Kolmipäisen lohikäärmeen kirous
Tarina kolmipäisestä lohikäärmeestä
Historian alkuhämärissä Kuihtumuksen kylän asukas Donotknow Much astui kylän reunamilla sijaitsevaan pimeään luolaan. Hieman empien hän päätti katsoa, mitä luola pitää sisällään. Hänen pitelemänsä soihdun tanssiva liekki valaisi luolan kolkot seinät lämminsävyisiksi. Kun hän oli päässyt luolan päätyyn asti, huomasi hän kenkiensä alta kantautuvan läiskytyksen. Soihdun eteenpäin ojentaminen paljasti luolan syvimmän osan suurimman salaisuuden: höyryävän lämmin lampi, jonka pintaan kantautui hiljakseen kuplia. Juuri kun hän päätti lähteä ja kertoa löydöstään muille kylän asukkaille, sai hänet kääntymään hänen selkänsä takaa kuuluva sihisevä ääni:
“Tähän lampeen on annettava puolet kylän tuottamasta sadosta, tai jokainen kylän lapsi sairastuu, kylä uppoaa myrskytulviin ja kuu putoaa taivaalta”.
Samassa Donotknow ymmärsi, ettei hän ole yksin luolassa. Lämpimän lammen höyryjen sekaan ilmestyi kolmipäinen lohikäärme. Lohikäärme näytti kalpealta, sitä kauttaaltaan peittävät suomut harmahtavilta ja äänikin tuntui olevan vähän painuksissa. Kirkuen Donotknow juoksi ulos luolasta kertomaan kohtaamisestaan muille kylän asukkaille. He päättivät välittömästi pitää kylän vanhimpien kokouksen, jossa päätettiin sadon uhraamisesta kolmipäiselle lohikäärmeelle karmivien seurausten pelossa.
Kului vuosisatoja. Sadon uhraamisesta tuli täysin normaali ja välttämätön asia, jota kukaan ei oikeastaan kyseenalaistunut, koska kaikki kasvoivat uskomaan siihen. Lohikäärme kasvoi ja kävi ahneemmaksi jokaisen sukupolven toimesta. Kylän asukkaat joutuivat turvautumaan lopulta naapurikylän sadon ostamiseen, jotta lohikäärmeen kyltymätön ruokahalu saatiin sammumaan.
Eräänä päivänä kuitenkin urhea nuorukainen Doknow Better päätti kyseenalaistaa toiminnan: “onko kukaan ikinä ottanut selvää siitä, toimimmeko pelkkien tyhjien uhkausten pohjalta?”, hän kysyi kylän vanhimmilta. Ajatus sai enimmäkseen kannatusta, mutta myös vastustusta. Pelokkaimmat eivät olleet valmiita kohtaamaan noin kauheita seurauksia. Kylän vanhinten äänestyksessä Doknow kuitenkin sai mandaatin lähteä kaatamaan lohikäärmettä. Hän sai avukseen vain miekan, jonka hän kohotti kohti kristallinkirkasta tähtitaivasta. “Nyt pääsemme vihdoin vuosisatojen kurjuudesta”, hän ajatteli ääneen.
Auringon noustessa tieto Doknowin rohkeasta yrityksestä oli saavuttanut muut kylän jäsenet. Ihmiset pitivät melodramaattisia puheita sen puolesta, ettei tällaiseen lähdettäisi - koska seuraukset ovat niin kauheita, mikäli se pitää paikkansa. Näistä välittämättä Doknow käveli suoraan luolan perälle, katsoi leveästi hymyilevää lohikäärmettä silmiin ja otti miekkansa pois tupesta. Häntä häiritsi erityisesti se, minkä takia lohikäärme oli niin tyyni. Miekansivallus tiputti yhden lohikäärmeen päistä, mutta se kasvoi välittömästi takaisin. Miekka olisi hyödytön taistelussa lohikäärmettä vastaan.
“Luulitko todella pääseväsi minusta eroon pelkällä miekalla? Minulle ainoa tapa kuolla on näivettyminen. Onneksi te olette jo vuosisatoja pitäneet huolta siitä, ettei niin pääse käymään. Yritäpä vakuuttaa myös muut siitä, ettei minua enää pitäisi ruokkia - se on toivoton tehtävä”, lohikäärme nauroi.
Se toden totta piti paikkansa. Vaikka Doknow sai osan kyläläisistä taakseen, vei joku silti aina satoa lohikäärmeelle. “Nuo pelkurit”, Doknow ajatteli silminnähden turhautuneena. Doknowille ei jäänyt jäljelle kuin yksi vaihtoehto: koota kylän rohkeimmat miehet ja vierittää valtava kivenlohkare luolan suuaukon peitoksi. Kyläläiset menivät paniikkiin - nyt kukaan ei enää saisi toimitettua lohikäärmeelle sen vaatimaa osuutta sadosta.
Kului vuosi jos toinenkin. Kyläläisten pelosta huolimatta lohikäärmeen uhkaukset eivät käyneet toteen. Vanhoilla päivillään Doknow pyysi nuoria miehiä vierittämään kiven pois aikeenaan astella luolan perille ja katsoa, onko lohikäärme kuollut. Luolan perällä häntä ei ollut vastassa enää ylensyönyt ja rehvakas lohikäärme, vaan pelkästään hänen pitelemänsä soihdun valossa seinällä näkyvä varjo siitä. Lammesta kuului hädin tuskin erotettavissa oleva kuiskaus.
“En ole koskaan kokonaan poissa. Odotan aikaa, jolloin on tarpeeksi keksittyjä seurauksia pelkääviä ihmisiä”.
