL perehtyy sukupuolisyrjivän ja sukupuolineutraalin kielenkäytön käynnissä olevaan muutokseen suomen kielessä. Kielenkäytön lisäksi tarkastellaan kielenmuutosta selittäviä kieliasenteita ja sukupuolisyrjivän kielenkäytön yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Eri näkökulmia huomioiva ja monipuolisia kysely- ja korpusaineistoja hyödyntävä tutkimus tuottaa uutta, empiiristä tietoa, jota voidaan hyödyntää kielipoliittisessa päätöksenteossa. Tutkimus toteutetaan Helsingin yliopistolla."

Valkoisuuden rodunvälinen performatiivisuus (Transrasial performativitet av vithet) - 358 765 euroa

Suomen Akatemian rahoittaman hankkeen kuvaus suomennettuna: "Rodusta keskustellaan nykyään samalla tavalla kuin sukupuolesta: se on sosiaalinen konstruktio, jota yksilöt toteuttavat, joukko tapoja, normeja, sosiaalisia käytäntöjä jne. Vaikka trans-identiteetit ovat sosiaalisesti tunnustettuja, ajatus transrotuisuudesta on ongelmallisempi. Lukuun ottamatta Rachel Dolezalin tai Michael Jacksonin kaltaisia skandaalinomaisia tapauksia Yhdysvalloissa, aihe on suurelta osin sivuutettu ja maailmanlaajuisesti väärinymmärretty. Mutta yhteiskunnan moninaistuessa transrotuisuuden teema esiintyy yhä useammin kaunokirjallisuudessa. Tässä hankkeessa kehitän kriittisen diskurssianalyysin seitsemän suomalaisen nykyromaanin pohjalta, jotka ovat eri etnisistä taustoista tulevien kirjailijoiden kirjoittamia. Tutkin, miten valkoisuutta voivat esittää henkilöt, jotka on rodullistettu ei-valkoisiksi. Tämä työ käsittelee valtarakenteita ja hallintaa ja pyrkii edistämään osallisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Hanke liittyy Helsingin yliopiston Etnisten suhteiden ja nationalismin tutkimuskeskukseen (CEREN)."

Ajallisuus, solidaarisuuden muodot ja sosiaaliluokka rasisminvastaisessa toiminnassa - 587 180 euroa

Suomen Akatemian rahoittaman hankkeen kuvaus: "Hankkeessa tutkitaan antirasistista toimintaa ajallisuuden ja solidaarisuuden rakentumisen näkökulmasta. Nyky-yhteiskunnassa etnisyyteen, rodullistamiseen, sosiaaliluokkaan ja sukupuoleen liittyvät valtasuhteet jakavat ihmisiä ja vaikeuttavat yhdessä elämistä. Hankkeessa tutkitaan tapoja, joilla yhteenliittymiä ja yhteisöllisyyttä voidaan rakentaa silloin kun pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakenteita puretaan ja kamppailu taloudellisesta selviytymisestä lisääntyy. Kolmessa osahankkeessa tutkitaan antirasistista kommunikaatiota marginalisoiduilla kaupunkialueilla, antirasismin sukupolvia ja maanpakolaisuuteen liittyvää yhteisöllisyyden rakentamista. Hankkeessa kerätään aineistoja etnografian, osallistavien menetelmien, haastattelujen, ja visuaalisten menetelmien avulla."

Nepalin tupakkavalistus - 459 000 euroa

Kirgisian tupakkavalistus ei ole ainoa laatuaan, sillä vuosina 2007-2012 suomalaiset veronmaksajat maksoivat Nepalin tupakkavalistustuksesta lähes puoli miljoonaa euroa. 27

Nicaraguan korruptionvastainen taistelu - 1 200 000 euroa

Suomalaisten veronmaksajien rahoilla pyrittiin vuosina 2010-2012 vähentämään Nicaraguan korruptiota. Kaikkineen rahoitus oli yli viisi miljoonaa euroa, josta Suomen osuus oli noin viidennes. 28

Itä-Afrikan sääennusteet - 2 500 000 euroa

Suomalaiset veronmaksajat ovat rahoittameet 2,5 miljoonalla eurolla FINKERAT-hanketta, jossa kehitetään Tansanian, Kenian ja Ruandan ilmatieteen laitosten osaamista. 29

Pöölin Kartio - 160 000 euroa

Hämeenlinnassa pysäköintilaitoksen seinään kiinnitettiin käsitteellinen taideteos, joka maksoi 160 000 euroa. Se on massiivinen liikennekartio. 30

Lutakon väriasvaltti - 300 000 euroa

Jyväskylän Lutakossa kaupunki rakentaa (vai onkohan hanke jo toteutunut?) aukiolle väriasvaltin, joka maksaa 300 000 euroa. 31

Helsingin kruunusillat - ainakin 326 000 000 euroa

Helsingin kaupunkikehitys vaatii päättäjien mukaan kymmenen kilometrin pituisen raitiotieyhteyden Helsingin keskustan ja Laajasalon välille^. Tämä hanke oli alunperin arvioitu 326 miljoonan euron hintaiseksi, mutta hinnan on pelätty paisuvan jopa 800 miljoonaan euroon. 32

Kaikkien liikennemerkkien päivittäminen - plekästään Helsingille 15 000 000 euroa

Uuden tieliikennelain astuttua voimaan Suomeen saatiin kerralla noin 50 uutta liikennemerkkiä. Kokonaan uusien liikennemerkkien ohella myös monien vanhojen liikennemerkkien ulkonäköä kerrottiin päivitettävän. Vaikka suurimman huomion saivat ns. sukupuolineutraalit liikennemerkit, Väylästä kerrottiin medialle, että ”monet muutoksista ovat niin pieniä, etteivät tienkäyttäjät välttämättä edes huomaa niitä.”33

