Pohdin "konservatiivin" silmin syytä sille, minkä takia maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvät keskustelut kärjistyvät hyvin nopeasti. Jotta voin avata ajatukseni, tarvitsen sen havainnollistamiseen avukseni sekä antiikin mytologiasta tutun, rohkean ja taitavan sankarin Theseuksen että jäyhän perisuomalaisen Matin.
Theseus lähti omassa ajassaan rakentamaan ennennäkemättömän hienoa laivaa. Sellainen erikoisuus laivassa oli, että se rakennettiin täysin matkan varrella korvattavissa olevilla osilla. Ennen kuin laiva lähti satamasta, sen kyytiin lastattiin alkuperäisestä poikkeavasta materiaalista tehty varakappale jokaiselle sen osalle.
Pari tuhatta vuotta myöhemmin Matti päätti rakentaa talon. Työmaalla epäilyttävästi lojuneet lautakasat muuttuivatkin äkkiä seiniksi ja katoksi. Matti rakensi hiljakseen elämän tähän taloon, hankki yksitellen tarvittavat kalusteet, onnistui narraamaan itselleen vaimon ja sai jälkikasvua. Aina kun taloon tuli remontoitavaa, Matti pyrki pitämään talon ilmeen mahdollisimman samana.
Theseuksen laiva seilasi reittinsä läpi ja palasi satamaan. Kuinka ollakaan, siitä oli matkan varrella vaihdettu joka ikinen osa toisesta materiaalista valmistettuun. Matille taas tuli avioero, jolloin vaimo vei mukanaan jälkikasvun ja kaiken irtaimiston. Kumpikin mietti, että perusperiaatteet ovat edelleen paikallaan. Theseuksen laiva näytti entiseltään, Matin talo taas oli aivan samoissa raameissa kuin aina aiemminkin.
Silti Theseus ei voinut olla miettimättä onko kyseessä kuitenkaan sama laiva, ja jos ei ollut, missä kohtaa se oli lakannut olemasta satamasta lähtenyt laiva. Matin mieltä taas kaihersi se, että taloonsa sisälle astuessaan hän ei kyennyt enää tuntemaan taloaan kodiksi siitä huolimatta, että ääriviivat olivat edelleen tismalleen samat.
Juuri tästä on kyse myös monikulttuurisuuteen liittyvässä keskustelussa. "Monikulttuurinen Suomi" pätee vain ja ainoastaan, mikäli "Suomen" ajattelee vain kartalle piirretyiksi viivoiksi, jonka sisälle mahtuu monta erillistä kulttuuria yhden sijasta. Väistämättä eri kulttuurin palasia joudutaan korvaamaan toisilla.
Konservatiivi taas määritelmällisesti haluaa säilyttää asioita ja näkee Suomen paljon moninaisempana kokemuksena: kielenä, kulttuurina, kulttuuriperintönä, ihmisinä, kaikkina pieninä osasina. Samalla konservatiivi miettii, että jos näitä osasia aletaan korvaamaan toisilla, missä kohtaa Suomi ei enää ole se sama Suomi, jollaiseksi hän sen on käsittänyt.
Konservatiiville Suomi on koti, jota määrittävät tietyt piirteet. Konservatiivin ratkaisuna tähän voidaan ehdottaa joko se, että kotoutuminen suoritetaan todella tehokkaasti (osasia ei muuteta) tai niitä ei aleta vaihtamaan alkuunkaan. Olennainen kysymys onkin, että mikäli Suomea ei näe pelkkänä karttaan piirrettynä alueena, milloin se lakkaa olemasta määritelmällisesti sama valtio? Jokaisella on tähän varmasti oma näkemyksensä.
Mielenkiintoinen näkökulma.