Poliittisten virkanimitysten anatomia
Järjestöiltä tehtävät leikkaukset ovat puhuttaneet laajalti. Kolmannen sektorin yhdistyksiä on alettu kutsua rälsseiksi, mutta kansankielisemmin saman asian voisi ilmaista myös käyttämällä sanaa “korruptio”. Poliitikot ovat laajalti pesiytyneet kolmannelle sektorille keinotekoisesti verovaroille luotuun turvaverkkoon. Ampiaispesän koko on vuosikymmenten saatossa paisunut kuin Länsimetron budjetti tai Tytti Tuppuraisen laukku sämpyläpöydästä poistuessa, joten ei ole ollenkaan yllättävää, että sitä sohaistessa on odotettavissa muutamia pistoksia. Olen listannut sylttytehtaan jälkiä ja niihin kytkeytyviä poliitikkoja yli kolmenkymmenen järjestön osalta. 1 Lehdistä löytyvät poliitikkojen itkuvirret kannattaakin asettaa tähän kontekstiin. (Sivuhuomautus: syksyllä on tulossa lisää tavaraa Suomen Perustan kautta.)
On kuitenkin huomattava, että järjestöt ovat vain osa suomalaista korruptiivisen monetokratian järjestelmää. Suomen tapauksessa järjestelmä on luonut sen ympärillä olevan politiikan. Järjestöiltä ei voi leikata, koska vanhat valtapuolueet ovat saavuttaneet yhteisen konsensuksen, jossa muiden hillotolppia paheksutaan hiljaa. Samalla puolueet kuitenkin samanaikaisesti betonoivat omia etujaan, koska muut tekevät niin kuitenkin. Järjestösektorilla näitä etuja on erityisesti kokoomuksella, demareilla, keskustalla ja vasemmistoliitolla.
Järjestelmä koostuu järjestöjen lisäksi poliittisista virkanimityksistä. Poliittinen virkanimitys tarkoittaa viran myöntämistä hakijalle, jonka poliittinen tai ideologinen sitoutuminen vaikuttaa nimityspäätökseen, vaikka virka ei ole juridisessa mielessä poliittinen. Puolueet toisin sanoen nostavat luotettuja tovereitaan merkittäviin valtapositioihin politiikan ulkopuolelle. Virkanimitykset ovat merkittäviä vallankäytön välineitä, koska poliitikot vaihtuvat, mutta virkamiehet pysyvät yli poliitikon valtakauden.
Eero Murron tekemässä tutkimuksessa “Virkamiesvaltaa? : ministerien ja virkamiesten väliset valtasuhteet Suomessa viime vuosikymmenien aikana” 2 listataan yli 200 poliittista virkanimitystä. Julkaisussa on käsitelty aikaväliä 1974-2014, jolloin poliittisia virkanimityksiä eniten tehneet puolueet olivat järjestyksessä SDP, keskusta, kokoomus, RKP ja vasemmistoliitto/SKDL. Härski toiminta ei viime vuosikymmenen aikana ole muuttunut, vaan sama puuhastelu jatkuu edelleen. Tämän vuoden alussa tehdyn kyselyn perusteella vain kaksi puoluetta (Perussuomalaiset ja Liike Nyt) tuomitsevat selkeästi poliittiset virkanimitykset. 3
Poliittiset virkanimitykset voidaan nähdä ongelmallisena siltäkin kantilta, että julkista valtaa ja julkista rahaa käyttäviksi sekä julkisilla rahoilla toimiviksi virkahenkilöiksi tulisi - maalaisjärjen ja tehokkuusajattelun kannalta ainakin - valita mahdollisimman päteviä ihmisiä. Näin ei kuitenkaan monessa tapauksessa ole. Katsotaan lähimenneisyydestä röyhkeimpiä esimerkkejä poliittisesta suhmuroinnista ja virkanimityksistä. Nämä ovat tietenkin vain murunen jäävuoren huipusta. Toiminta jatkuu, vaikka gallupin mukaan vain yhdeksän prosenttia suomalaisista hyväksyy poliittiset virkanimitykset. 4
Aino-Kaisa Pekosen valtiosihteerin nimitys (vasemmistoliitto)
Li Andersson sai vaalirahoitusta Kerkkoon kansantaloyhdistykseltä. 6000 euroa on sattumoisin myös suurin lain sallima yksittäinen lahjoitussumma. Aino-Kaisa Pekonen nimitti valtiosihteerikseen kyseisen yhdistyksen puheenjohtajan tyttären. Nimitysehdotus tuli Ruuthille niin yllätyksenä, että tämä kertoi Kansan Uutisille tapahtumaketjusta seuraavasti: ”Vastasin, että voinhan mä ja aloin googlettaa, että mikä on valtiosihteeri.” 5 6 7
Opetushallituksen pääjohtajan nimitys (vasemmistoliitto)