Jyrki Kataisen Pekka Himaselta tilaama tutkimus - 700 000 euroa

Silloinen pääministeri Jyrki Katainen tilasi filosofi Pekka Himaselta 700 000 euroa maksaneen tutkimuksen. Tämä tutkimus kantoi nimeä “Kestävän kehityksen malli” ja se sai runsaasti kritiikkiä osakseen heti julkaisun jälkeen. Raporttia kritisoitiin etenkin vaikeaselkoisesta kielestä ja siitä, että se ei täytä tutkimuksen kriteereitä. Lopulta heti seuraava hallitus pistikin koko raportin roskiin. 34

Sompasaaren keinu - 230 000 euroa

Helsingin Sompasaareen Loviseholminpuistoon on rakennettu keinu, jonka alviton hinta on lähes 230 000 euroa. Perusteluna viherrakentajalta on saatu, että “kyseessä on monitahoinen keinumisväline ja tilataideteos – enemmän kuin keinu”. Helsingin kaupunkiympäristö halusi Loviseholminpuistoon juuri kyseisen saksalaisvalmisteinen keinun. Korkealta kuulostavaa hintaa on selitetty keinumisvälineen koolla, materiaaleilla ja ominaisuuksilla. 35

Varsinkin nuorten väkivaltarikollisuus on ollut jyrkässä kasvussa pääkaupunkiseudulla. Lastemme ei tule joutua pelkäämään sitä, että vaatteet ryöstetään päältä. Yksikin väkivaltatapaus on liikaa ja on huolestuttavaa, että viime vuosina nuorten väkivaltarikokset ovat alkaneet saada myös nöyryyttäviä piirteitä.

Mitä lupaan asialle tehdä:

Kauppakeskusten, liikenteen solmukohtien ja muiden nuorten tapaamispaikkojen vartiointia on lisättävä merkittävästi. Lisäksi nuorten rikollisuuteen ja jengiytymiseen tulee puuttua kouluissa nykyistä kovemmin - niin kovilla kuin pehmeilläkin keinoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorten sosiaalityöhön on panostettava ja tarvittaessa ongelmallisimpiin kouluihin on palkattava vartijoita, jotka ilmoittavat automaattisesti kaikista väkivaltatapauksista poliisille.

Mitä sinä voit asian eteen tehdä:

Jos löydät tästä yhteneväisyyksiä omiin ajatuksiisi, äänestä kuntavaaleissa numeroa 404.

Lähiöt ja niiden ihmiset ovat hyvin pitkälti unohdettuja oman onnensa nojaan. Lähiöitä ei ole kehitetty tarpeen mukaan eikä asukkailla ole ollut tarpeeksi sananvaltaa oman ympäristönsä kehittämiseksi. Lähiöissä vallitseva huono-osaisuus ja lannistunut mielentila on tarttuvaa, joka on myös useissa tutkimuksissa tullut ilmi, sillä vanhempien sosioekonominen asema periytyy eteenpäin myös seuraavalle sukupolvelle. Vähäosaisilla lahjakkailla nuorilla ei välttämättä ole minkäänlaista ikkunaa lähiön ulkopuolelle tai tukiverkkoa, joka kannustaisi.

Mitä lupaan asialle tehdä:

Asialla on minulle henkilökohtaista merkitystä, koska olen viettänyt lapsuuteni ysärin laman runteleman lähiön kaupungin vuokrataloista ja nähnyt lukemattomia erilaisia ihmiskohtaloita. Lähiöitä tulee kehittää enemmän houkutteleviksi paikoiksi segregaation vähentämiseksi, ja kaupunginosien ihmisiä tulee osallistuttaa näiden omien asuinalueiden kehitystyöhön. Etenkin nuorille tulee tarjota enemmän harrastusmahdollisuuksia ja matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden kanssa - kuten nuorisotaloja. Vähäosaiset nuoret saavat harrastusten kautta hyvän ikkunan myös muuhun maailmaan kuin lähiöissä yleisiin sosiaalisiin ongelmiin.

Mitä sinä voit asian eteen tehdä:

Jos löydät tästä yhteneväisyyksiä omiin ajatuksiisi, äänestä kuntavaaleissa numeroa 404.

Ei ole olemassa Helsingin rahaa, vaan pelkästään helsinkiläisten verorahaa. Tarkempi rahankäytön valvonta vaatii tietopyyntöjen tekemistä, koska osa julkisista dokumenteista ei ole saatavilla suoraan ilman pyyntöä. Erityisen ongelmallista tämä on sen takia, koska helsinkiläisten rahoja käytetään kummallisiin kohteisiin, kuten Gazaan lähetetty 350 000 euron rahapotti. Päätöksiä tekevät poliitikot eivät aktiivisesti pysy kärryillä tai viesti siitä, mihin kaikkeen helsinkiläisten rahoja käytetään.

Mitä lupaan asialle tehdä:

Aion edistää sitä, että kaikki rahankäyttöön liittyvä dokumentaatio asetetaan ilman pyyntöä saataville ja selkeästi listattuna, ellei sitä ole tarpeen salata maanpuolustuksellisista syistä. Periaatteeni on se, että kaikki helsinkiläisten rahat tulee käyttää järkevästi ja vain helsinkiläisten hyväksi, eli aion seisoa järkähtämättömästi rahan tuhlaamista ja ulkomaille lähettämistä vastaan. Aion selvittää, pysyä kärryillä ja viestiä selkeästi siitä, mihin kaikkeen veronmaksajien rahaa kulloinkin on käytetty.

Mitä sinä voit asian eteen tehdä:

Jos löydät tästä yhteneväisyyksiä omiin ajatuksiisi, äänestä kuntavaaleissa numeroa 404.

