Israel ja oikein toimimisen mahdottomuus

Esitän tekstissä sarjan kysymyksiä niille, jotka ovat profiloituneet Israelin kritisoinnissa.

Disclaimer heti alkuun: kirjoittaja ei pidä sodista tai niiden uhreista, mutta pyrkii tuomaan esiin yleisimmät Israelia ja Hamasia koskevan keskustelun pointit.

On kulunut vähän yli vuosi siitä, kun Israelin ja Gazan kaistaletta hallitsevan islamistisen terroristijärjestön Hamasin välinen Gazan sota 2023 alkoi. Kukaan meistä tuskin on välttynyt sotaa koskevalta uutisoinnilta. Lännessä erityisen paljon painoarvoa uutisvirrassa ovat saaneet Israelin vastaiset mielenosoitukset ja uutisointi Israelin väitetyistä sotarikoksista. Sota tuntuu liittyvän elintärkeällä tavalla lähes mihin tahansa - oli kyse sitten Euroviisukilpailijoiden henkilökohtaisista mielipiteistä tai ympäristöön liittyvistä mielenosoituksista, kuuluvat Israel-vastaisuus, palestiinalaishuivit ja -liput nykyään näkyvänä osana kaikkeen vähänkin medianäkyvyyttä saavaan toimintaan.

Ongelmana on se, että kukaan Israelia vastaan puhuvista ei oikeastaan osaa kertoa, mitä on kritisoimassa. Yleensä kritiikin perusteluiksi esitetään kädenlämpöisiä latteuksia oikeudenmukaisuudesta tai terroristijärjestön hallinnoiman terveysministeriön itse ilmoittamia lukuja iskujen vaatimista siviiliuhreista. Täydellistä tai edes hyvää elämä ei Gazan kaistaleella ole ollut ja iskut varmasti ovat vaatineet siviiliuhreja - etenkin sen takia, koska Hamas ei käytä tunnuksia ja sillä on tapana käyttää tukikohtiensa kilpenä siviilitoimintaa kuten sairaaloita ja kouluja. Näissä argumenteissa on kuitenkin perustavanlaatuinen ongelma: jos jotain asiaa kritisoidaan, sille tulisi olla esitettävissä parempi vaihtoehto.

Ei kukaan varmastikaan ole iloinen siitä, mitä konfliktiherkässä lähi-idässä tapahtuu. En ole itsekään ollut kovinkaan halukas työntämään käsiäni tähän konfliktiin liittyviin asioihin, koska siinä ei realistisesti katsottuna ole olemassa kuin huonoja ja vähän vähemmän huonoja kantoja. Suo siellä, vetelä täällä - olit mitä mieltä tahansa, niin joudut tavalla tai toisella osaksi todella myrkyllisen kärjistynyttä keskustelua. Keskustelun kaivot on myrkytetty niin perinpohjaisesti, että jonkinlaista järjen ääntä tai objektiivista punnintaa on vallitsevien vahvistusharhojen maailmassa varsin haastavaa tuoda esiin.

Sota alkoi 7.10.2023, kun Hamas hyökkäsi Israelin puolelle tappaen 1139 ihmistä, joista 764 oli siviilejä. Tämän lisäksi Hamas otti noin 250 panttivankia, joista osa on sittemmin tapettu ja osa on edelleen kateissa. On aivan päivänselvää, että mikä tahansa valtio reagoi tällaiseen jonkinlaisella vastaiskulla ja pyrkii kaikin keinoin palauttamaan panttivangit omalle maaperälleen. Se on moraalisesti katsottuna mitä luultavimmin keskimääräisen tolkun ihmisten mielestä oikeutettua. Siksi kriitikoilta onkin kysyttävä, että miten Israel olisi tässä tilanteessa toiminut oikein? Ei ole realistinen vaihtoehto, että mitään ei oltaisi tehty.