Doknow tiesi, että hänen päivänsä olivat pian luetut, joten hänelle ei jäänyt jäljelle muuta vaihtoehtoa kuin valaa nuoriin kyläläisiin rohkeutta, jakaa tarinansa ja toivoa sitä, että tulevat sukupolvet olisivat viisaampia ja rohkeampia kuin edelliset.
Mikä järjestösektori?
Tarinan seurauksilla uhkaileva, ahne ja kyltymätön lohikäärme edustaa Suomen järjestösektoria, johon ollaan nyt uskallettu tehdä pieniä leikkauksia. Useimmiten keskustelussa ovat sosiaali- ja terveysministeriön myöntämät ns. STEA-tuet 1. STEA-tukien määrä on kasvanut valtavalla vauhdilla: Vuonna 2024 tukien määrä oli 383 588 000 euroa, kun vuonna 2017 se oli 322 745 393 euroa - yli 60 miljoonaa euroa enemmän. Mittakaavan saa hyvin auki, kun sen muuttaa 30 000 euroa vuodessa tienaavien vuodessa maksamaksi valtion tuloveroksi: pelkästään tähän lisäykseen on mennyt kokonaan 13828:n 30 000 euroa vuodessa tienaavan koko valtion tulovero yhden vuoden ajalta. Sillä olisi saanut kunnostettua 3477 kilometriä tietä tai palkattua 1448 sairaanhoitajaa, mikäli valtiolle maksettavia sivukuluja ei oteta huomioon. Koko tukien määrän osalta lukemat ovat 87179:n ihmisen tulovero, 21919 kilometriä tietä tai 9133 sairaanhoitajaa vuodeksi. Kyseessä on järjettömän suuri potti - mille?
Tuet menevät sosiaali- ja terveysalan järjestöille. Hakijajärjestöjä on esimerkiksi vuonna 2024 ollut 990 kappaletta. Eittämättä osa menee hyväänkin tarkoitukseen, mutta STEA-tuilla on vuosien varrella mm. tehty niin mobiilipeli maahanmuuttajille, opetettu maahanmuuttajia pyöräilemään ja rahoitettu erilaisia somalijärjestöjä useammalla miljoonalla eurolla. Helmasynti järjestöjen rahoituksessa on se, että monen järjestön toiminnasta on vaikeaa tai jopa mahdotonta saada irti sitä, mitä rahoilla on saatu aikaan. Jo vuonna 2012 MOT sai selville, että rahaa on mennyt mm. pizzoihin ja kebabeihin.
Kaikki viittaa siihen, että meillä on aivan järjetön määrä ihmisiä, jotka toimivat verorahoilla rahoitetuissa järjestöissä. Erityisen huomattavaa on sosiaali- ja terveysalan sektori: onko mahdollista, että sinänsä oikeita tarkoitusperiä on käytetty väärin siihen, että ollaan saatu verorahoilla luotua työpaikkoja, jotka käytännössä ovat verorahoitteisia yksityisen sektorin työpaikkoja?
Kaikki leikkausideat johtavat aina välittömään Washington Monument Syndromen 2 laukeamiseen järjestöissä. Leikkauksen kerrotaan kohdistuvan juuri välttämättömimpään ja näkyvimpään toimintaan - viimeisenä tällaisesta antoi esimerkin MIELI ry, joka mediassa kertoi leikkausten vaarantavan kriisipuhelimen toiminnan. Jo pieni vilkaisu toimintaan kertoi, että puhelimeen vastaavat vapaaehtoiset ja annetuilla verorahoilla on käytännössä mm. annettu ravintolalle laina, jonka takaisinmaksu on hyvin epävarmaa. Tällaiset ulostulot tulee aina käsitellä niiden arvolle sopivalla tavalla - halpoina mediatemppuina. Järjestöissä toistuu se, että varsinaisen työn tekevät vapaaehtoiset, joka luonnollisesti nostaa veronmaksajissa kysymyksiä. Miksi maksamme puhtaasti järjestöjen hallintokuluista, emmekä niiden varsinaisesta toiminnasta?
Järjestösektoria puolustavat jaksavat aina kertoa, miten niskaan sataa tulta ja laavaa, koko julkinen sektori halvaantuu ja elämä loppuu, jos järjestösektorilta leikataan.
Ehkä tarvitsisimme enemmän rohkeita ihmisiä, jotka eivät uskoisi kolmipäisen lohikäärmeen luomiin uhkakuviin ja katsoisivat, mitkä leikkausten todelliset vaikutukset ovat. Se jättää myös oven auki sille, että kunkin järjestön toimintaa tarkastellaan jälkikäteen ja kysytään olennainen kysymys: miksi lopetitte tämän tärkeän ja läpinäkyvän toiminnan, mutta henkilöstökulunne ovat silti miljoonia euroja?
Aivan erityisesti on syytä kysyä, minkä takia rahoitamme julkiselle sektorille kuuluvia kustannuksia siten, että tehtävät on annettu järjestöille. Järjestöjen puolustajat väittävät järjestöjen tekevän saman työn halvemmalla, mutta mitään näyttöä asian puolesta ei ole koskaan esitetty.
On aivan selvää, että järjestöiltä tulee myös leikata - erityisesti sen takia, koska elämme koko ajan velaksi, ja rahat tulisi suunnata mahdollisimman tuottavalla ja tehokkaalla tavalla.
https://www.stea.fi/avustusten-hakeminen/myonnetyt-avustukset/
https://en.wikipedia.org/wiki/Washington_Monument_syndrome