Suomi on joutunut jo kolmesti samankaltaisen hybridioperaation kohteeksi, kun laivat ovat tarkoituksellisesti laahanneet ankkuria Itämerellä ja katkoneet tietoliikenne- ja sähkökaapeleita. Ensimmäinen tapaus oli vuoden 2023 lokakuussa, kun Hongkongin lipun alla seilaava Newnew Polar Bear katkaisi Balticconnector-kaasuputken 1. Toinen tapaus sattui marraskuussa 2024, kun C-Lion1-tietoliikennekaapeli katkesi Ruotsin talousalueella ulkoisen voiman toimesta 2. Kolmas ja viimeisin tapaus oli joulupäivänä 2024, kun Cooksaarten alla seilaava ja Venäjän varjolaivastoon 3 kuuluva Eagle S -alus katkaisi ankkurillaan EstLink 2-tasasähköyhteyden ja vaurioitti neljää tietoliikennekaapelia. 4

On ollut ilahduttavaa nähdä, että NATO-maana viranomaistemme viestintä on selkeästi ottanut askeleen rohkeampaan suuntaan. Liian pitkään kestäneen suomettuneisuuden ajan jälkeen joillekin on vaikeaa lausua yksinkertainen totuus: nämä alukset ovat Venäjän bulvaaneita. Totuus tuijottaa suoraan silmiin, eikä sitä enää NATO-maana tarvitse peitellä, vaikka somekuplassaan voimaantuneet yrttiaholaisen linjan “rauhan”soturit pyrkivät sottaamaan yhteiskunnallista keskustelua parhaansa mukaan.

Puheet Suomesta varautumisen suurmaana eivät aivan pidä paikkaansa. Kriittisten merenalaisten kaapelien katkominen Taiwanissa on ollut arkipäivää viimeiset kymmenen vuotta. Doktriini on tismalleen sama kuin täälläkin: kiinalaiset kalastusalukset katkovat “vahingossa” ankkurillaan saarivaltion yhteyksiä ulkomaailmaan. 5 Silti täällä seistään tumput suorina ja kuvitellaan kyseessä olevan uusi asia. Vahinko on tapahtunut jo siinä vaiheessa, kun Itämerellä kulkevien kaapelien ja putkien sijainti on kerrottu julkisesti.

Koska maito on jo kaatunut, tulee meidän valitettavasti tyytyä proaktiivisten sijasta reaktiivisiin toimiin. Venäjällä on pitkä historia sen kanssa, että se ei ymmärrä mitään muuta kuin voimaa. Tästä syystä reagoimattomuus ei Venäjän suhteen ole vaihtoehto. Ilkivalta tulee jatkumaan tismalleen niin kauan, kunnes siitä alkaa tulemaan Venäjälle oikeita seurauksia. Provosointia on ihan turha pelätä, koska Venäjä toimii meitä vastaan joka tapauksessa, vaikka emme tekisi yhtään mitään.

Alla on valtionjohdolle valmis toimenpidelistaus, jolla pystyy viestittämään takaisin diktaattorivaltioille, että niiden toimilla on seurauksia:

Ahvenanmaan konsulaatin sulkeminen

Venäjällä on Ahvenanmaalla suhteettoman iso konsulaatti. Se onkin ennen kaikkea perustettu kylmän sodan aikaiseen tiedusteluun. Toiminta ulospäin konsulaatissa vaikuttaa varsin vähäiseltä, mutta sillä on edelleen iso symbolinen merkitys Venäjälle. Kyseinen konsulaatti liittyy ainakin jossain määrin Pariisin rauhansopimukseen, jolla ei enää ole mitään virkaa - Neuvostoliitto sopimusosapuolena on lakannut olemasta ja Mauno Koivisto irtautui jo vuonna 1990 yksipuolisesti monista sopimuksen Suomea koskevista osista.

Ahvenanmaan militarisointi

Ahvenanmaan demilitarisointi on sopimuksena vitsi, jolle kukaan ei edes jaksa nauraa. Ahvenanmaa kriittisen tärkeänä kohteena on ensimmäisiä paikkoja, joihin sotavoimat pyrkivät sodan sattuessa menemään - kyse on vain siitä, kuka ehtii ensimmäsinä. Olisi siis pelkästään järkevää, että meidän sotilaamme olisivat paikalla valmiiksi, emmekä joutuisi turvautumaan Operaatio Kilpapurjehduksen 6 jatko-osaan.

Irtautuminen Ottawan sopimuksesta

Irtautuminen Ottawan sopimuksesta on viime aikoina ollut tapetilla etenkin siihen liittyvän kansalaisaloitteen 7 johdosta. Suomi liittyi aikoinaan Ottawan sopimukseen sen takia, että meille ei koituisi “mainehaittaa”. Todelliset sopimusta kuin käärmettä pyssyyn ajaneet tahot olivat erilaiset “rauhan”järjestöt, Halonen ja Tuomioja, jotka vuosikausien ajan pyrkivät yksipuoliseen aseistariisuntaan Neuvostoliiton hyväksi. Meille ei ole mitään muuta kuin haittaa siitä, että 1343,6 kilometriä rajaa vihamielisen valtion kanssa, joka ei kuulu sopimusosapuoliin. Jalkaväkimiinat on siis kielletty yksipuolisesti vain meiltä, mutta Venäjä niitä kylväisi metsät täyteen joka tapauksessa. Sopimuksesta irtautumisessa ei ole haittapuolia: joko Puolustusvoimat on korvannut miinat muulla kyvykkyydellä ja irtautuminen ei johda mitenkään, tai miinoista on hyötyä ja ne otetaan käyttöön.

Taiwanin itsenäisyyden tunnustaminen

Kiinan kommunistinen ja autoritäärinen hallinto on aina väittänyt Taiwanin kuuluvan heidän valtansa alle. Taiwanin itsenäisyyden tunnustamisella lähetettäisiin viesti erityisesti Kiinalle.

EU-tason pakotteet Kiinalle

Kiina elää halpatuotteiden viennistä. EU voisi kylmästi asettaa kunnon tullit tai ympäristöverot Kiinasta tuleville tuotteille ja korottaa niitä jokaisen kiinalaisen bulvaanialuksen katkoessa kaapeleita.

