Poliittisista lakoista
Viime viikkoina hallituksen työelämäuudistuksia on vastustettu useassa poliittisessa lakossa. Ammattiyhdistysliikkeen raflaavaa kieltä ja uhkakuvia huokuvia mainoksia puskee joka tuutista: radiosta aina LinkedIniin asti. Poliitikot ovat ottaneet vahvasti kantaa puolin ja toisin. Tämän lisäksi on järjestetty erillinen mielenosoitus, johon monet poliitikot myös osallistuivat.
Poliittiset lakot ovat nimensä mukaisesti poliittisesti motivoituneita. Mielenosoituksessa nähtiinkin kirjavaa porukkaa, sillä osalla oli Palestiinaa tukevia, Che Guevaraa esittäviä ja Antifan logoa kantavia lippuja. Siitä monen lienee helppo olla yhtä mieltä, että Gazan konflikti, jo vuosikymmeniä sitten edesmennyt argentiinalainen marxilainen vallankumoushahmo tai EU:n terroristijärjestöksi ehdottama Antifa eivät liity suomalaisiin työmarkkinoihin yhtään mitenkään. Huomattavaa on, että tämä kirjava mielenosoitus keräsi arvioiden mukaan 10 000 osallistujaa. Into työmarkkinoihin liittyviin mielenosoituksiin on selkeästi hiipumaan päin, sillä vielä Sipilän kaudella kiky-uudistuksia vastustanut mielenosoitus keräsi 30 000 osallistujaa.
Ammattiyhdistysliikkeen osalta on huomioitava kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että ammattiyhdistysliike on ollut vahva taloudellinen tuki vasemmistolaisille ehdokkaille. Voidaan siis hyvin vetää johtopäätös, että ammattiyhdistysliike on poliittisesti motivoitunut, ulkoparlamentaarinen oikeistohallitusta vastustava voima.
Toinen on se, että ammattiyhdistysliikkeellä on viimeiset hetket näyttää kokoaan isommalta ja pyrkiä vaikuttamaan politiikkaan. Jäsenmäärät nimittäin ovat jo vuosia olleet laskussa.
Jäsenmäärien valossa tämä ulkoparlamentaarinen painostusvoima alkaakin vuosi vuodelta vaikuttamaan enemmän paperitiikeriltä. Kuvaajissa huomionarvoista on se, että ainoa pintansa pitänyt keskusjärjestö on Akava. Useat Akavan jäsenliitot teettivätkin jäsenillään kyselyn halukkuudesta osallistua lakkoon. Ainakin Tekniikan Akateemiset, Juristiliitto ja Suomen Ekonomit eivät lähteneet lakkoiluun mukaan.
Lakot aiheuttavat joidenkin arvioiden mukaan jopa miljardikustannukset. Poliittisissa lakoissa haitta aiheutetaan täysin sivullisille, eli työnantajayrityksille. Tilanne on verrannollinen siihen, että ärsyttävän naapurin sijaan kivitetään täysin sivullisen toisen naapurin ikkunat säpäleiksi.
Lakkoilijoiden oikeutta lakkoilla on perusteltu jopa perustuslaillisena oikeutena, mutta todellisuudessa mitään oikeutta poliittiseen lakkoiluun ei löydy Suomen perustuslaista. Itseasiassa Suomi on jopa muiden Euroopan maiden joukossa outolintu, kuten allaolevasta kuvasta näkyy. Poliittisten lakkojen rajoittaminen ei siis yleiseurooppalaisen linjan mukaan ole tavatonta, vaan varsin tavanomaista.
Puheenvuorot poliitikkojen taholta olisivat välillä olleet lähinnä koomisia, mikäli tilanne ei olisi näin vakava. Hyvänä esimerkkinä demareiden puheenjohtaja Antti Lindtman kutsui tilannetta “työmarkkinoiden umpisolmuksi”, jonka avaamiseen hän ehdotti puolueetonta neuvottelijaa - vihjaten samalla demareita lähellä olevan ja heiltä palkinnonkin saaneen Sixten Korkmanin olevan hänen mielestään sellainen.
Hallituksen tulisi nyt pitää pää kylmänä, pysyä päätöksissään ja ajaa suunnittelut uudistukset läpi. Tämän lisäksi olisi hyvä aika tarkastella ammattiyhdistysliikkeen verohelpotuksia kriittisesti.
Kaiken tämän keskellä on hyvä muistaa, että elämme demokraattisessa maassa, jossa päättäjät valitaan reiluilla vaaleilla. Valtaa ei tulisi koskaan ulkoistaa ulkoparlamentaaristen painostuskeinojen edessä. Hallituksella on arvovallan lisäksi myös kansan antamat käytännön valtuudet tehdä päätöksiä, ja sitä oikeutta tulisi demokraattisessa maassa puolustaa kaikin keinoin.