Itärajan kriisistä
Venäjän toteuttama hybridioperaatio on nostanut erityisen hyvin esille suomalaisen päätöksenteon suurimman ydinongelman: kriiseihin ei varauduta tarpeeksi hyvin ennalta, vaan kaikki toiminta on reagointia ennakoimisen sijaan. Jo vuosia on puhuttu siitä, että Venäjä saattaa käyttää hybridioperaationsa välineenä turvapaikanhakijoita. Tästä saatiin esimakua jo vuonna 2016, kun pohjoisen raja-asemille saapui suhteellisen runsas määrä turvapaikanhakijoita polkupyörineen.
Suomalaiseen tapaan tapahtumien jälkeen silmät ummistettiin ja korvat suljettiin, kunnes nyt talvella huomattiin, että tuijotamme ihmisillä ladatun hybridiaseen piippua. Silti juridisia perusteita rajan sulkemiselle ei tuntunut löytyvän ja apulaisoikeuskansleri linjasi ison älämölön aiheuttaneella ratkaisullaan päätöksen olevan ihmisoikeuksia koskevan lainsäädännön vastainen. Sittemmin oikeuskansleri palasi matkoiltaan ja linjasi ratkaisun olevan laillisesti toteutettavissa.
Oikeuskanslerin ratkaisu ei ollut yllätys nykyisessä mielipideilmastossa, jossa 75% kansasta on sitä mieltä, että itärajan tulisi pysyä kiinni. Jos jokin hopeareunus hybridioperaatiosta tulisi löytää, se olisi ehdottomasti se, että suomalaiset tuntuvat edelleen yhdistyvän todella hienosti saman päämäärään taakse, kun turvallisuuttamme uhataan ulkopuolelta. Sormeaan mahdollisesti heristävä EU-byrokraatti ei paina vaakakupissa yhtä paljon kuin meidän kansallinen turvallisuutemme.
Tällä viikolla puolestaan etsittiin juridisia perusteita sille, että itärajan sulkua saadaan jatkaa. Päätös on oikea, mutta ongelma on paljon syvemmällä: siinä, että ylipäätään joudutaan etsimään juridisia perusteita sulkea oma rajamme vihamielisen valtion vaikuttamisyritysten estämiseksi. Itäraja kuitenkin saadaan pidettyä kiinni, kuten ennalta arveltiinkin. Kriisitilanteessa on ennakointi on kuitenkin kultaakin kalliimpaa, ja onkin erinomainen kysymys, että miksi lainsäädäntöä ei ole jo etukäteen sorvattu kuntoon. Suomella on ollut hyvin aikaa reagointiin, sillä jo vuonna 2014 Krimin valtauksen yhteydessä pohdittiin oikeudellisia mahdollisuuksia reagoida hybridiuhkiin.
Rajan kiinnipitämiseen Venäjä onkin reagoinut tänään ja eilen. Turvapaikanhakijoita on alkanut tulla avustettuina maaston kautta. Tämä ajaa suomalaiset uuden ongelman eteen, kun jokainen rajan ylittänyt hakee turvapaikkaa. Tällöin lainsäädäntömme vuoksi joudumme aloittamaan jokaisen maahan päässeen kanssa hitaan ja todella kalliin turvapaikkaprosessin, vaikka nämä tekevätkin rikoksen ylittäessään maaston kautta rajan. Tämän Venäjä toki tietää, ja siksi juuri tämä hybridiase onkin niin tehokas. Maaston kautta saapuvat turvapaikanhakijat myös asettavat rajavartiolaitoksen aivan uuden haasteen eteen: onko 1300 kilometriä rajaa luotettavasti valvottavissa?
Jotta tälläiseen uhkaan voisi reagoida (koska varautuminen on jo myöhäistä) meidän pitäisi kyetä käännyttämään jo rajalla ilmeisen perusteettomat turvapaikanhakijat. Turvapaikkasysteemimme ei ole rakennettu tälläistä varten eikä sen kantokyky kestä sitä, että rajalle kuljetetaan systemaattisesti turvapaikanhakijoita, jotka ovat pahimmillaan systeemissä vuosia kaikkine valituskierroksineen.
Nyt pitäisi viimeistään alkaa laittamaan lainsäädäntöä pikaisesti kuntoon. Ei pelkästään jo realisoituneiden uhkien osalta, vaan myös tulevien. Enää emme yksinkertaisesti voi toimia niin, että emme varaudu etukäteen.