NATO vartioimaan Itämerelle

Suomi ja Viro voisivat aktivoida NATOn neljännen artiklan 8 , joka johtaa NATO-maiden neuvotteluihin tilanteessa, kun jokin osapuolista katsoo jonkin osapuolen alueellisen koskemattomuuden, poliittisen riippumattomuuden tai turvallisuuden olevan uhattuna. NATOn pääsihteeri Mark Rutte onkin jo onneksi luvannut NATOn läsnäolon lisääntyvän Itämerellä. 9

Eagle S -aluksen lastin myyminen ja voittojen tilittäminen Ukrainan hyväksi

Suomi on haltuunottanut EstLink 2 -kaapelin katkoneen aluksen lasteineen. Aluksen bensiinilasti voitaisiin myydä ja käyttää kaikki siitä saatavat voitot Ukrainan hyväksi. Samaa toimintatapaa voitaisiin soveltaa jokaisen hybridioperaatioon syyllistyvän laivan kohdalla.

Venäjän vastaista rajaa ei avata

Raja voi pysyä suljettuna niin kauan, kunnes merenalainen ja muukin infrastruktuuri alkaa pysymään toimintakuntoisena.

Me olemme yhtä kuin meidän kulttuurimme. Suomalaiset kansakuntana ovat erotettavissa omaksi ryhmäkseen sen perusteella, millainen kulttuuriperimä meillä on. Ilman omaa kulttuuriamme me emme enää olisi suomalaisia. Tämä ajatus äärimmillään sopii erityisesti provosoivilta mielenosoitusbannereilta tuoksahtavien “maailma ilman rajoja ja sääntöjä”-äärianarkistien ajatteluun, mutta sitä on pyritty ujuttamaan tasaisesti myös valtavirran sekaan vähemmän radikaalien toimijoiden taholta.

Tulokset ovat alkaneet näkyä. Jo 2017 eräät päiväkodit päättivät korvata isänpäivän “läheisenpäivällä”. 1 Neutraalimmat ilmaisut perustellaan tavallisesti “yhdenvertaisuudella”, ja niillä pyritään purkamaan varsin tavallisiksi miellettyjä arvoja, kuten tässä tapauksessa perinteisiä perhearvoja. Maailma pyritään rakentamaan siten, että enemmistö luopuu oikeuksistaan vähemmistöjen tarpeiden vuoksi.

Viimeisimpänä tulilinjalle ovat joutuneet kristilliset perinteet. Suomen kulttuuri nojaa hyvin vahvasti kristinuskoon, josta myös jouluperinteet ovat hyviä esimerkkejä. Jeesus-laulut koetaan nykypäivänä niin uhkaaviksi, että lapsen niille altistuessa pyritään asiasta saamaan kaupungilta korvauksia. 2 Äärimmäisen ultrakristillinen suvivirsi on puolestaan pahoittanut tunteita jo kymmenen vuotta sitten. 3 Traditio on pyritty “nykypäiväistämään” poistamalla suvivirrestä kaikki viittaukset kristinuskoon. 4

Ajatus Suomesta äärikristillisenä tai kristinuskoa tuputtavana maana on tulkinta, johon päätyminen vaatii todella pitkän aivojen reseptoreiden muokkaamisen Twilight Zonen toistuvilla maratoneilla. Suomalaiset ovat todella maallistunut kansa, jonka ihmisistä vain noin neljäsosa uskoo kristilliseen Jumalaan. 5 Kevätjuhlien suvivirsi, joululaulut ja koulujen kirkkokäynnit ovat suomalaisille vain kulttuuriperimän ylläpitoa. Rippikoulu käydään teini-ikäisenä perinteiden ja sukulaisten rahalahjauhrausten vuoksi. Suomesta puuttuvat käytänössä kokonaan ulkomailta tutut äärikristilliset suuntaukset. Vihamielinen suhtautuminen harmittomiin perinteisiin näyttäytyykin tässä valossa täysin ylimitoitetulta reaktiolta puhtaan harmittomaan asiaan.

Perinteistä tulee pitää kiinni, koska muuten ne pyritään viemään pois. Perinteenmurskaajien ajatusmaailmassa perinteiden poistaminen johtaa tyhjiöön. Näin ei kuitenkaan tosimaailmassa tapahdu - samalla kun kristillisiä perinteitä pyritään polkemaan, ollaan Vantaalla jo päädytty erityisesti huomioimaan muslimien perinteitä kouluissa 6 ja uimahalleissa. 7 Perinteiden poistaminen ei muodosta tyhjiötä, vaan ne korvautuvat jollain muulla.

Suomalaiset ovat maailman mittapuulla todellinen harvinaisuus - äärimmäisen pieni kansa, joka on joutunut satoja vuosia taistelemaan olemassaolostaan. Suomalaisia on pyritty muokkaamaan aikojen saatossa kerran jos toisenkin, mutta olemme pitäneet pintamme. Nyt lehdistä voi lukea, että suomalaista kulttuuria kaikkine vivahteineen ei koeta hienoksi ja säilyttämisen arvoiseksi. Identiteettimme pyritään purkamaan ja muokkaamaan tunnistamattomaksi.

Minä sanon, että suomalainen kulttuuri kaikkine sen osineen on äärimmäisen hienoa ja säilyttämisen arvoista.

Hyvää joulua kaikille!

Mikä liberalismi?

Liberalismin olemuksesta ja määrittelystä käydään aika ajoin vääntöä suuntaan jos toiseenkin. Syystä tai toisesta juuri liberalismin määrittely on synnyttänyt puritanistisen liikkeen, jossa kiistelyn aihe on nimenomaisesti se, mikä on oikeinta ja aidointa liberalismia. Konservatiiveja pidetään ehdottomina, kaiken estävinä jarrumiehinä. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin päältä saattaa näyttää. On nimittäin itseasiassa niin, että sittemmin lohkotun liberalismin osa - arvoliberalismi - ei nykyisellään muistuta liberalismia ollenkaan.