Sota siirtyi melko pian alkamisestaan Israelin ilma- ja maahyökkäykseksi. Tuhot alueella, kuten sodissa yleensäkin, ovat valtavia. Isoin ongelma on, että alueella toimivat islamistiterroristit käyttävät häikäilemättä alueen siviiliväestöä ihmiskilpinä. Israel on pyrkinyt minimoimaan siviilivahinkoja ilmoittamalla iskuistaan etukäteen. On selvää, että terroristien useimmiten sairaaloiden ja koulujen kaltaisissa kohteissa sijaitsevia komentokeskuksia tulee tuhota. On jälleen kysyttävä kriitikoilta, että miten Israel voisi toimia tässä oikeammin kuin nyt?

Sota ei ole syttynyt tyhjästä. Alueella olot ovat olleet eittämättä kurjat. Erilaisia kahden valtion malleja on esitetty, mutta ne on hylätty palestiinalaisten itsensä toimesta. Vihamielisyydet alueella ovat kestäneet niin kauan, että ei ole realistista odottaa, että kahden valtion malli niitä lopettaisi. Jos sota alueella ei siltikään loppuisi ja ratkaisun vaikutus olisi käytännössä olematon, on toistettava kysymys: miten tässä voitaisiin toimia oikein?

Suomessa vasemmistopiireissä on kritisoitu voimakkaasti Suomen asekauppoja Israelin kanssa. Israelin asevoimat ja tiedustelu ovat muovautuneet nykyiseen tehokkaaseen muotoonsa vihamielisen ympäristön johdosta. Israelin historiasta löytyy operaatioiden suhteen onnistumisia kerta toisensa jälkeen - ehkä loistavimman niistä ollessa Operaatio Entebbe - aina viimeaikaisiin Hizbollahin terroristien käyttämien hakulaitteiden räjäytyksiin asti. Israelin sotilaallinen kyky on osoittautunut olevan huippuluokkaa kerta toisensa jälkeen. Myös me elämme arvaamattoman ja raakalaismaisen itänaapurimme johdosta vihamielisessä ympäristössä, joten puolustuksemme tulee olla ensiluokkaista. Vaikka sotatoimet ovat aina hirveitä ja kaiken aseistautumisen tulisi tähdätä siihen, ettei sitä käytetä koskaan, kysymys kuuluu kuitenkin, että eikö juuri Israelin sotilaallisen kyvykkyyden vuoksi Suomen kannata vahvistaa puolustustaan juuri tekemällä kauppoja nimenomaisesti Israelin kanssa?

Alueelle valuu tukia erilaisten järjestöjen kautta. Myös Helsingin kaupunginvaltuusto teki täysin järjettömän päätöksen lähettää 350 000 euroa kaupunkilaisten verorahoja alueelle erilaisten järjestöjen kautta. Näissä on ollut kuitenkin isoja ongelmia, sillä Hamas on käyttänyt avustuksiin suunnattuja rahoja rakettien rakentamiseen ja terrorististen toimintojensa vahvistamiseen. Lisäksi avustusjärjestöistä ainakin UNRWA:n on osoitettu osallistuneen terroristien toimintaan. Miten siis humanitäärinen apu tulisi toimittaa, jotta se käytettäisiin oikeisiin kohteisiinsa?

Yleensä Gazan väestöä pyritään erottamaan vahvasti Hamasin toiminnasta. Hamas kuitenkin on äänestetty valtaan alueella, joten se nauttii varsin vahvaa tukea tavallisilta ihmisiltä. Onko tällöin myös kansalaisilla olennaista vastuuta siitä, että Hamas on edelleen vallassa? Ei ole mitään viitteitä siitä, että tavalliset kansalaiset olisivat nousseet terroristijärjestöä vastaan lopettaakseen sodan.

Israelin tontille sataa taukoamatta raketteja vihamielisten tahojen toimesta. Hamasin lisäksi myös libanonilainen Hizbollah on kunnostautunut iskuissa Israelia vastaan. Näillä tahoilla yhteinen tavoite on hävittää juutalaiset kokonaan lähiympäristöstään - josta myös slogan “From river to the sea” on syntynyt - joten mikä muu tavoite kuin Hamasin täydellinen hävittäminen Gazan kaistaleelta takaisi Israelin turvallisuuden?

Ruohonjuuritason keskustelussa monesti pohditaan sitä, onko Israelin toimien vastustaminen tosiasiassa Hamasin toiminnan tukemista. Se jääköön jatkossakin jokaisen oman pohdinnan ja punninnan varaan.