Liberaalien ja konservatiivien fysiologisista eroista sekä vapaasta tahdosta
Olemmeko olleet ohjelmoituja jo alkuräjähdyksestä asti ajattelemaan tietyllä tavalla?
Aika ajoin netissä esiin nouseva keskustelunaihe on konservatiivien ja liberaalien fysiologiset eroavaisuudet. Nettikeskusteluille tyypillisesti keskustelu lähtee yleensä rönsyilemään ja tutkimustuloksista valitaan vain tietyt ajamaan omaa agendaa. Johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen ei voi saatavilla olevan tutkimuskirjallisuuden valossa tehdä suuntaan tai toiseen, mutta niissä on kuitenkin noussut esiin mielenkiintoinen eroavaisuus liberaalien ja konservatiivien aivojen rakenteellisesta erosta. On huomautettava, että Suomessa puhutaan yleensä oikeistosta ja vasemmistosta, eivätkä ulkomaiden määrittelyt suoraan vastaa meidän poliittista nelikenttämalliamme.
Tämä kirjoitus käsittelee yleisesti asiayhteyden osalta esiin nostetut argumentit neutraalisti puhtaassa kiinnostusmielessä.
Tutkimuksissa havaittu ero on limbisessä järjestelmässä: konservatiiveilla on isompi oikea mantelitumake siinä missä liberaaleilla harmaata ainetta on enemmän pihtipoimun etuosassa.1
Mantelitumakkeen osalta yleisesti esiin nouseva pointti koskee taipuvaisuutta rikollisuuteen ja valehteluun. Mantelitumakkeen aktiivisuuden on tosiaan huomattu olevan yhteydessä rikollisuuteen: pienempi aktiivisuus lisää väkivaltariskirikoksen riskin kolminkertaiseksi.2 Mantelitumakkeen aktiivisuuden tiedetään myös laskevan valehtelun seurauksena. Ne ovat adaptiivisia: mitä enemmän valehtelet, sitä helpompaa siitä tulee.3
Tässä kohtaa on huomautettava, että yhteyttä näiden taipumusten ja aivorakenteen välille ei voi tutkimusten valossa vetää: liberaalien mantelitumake oli pienempi, mutta ei keskimääräistä pienempi. Konservatiiveilla vain oli normaalia isompi oikea mantelitumake. Kausaliteetin suuntaa (kumpi ensin: poliittinen suuntautuminen vai aivorakenne) ei ole osoitettu.
Tämä on johtanut väittämään, että tuon pihtipoimussa olevan eron takia konservatiivit olisivat impulsiivisempia ja huonompia itsesäätelyssä. Tämä ei kuitenkaan tutkimusten valossa pidä paikkaansa.4 Konservatiiveilla on tämän tutkimuksen mukaan parempi itsesäätelykyky, psykologinen joustavuus ja kausaalinen päättelykyky. Tämä näyttäisi tutkimuksen mukaan myös olevan jotenkin yhteydessä onnellisuuteen ja siihen, kuinka tyytyväinen on elämäänsä.
Toinen yleinen väite on se, että konservatiivit kokisivat epämiellyttävän stimulaation eri tavalla. Tämä pohjaa vanhaan tutkimukseen, jota ei ole pystytty toistumaan. Sen sijaan tuoreempi tutkimus totesi, että eroja vasteessa tälläiseen stimulaatioon ei ollut.5
Aiheeseen liittyvän keskustelun pointit noudattavat yleensä ylläolevaa ketjua. Toistettakoon vielä, että mitään absoluuttisia johtopäätöksiä noista ei saa tehtyä: mielenkiintoisia tilastollisia yhteyksiä kylläkin.
Itselleni mielenkiintoisempi lähestymiskulma aiheeseen on se mahdollisuus, että olemme voineet olla jo alkuräjähdyksestä lähtien ohjelmoituja ajattelemaan tietyllä tavalla. Aivojen on sanottu olevan epädeterministiset, eli syy-seuraussuhteet eivät olisi yksiselitteisiä. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa. Me koostumme aivan samoista alkuaineista kuin ympäröivä luontokin.
MacGyverin ohella aikanaan minut sai kiinnostumaan luonnontieteistä ajan nuoli, termodynamiikan toinen pääsääntö. Sen mukaan entropia kasvaa jatkuvasti - eli prosessit kulkevat käytännössä yhteen suuntaan. Veteen kaatuva maito sekoittuu, mutta prosessi ei kulje itsestään toiseen suuntaan.
Matemaatikko nimeltä Laplace kehitti aikanaan ajatuksen nimeltä Laplacen demoni: jos voisimme tietää kaikkien maailmankaikkeuden hiukkasten paikan ja energian, voisimme nähdä tulevaisuuteen. Tämä teoria nojaa klassiseen mekaniikkaan. Kvanttimekaniikka on vielä lapsenkengissä, mutta sitä pidetään epädeterministisenä: Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen mukaan hiukkasten liikemäärää ja paikkaa ei yhtäaikaisesti voida tietää.
Tämä ei kuitenkaan välttämättä pidä paikkaansa. Voi hyvin olla, että tulokset eivät ole epädeterministisiä, vaan meiltä vain puuttuu tapa kuvata ne determinisesti. Kvanttimekaniikan mallit eivät itsessään ole Laplacen demonia varmasti kumoavia argumentteja.
Me ihmiset toimimme yhtä lailla luonnonlakien ja perusvuorovaikutusten mukaisesti. Myös aivomme. Esimerkiksi signaalin kulkua hermosolussa voidaan kuvata Gaussin lailla ja johtoteorialla. Toistaiseksi - ja ehkä koskaan - emme kuitenkaan kykene kuvaamaan biologisia systeemejä yksiselitteisesti.
Deterministin silmin joka ikinen tapahtuma alkuräjähdyksestä lähtien on johtanut väistämättä tähän hetkeen, ja perusluonnonlakien mukaisesti toimivat aivomme ovat osa tälläistä systeemiä - olemassaolomme ja ajattelumme on seuraus pelkästä fysikaalisten reaktioiden sarjasta, jotka ovat yhtä lailla väistämättä päätyneet juuri tiettyyn asentoon.
Mikäli determinismi pitää paikkansa, meillä on vain kokemus vapaasta tahdosta. Se tuntuu todelliselta, mutta oikeasti me emme välttämättä voi vaikuttaa siihen, millaisia meistä on tullut tai kenen numero laatikkoon tiputtamassamme äänestyslapussa on.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3092984/
https://www.biologicalpsychiatryjournal.com/article/S0006-3223(13)00312-0/fulltext
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27775721/
https://www.nature.com/articles/s41598-020-72980-x
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7306406/