Liberalismi on helpointa ymmärtää ihan sen sanatarkassa määrittelyssä vapautta ajavaksi aatteeksi. Tällöin kaikkien etuliiteliberalismien ytimen pitäisi olla vapausaatteen ajaminen. Yhteiskunnassa vapausaate ei tietenkään voi koskaan toteutua täysimääräisenä, mutta lähtökohtaisesti tulisi kuitenkin ajatella, että kaikki voivat olla ja tehdä mitä tahansa, kunhan toiminnalla ei millään tavoin vaikeuteta muiden elämää.

Arvoliberalismi on pitänyt lohkoa varsinaisesta liberalismista sen takia, että sillä ajetaan todellisuudessa liberalismin vastaisia asioita. Liberalismi ei koskaan voi toteutua, mikäli siihen itseensä ei ole rakennettu itsesuojelumekanismia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että muiden vapautta rajoittavia asioita ei pidä sallia liberalismin nimissä. Tämä näkyy erityisen hyvin Lähi-idästä tuodun islamin oppien sallimisessa, jossa käytännössä sallitaan muiden vapautta rajoittavan aatteen opit vapauden nimissä.

Intersektionalismi ja “woke” osana niin kutsuttua arvoliberalismia

Arvoliberalismiin kytkeytyvä intersektionaalisuus tekee käsitteestä eräänlaisen liberalismin irvikuvan. Intersektionaalisuudella viitataan ihmisten kokemusten ja sosiaalisten suhteiden muotoutumiseen sukupuolen, etnisyyden, luokan, seksuaalisuuden ja muiden tekijöiden kautta. Tämä käsite sai alkunsa 1980-luvun neomarxistisesta ja feministisestä tutkimuksesta, ja sen ytimessä on ajatus siitä, että sosiaaliset rakenteet vaikuttavat erilailla eri ihmisiin, erityisesti syrjinnän ja marginalisoitumisen kokemuksiin. Intersektionaalisuus rakentaa verkoston vallasta, etuoikeuksista ja syrjinnästä, jossa kaikilla on jollain tavalla oma roolinsa.

Erityisesti huomionarvoista on, kuinka intersektionaalisuus muuttaa yksilön vain identiteettien kokoelmaksi, jossa eri piirteet – kuten sukupuoli, etnisyys ja seksuaalisuus – määräävät, mitä mahdollisuuksia tai esteitä hän kohtaa. Yksilö menettää omat toimijuutensa ja kaikki hänen elämänsä tapahtumat määrittyvät ulkoisista tekijöistä, kuten muiden ihmisten ja yhteiskunnan toiminnasta. Saavutuksista ei enää voi puhua yksilön ansiona, vaan ne on liitettävä niihin rakenteisiin, jotka mahdollistavat ne. Tämä ajattelumalli muistuttaa vahvasti marxilaisia teorioita, jotka on vain pukeutettu nykyaikaisiin vaatteisiin.

Intersektionalismi liittyy tiiviisti "woke"-liikkeeseen, joka keskittyy tietoisuuden lisäämiseen sosiaalisten ongelmien osalta. Kritiikkiä liike on saanut erityisesti sen jyrkästä dogmaattisuudesta ja ideologisesta luonteestaan. Intersektionaalisuus ja "woke" kulkevat käsi kädessä siinä, että ne luovat uhrihierarkian, jossa tietyt ryhmät asetetaan toisiaan alemmaksi ja yritetään hiljentää niitä, jotka eivät täytä ennalta määriteltyjä kriteerejä keskusteluissa.

Nykyisessä politiisessa kentässä liberalismin on kaapannut mukaan nimeensä Liberaalipuolue, jonka näkyvien jäsenten ulostulot paitsi ilmentävät hyväksyntää nykyiselle intersektionaaliselle arvoliberalismille, myös väheksyvät “kulttuurisotamutapainia”. Ironista tämä on sen takia, että intersektionalismin hyväksyessään he eivät pelkästään te itsestään kulttuurisodan osapuolta, vaan sen lisäksi ajavat arvoliberalismia, joka ei todellisuudessa edusta liberalismia.

Vasemmisto”liberaalit” kollektivisteina ja Liberaalipuolue ovat yhdessä potkaisseet kituneen arvoliberalismin selälleen ja antaneet sille suoraan kasvoihin kohdistuneen coup de grâcen - armonlaukauksen. Hätä ei kuitenkaan näytä tältä - nykyään nimittäin konservatiiveiksi kutsutut voivatkin olla juuri niitä liberaaleja.

Kaikki on suhteellista

Monet konservatiiveiksi kehutut ovat todellisuudessa kaikin puolin liberaaleja, jotka vain ymmärtävät liberalismiin sisäänrakennetun itsesuojelumekanismin olemassaolon. Kaikkea muutosta ei tule ajaa tai edes sallia vain muutoksen takia. Muutos itsessään ei ole myöskään yksisuuntainen prosessi, vaan sitä voi kulkea myös toiseen suuntaan.

Einstein keksi 1900-luvun alussa, että kaikki liike on suhteellista. Toisin sanoen itse paikalla pysyessäsi vaikuttaa siltä, että vierelläsi juokseva ihminen liikkuu. Juoksijan koordinaatistossa kuitenkin on yhtäaikaisesti totta, että sinä liikut ja juoksija pysyy paikallaan. Tämä on hyvin sovellettavissa myös poliittisiin aatteisiin. Vaikka niiden osalta meillä ei ole koordinaatistomuunnoksiin tarvittavia Lorentz-muunnoksia, voi niistä kuitenkin tehdä suoria havaintoja.

Viime vuosina varsinkin miesten on väitetty muuttuneen konservatiivisemmiksi. Kuten Einsteinin suhteellisuusteoriassa, tulee tässäkin huomioida se, ovatko liikkeessä itseasiassa maalitolpat vai ihmiset itse. Arvoliberalismiin verhotun kulttuurisotimisen ja identiteettipolitiikan muutos rapakon takaa on ollut selvästi havaittavissa 2010-luvun alusta. Onko siis kuitenkin niin, että niin kutsutun “arvoliberalismin” tolpat ovat liikkuneet ihmisten pysyessä paikoillaan?

Tämä johtaa juuri siihen, että yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa käytettävä talousoikeistolaisia ja vapausaatteita ajavia kuvaava määritelmä “konservatiivinen klassinen liberaali” ansaitsee olla ihan vain “klassinen liberaali”. Se tavallinen, kaikkien oikeuksia ajava, mutta itsesuojeluvaistollinen ihminen ei ehkä olekaan paljon parjattu konservatiivi, vaan ihan perinteinen liberaali.

Niinhän siinä lopulta kävi, että Yhdysvaltain presidentinvaaleissa Donald Trump selviytyi voittoon. Sikäläisissä presidentinvaaleissa presidentin valitsevat jokaisen osavaltion valitsijamiehet, joita on yhteensä jaossa 538. Näistä 312 on menossa Trumpille. 1 Huomattavaa on, että Trump onnistui purkamaan demokraattien “sinisen muurin”, eli kääntämään Pennsylvanian, Michiganin ja Wisconsinin. Trump voitti jokaisen vaa’ankieliosavaltion. Näillä näkymin Trump on myös ensimmäinen republikaanien presidenttiehdokas sitten George W. Bushin vuoden 2004 valinnan, joka saa isomman kokonaisäänimäärän kuin demokraattien vastaehdokkaansa. Nyt on kyseessä landslide victory, kuten amerikkalainen sanoisi.

Suomessa rapakon takaisten presidentinvaalien osalta on jo totuttu näkemään suomalaisen median raivokasta informaatiovaikuttamista demokraattien ehdokkaiden puolesta. Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus, vaan Trumpin haukkuminen sai varsin koomisia sävyjä esimerkiksi jonkinlaista noir-fiktiota muistuttavassa Trumpin kotitaloa koskevassa artikkelissa 2 ja kolumneissa, joissa Trumpia pidettiin vuorenvarmana häviäjänä 3. Trumpin osalta suomalaisen median linja on valittu jo vuonna 2015, jolloin Helsingin Sanomien Saska Saarikoski tiivisti sen jo legendaariseksi muodostuneessa twiitissään seuraavasti: “Donald Trump on pelle, joka saa republikaanien muut ehdokkaat näyttämään lähes täysijärkisiltä. Hänen mahdollisuutensa ovat tietysti 0,0.” 4

Suomalaisen median epäonneksi koitui kuitenkin se, että suomalaiset eivät voi äänestää näissä vaaleissa. Mikään määrä informaatiovaikuttamista, Trumpin mustamaalaamista tai Kamala Harrisin hehkuttamista ei poistanut sitä tosiasiaa, että jo kesäisen salamurhayrityksen jälkeen Trump oli muodostunut täysin mahdottomaksi vastustajaksi demokraateille. Luultavasti luvut olisivat olleet Trumpin puolesta vieläkin rumemmat, mikäli tästä maailmasta useissa yhteyksissä henkisesti jo poistunut “Sleepy” Joe Biden ei olisi luopunut demokraattien presidenttiehdokkuudesta.

Suomessa ja Euroopassa yleisemminkin tietysti mietitään, miten Trumpin voitto täällä näkyy. Trump on ollut varsin kovasanainen ja kehottanut paitsi Euroopan maita hoitamaan omat puolustukselliset tonttinsa, myös kyseenalaistanut Yhdysvaltojen Ukrainalle antaman tuen. Tässä tulee kuitenkin huomioida, että kyse on ensisijaisesti sisäpolitiikkaan suunnatusta puheesta. Ukrainan aseistaminen ja Venäjän lyöminen on meille Venäjän rajanaapurina elintärkeä asia, mutta kärsimme itsekkyyden aiheuttamasta “maailman napa”-syndroomasta. Keskivertoamerikkalainen ei osaa edes sijoittaa Ukrainaa tai Suomea kartalle. Heille kyseessä on vain kaukainen sota, joka ei vaikuta heihin mitenkään - pelkkä kuluerä. Amerikkalaisten osalta kyse ei tällöin ole venäjämielisyydestä, kuten täällä monesti väärin tulkitaan. He vain arvottavat sisäpoliittiset asiat ja oman kansallisen hyvinvointinsa etusijalle.

Juuri tästä syystä monet eurooppalaiset - minä mukaanlukien - olisivat halunneet nähdä mieluummin Kamala Harrisin nousevan presidentiksi. Kyse on omien kansallisten etujen vaalimisesta. Ehdokkaiden välisen eron voisi tiivistää seuraavasti: Harrisin valinta olisi lisännyt potentiaalisesti kurjuutta kotimaassa, mutta Trumpin valinta saattaa lisätä potentiaalisesti kurjuutta Euroopassa. Kuten amerikkalaiset, myös me ajattelemme ensisijaisesti itseämme - Yhdysvaltojen sisäpolitiikalla ei ole meille niin suurta merkitystä kuin lähiympäristöllämme. Siksi NATO-asioihin enemmän puheissaan sitoutunut Harris olisi ollut meille parempi ehdokas. Amerikkalaiset kuitenkin päättivät täysin ymmärrettävistä syistä toisin. Ja kaikesta näkyy se, että tyhmistä lausunnoista ja henkilöön liittyvistä negatiivisista puolista Suomen mediassa soimattu Trump tiesi koko ajan mitä tekee.

Trumpin valinnalla on kuitenkin hopeareunus. Trumpin valinnasta seuranneita, Euroopasta kantautuneita puheenvuoroja seuratessa ei voi välttyä ajatukselta, että Euroopassa ei olla tehty minkäänlaisia riskianalyysejä sen varalle, jos Yhdysvallat eivät olisi sotilaallisesti auttamassa. Tämä on tietenkin täysin kestämätön lähtökohta. Euroopalle voisi tehdä hyvää seisoa omilla jaloillaan ja varmistaa oma puolustuksensa myös siinä tilanteessa, jos Yhdysvalloista tulevaa apua ei olisi näkyvissä. On täysin absurdia edes ajatella, että me joudumme pelkäämään Euroopassa ja Suomessa toisen maan presidentinvaalien tuloksen puolesta.

Trumpin ensimmäinen valinta kirvoitti mitä mielikuvituksellisimpia puheita mahdollisista seurauksista. Silloin manalan enkelit eivät puhaltaneet tuomiopäivän pasuunaan eikä maan päälle ilmestynyt niin luvattuja ja manattuja heinäsirkkaparvia kuin paremmin tulikivisateitakaan. Eikä niin käy nytkään. Yhdysvallat ei olisi suurvalta ilman liittolaisiaan. NATOsta irtautuminen ja Eurooppa-yhteistyön romuttaminen olisi Yhdysvalloille yksinkertaisesti huono vaihtoehto. Tämän Trump piinkovana bisnesmiehenä varmasti myös ymmärtää.

Kovimpien Harris-fanien ulostulot somessa näyttävät huvittavan samankaltaisilta kuin vuoden 2020 Trumpin häviön jälkeiset fundamentalisti-MAGA-kultistien syytökset vaalien vilpillisyydestä. Nytkin ensimmäiset puheet vaalihuijauksista tulivat jo aamulla - tällä kertaa vastakkaisesta leiristä. Ehkä pieni itsereflektio voisi heille osoittaa, että he eivät lopulta ole kovinkaan erilaisia vastakappaleeseensa nähden.

Oli miten oli, niin nyt Suomen, Euroopan ja muun maailman tulee miettiä, miten seuraavat neljä vuotta pärjätään Agent Orangen kanssa. Siihen varmasti löytyvät tälläkin kertaa keinot.

Banderollit tai suomalaisten suhtautuminen islamiiin eivät ole kumpikaan yllättäviä. Kysymys on kuitenkin täysin nurinkurisesta asetelmasta: minkä takia ylipäätään odotetaan suomalaisten tottumista muualta tulleisiin arvoihin, eikä sen sijaan kysytä, minkä takia muut eivät totu meidän arvoihimme? Tämän tulisi olla lähtökohta - maassa maan tavalla, kuten vielä jokin aika sitten tavattiin sanoa.

Suomalaisten nuiva suhtautuminen islamiin ei ole koskaan johtunut islamofobiasta, vaan ihan puhtaasti siitä, että islamin arvot eivät ole yhteensopivia länsimaisten demokratiaan ja tasa-arvoon vahvasti nojaavien arvojen kanssa. Se ei ole yllättävää, että suomalaiset kannattavat vahvasti naisten tasa-arvoista asemaa, yksilönvapauksia ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Islamin arvot ovat täysi vastakohta näille, joten sitä ei tule ihmetellä, että suomalaiset eivät halua esimerkiksi pitää homoseksuaalisuutta syntinä tai pakottaa naisia peittämään itseään.

Ja se on ihan täysin oikein. Meidän ei tulekaan tukea tämän kaltaista ajattelua. On huomattava, että näiden oikeuksien toteutuminen vaatii niiden aktiivista puolustamista. Länsimaiseen ehdottomaan yltiöarvoliberalismiin ei ole sisäänrakennettu minkäänlaista työkalua haitallisten muutosten hallitsemiseksi. Länsimainen arvokonservatismi onkin tällaisten muutosten edessä välttämätöntä muutoksenhallinnan kannalta - jonkun pitää kysyä, minkä takia tämä muutos sallitaan ja mitä sillä pyritään saavuttamaan.

Länsimaisella edustuksellisella demokratialla ei myöskään ole työkaluja itsensä suojelemiseksi, vaan vallitseva asioiden tila riippuu puhtaasti siitä, keitä lakeja on säätämässä. Islamin ja muiden länsimaisten tasa-arvokäsitysten vastaisten liikkeiden poliittista luonnetta ei tule väheksyä. Kun riittävän suuri osa päättäjistä ja kansalaisista on sinunkin oikeuksiesi viemisen kannalla, niitä ei enää nykymuodossaan ole olemassa.

Arvojemme ja oikeuksiemme puolustaminen on meidän jokaisen vastuulla.

Kuvan on ottanut Rasmus Haapaniemi.

Taustaa

Olen kolmekymppinen diplomi-insinööri ja perheenisä Helsingistä. Yhteiskunnallisen ajatteluni kulmakivet ovat tiivistettyinä täällä.

Ajatus yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta on kypsynyt pitkään. Olen jo vuosikaudet osallistunut eri alustoilla yhteiskunnalliseen keskusteluun, josta viimeisen vuoden omalla nimelläni. Käsittelemäni teemat ovat selkeästi olleet ajankohtaisia ja herättäneet ihmisissä tunteita. Tapanani on ollut purkaa moniulotteisempia asioita helposti ymmärrettäviksi loogisiksi ketjuiksi - olen yrittänyt pitää selkeyden ja ymmärrettävyyden suurimpana tavoitteenani.

En oikeastaan ole erityisesti halunnut poliitikoksi, koska olen aina pitänyt teennäisyyttä, ulkokultaisuutta ja väkinäisesti luotuja suhteita luotaantyöntävinä. Tästä johtuen minulla ei ole minkäänlaisia etujärjestöjä, erityisempiä sidosryhmiä tai muita tahoja, jotka pyrkisivät vaikuttamaan minuun tai ajatteluuni. En siis ole pyrkinyt olemaan mukana politiikassa. Se on tullut pienen mutkan kautta.

Olen viimeisen vuoden aikana saanut enenevissä määrin viestejä ihmisiltä, joissa minua ollaan rohkaistu mukaan politiikkaan ja jopa lupauduttu mukaan auttamaan vaalikampanjassa. Viime vuonna liityin Perussuomalaisiin, koska se oli ainoa puolue, joka on aidosti kansanliike. Tavallisen ihmisen asialla.

Samalla olen saanut yhteiskunnallisista kirjoituksistani runsaasti “miksi vain valitat etkä tee asioille mitään”-tyyppistä palautetta. Niihin on todettava, että niissä on oltu aivan oikeassa. Asia oli kypsynyt valmiiksi. Viimeinen naula oli seuraava leikkimielinen keskustelu:

Lupaukset on pidettävä, joten tässä sitä nyt ollaan: ehdokkaana kuntavaaleissa 2025.

Kuntavaaliteemani

Teemat eivät ole tärkeysjärjestyksessä. Tässä eivät luonnollisesti esiinny kaikki ajamani asiat - jos jokin jää mietityttämään, ota rohkeasti yhteyttä missä tahansa kanavassa! Linkit sosiaalisen median käyttäjiini löytyvät yläpalkista.

Rahankäytön avoimuus

Kaiken kaupungin rahankäytön tulee olla täysin läpinäkyvää ja selkeästi viestittyä, ellei kyseessä ole salaaminen maanpuolustuksellisista syistä. Kaikkien käytettyjen verorahojen tulee olla selkeästi listattuna kohteineen, ajantasaisina pidettyinä ja listauksen tulee olla kaikille helposti saatavissa.

Verorahat kuuluvat helsinkiläisille

Kaikkien käytettyjen verorahojen tulee mennä kohteisiin, jotka hyödyttävät suoraan helsinkiläisiä - niitä ei tule jakaa ulkomaille kuten taannoin tehdyllä päätöksellä, jolla lähetettiin Gazaan 350 000 euroa.

Turvallisuus ensin - etenkin lapsillemme

Hyväksyttävä ja ainoa tavoiteltava määrä katujengitapauksia ja nöyryytysväkivaltatapauksia on nolla kappaletta. Nolla. Lastemme ei tule joutua pelkäämään sitä, että vaatteet ryöstetään päältä. Tätä tulee torjua kaikin keinoin moniammatillisella yhteistyöllä.

Lähiöt kuntoon ja vähäosaisille nuorille palveluita

Lähiöiden kehittäminen ja vähäosaisten nuorten palvelut ovat minulle ennen kaikkea henkilökohtainen asia. Olen itse varttunut ysärin laman keskellä ja sen jälkeen kaupungin vuokrataloissa, joten lähiöissä vallitseva mentaliteetti on minulle enemmän kuin tuttua. Lähiöihin pitää järjestää kuntouttavaa työtoimintaa ja erityisesti nuorille harrastusmahdollisuuksia. Meillä on lähiöissä valtava määrä vähäosaisista perheistä tulevia lahjakkaita nuoria, jotka kaipaavat tukea, kannustusta ja tekemistä.

Unohdettujen pienyrittäjien muistaminen

Pienyrittäjien ahdinko on ollut jo pitkään tapetilla, mutta kukaan ei ole kunnolla ottanut sen korjaamisesta koppia. Pienyrittäjien heikentyneen aseman syyt tulee selvittää ja niihin puuttua.

Varhaiskasvatuksen tulipalon sammuttaminen

Helsingin varhaiskasvatus toimii tällä hetkellä huojuvan korttitalon tavoin, jossa ainoa toiminnan mahdollistava tekijä on käytettävissä olevat vaihtuvat sijaiset. Varhaiskasvatuksen työntekijät ovat monin paikoin loppuunpalamisen partaalla. Heillä on vastuu lapsistamme, joten asioiden nykytilaan ei tule tyytyä, vaan asia tulee korjata.

Avokonttorikoulut

Meidän tulee pitää huoli siitä, ettei Helsinkiin remontoida tai rakenneta enää yhtäkään avokonttorimallista koulua. Se ei toimi aikuisilla, eikä se toimi lapsilla.

Maahanmuuttoon järkeä

Helsingin ei tule mahdollistaa rinnakkaisyhteiskuntien syntymistä. Meidän tulee kaikin käytettävissä olevin keinoin tehdä selväksi, että Suomessa tulee elää maan tapojen mukaisesti. Helsingin ei tule mahdollistaa tai edesauttaa millään tasolla sitä, että täällä pystyy elämään integroitumatta. Helsingin tulee olla ulospäin houkutteleva vaihtoehto korkeakoulutetuille ulkomaisille osaajille, mutta luotaantyöntävä sosiaaliturvan varassa eläville. Kotoutumisessa vastuuta tulee siirtää maahanmuuttajille itselleen.

Luonnontieteitä nuorille

Matemaattis-luonnontieteellisesti lahjakkaille nuorille tulee tarjota harrastusmuotoisena luonnontieteiden opetusta. Tasapäistävässä koulujärjestelmässämme huiput eivät pääse loistamaan, joten heille on tarjottava haasteita ja virikkeitä muilla tavoin. Luonnontieteen osaajat ovat innovaatioidemme ja vientimme takana, joten nuoria tulee kannustaa tälle urapolulle enemmän - etenkin sen valossa, että kiinnostus opiskella yliopistossa tekniikkaa ja luonnontieteitä on ollut viime vuosina laskusuunnassa.

Liikenteessä ei pidä haitata mitään liikkumismuotoa

Autoilua ei tule haitata ollenkaan. Tämä ei estä pyöräilyinfran kehittämistä. Pakko on erityisen huono motivaattori ja pakottamiseen ei pidä koskaan lähteä.

Luonto tulee säilyttää

Kaavoituksessa tulee huolehtia siitä, että kaupunkimme luonto ja sen erityispiirteet turvataan.