Silloisen opetusministeri Jussi Saramon valtiosihteeri nimitettiin Opetushallituksen pääjohtajaksi, vaikka tällä oli kärkihakijoista vähiten johtamiskokemusta Opetushallituksen toimialaan liittyvistä organisaatioista. Tämän takia oikeuskansleri ei aluksi hyväksynyt nimitystä. Kelhä on toiminut lisäksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmän pääsihteerinä (2016–2019), vasemmistoliiton eduskuntasihteerinä (2015–2016), kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen (vas) erityisavustajana (2011–2014) sekä kansanedustajan avustajana (2009–2011). Vasemmistoliiton erottua hallituksesta vuonna 2014 Kelhä työskenteli hetken aikaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) kehittämispäällikkönä (2014–2015). Nimitystä perusteltiin Minna Kelhän ”eri näkökulmista tulevalla näkemyksellisyydellä”. Aallon työelämäprofessori totesi suoraan sen minkä kaikki jo muutenkin tiesivät: nimitys oli umpipoliittinen. 8 9
Valtiovarainministeriön kunta- ja alueosaston osastopäällikön nimitys (kokoomus)
Lahtelainen peruskoulun rehtori Jussi Virsunen nimitettiin valtiovarainministeriön kunta- ja alueosaston osastopäällikön virkaan. Virsunen ohitti haussa useamman kaupungin- ja kunnanjohtajan, joista osalla oli aiempaa kokemusta myös valtionhallinnosta. Virsusella itsellään ei ollut kokemusta valtionhallinnosta. Nimitys valmisteltiin kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikosen (kok.) alaisuudessa. 10
Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikön nimitys (RKP)
Kansliapäällikön tehtävään oli 26 hakijaa, joukossa muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön johtajia, Tampereen yliopiston entinen rehtori Mari Walls sekä kokoomuksen entinen puoluesihteeri Kristiina Kokko. Backmanin nousu ykkösehdokkaaksi herätti laajaa ihmetystä, koska tämän ansioita pidettiin huomattavasti rajallisempana kuin monen muun ehdokkaan. Tästä huolimatta Backman valittiin. Esityksen teki opetusministeri Anders Adlercreutz. 11
Nuoriso- ja liikuntapolitiikan osaston ylijohtajan nimityssotku (RKP)
Ministeri Sandra Bergqvist teki viimeisenä työpäivänään virkanimityspäätöksen, joka herätti tulevassa ministerissä Mika Poutalassa ihmetystä. Alun perin Bergqvist esitti virkaan Kruunupyyn kunnanjohtajaa ja Rkp:n ministereiden entistä erityisavustajaa Malin Brännkärria, mutta nimitys vedettiin viime hetkillä pois oikeuskanslerin vaatimuksesta. Oikeuskanslerin mukaan valinnassa ei ollut vertailtu ja huomioitu riittävästi hakijoiden pätevyyttä. 12
Kelan pääjohtajanimitys (kokoomus, keskusta)
Vuoden 2025 Kelan pääjohtajanimityksestä tuli farssi, kun kokoomus yritti runtata hillotolppaan silloista työministeri Arto Satosta (joka muuten sangen ironisesti on vastustanut julkisesti poliittisia virkanimityksiä 13). Kelan hallitus esitti tehtävään huomattavasti ansioituneempaa Heli Backmania äänin 8-1. 14 Virkaan valittiin lopulta yllätysnimenä Lasse Lehtonen, joka oli hakenut paikkaa jo aiemmin. Kokoomustaustainen hänkin.
Kelan pääjohtajapaikka on ollut historian saatossa ns. keskustan läänitys. Kelan pääjohtajina ovat toimineet esimerkiksi keskustalaiset entiset ministerit Pekka Tuomisto, Liisa Hyssälä ja Jorma Huuhtanen, sekä Elli Aaltonen, joka on kertonut, että hänen arvomaailmansa on lähellä keskustaa. 15 Kokoomus on saanut kaapattua tämän läänityksen.
Sisäministeriön kansliapäällikön nimitys (vihreät, kokoomus, kristillisdemokraatit)
Vuonna 2020 silloinen sisäministeri Maria Ohisalo nimitti sisäministeriön kansliapäälliköksi ihmisoikeusjuristi Kirsi Pimiän, jonka taustalta löytyy vihreiden eduskuntaryhmän ja ministerin avustajana toimimista. Pimiällä ei ollut lainkaan kokemusta sisäministeriön alalta.
Kyseinen kansliapäällikön paikka on ollut varsin usein poliittisen virkanimityksen taistelukenttänä. Yle kertookin, että Pimiää edeltävän sisäministeriön kansliapäällikön, kokoomuslaisena pidetyn Ilkka Salmen nimitti kokoomus. Salmi nousi tehtävään Suposta ja oli aiemmin tehnyt töitä kokoomukselle Ville Itälän ja Anne Holmlundin erityisavustajana. Salmea edelsi kristillisdemokraatteihin kuulunut Päivi Nerg, jonka nimitti kristillisdemokraattien Päivi Räsänen. 16
Sitran johtajan nimitys (kokoomus)
Yle kertoo, että Tulevaisuustalo Sitran johtajaksi oli loppusuoralla kaksi ehdokasta, joista toinen oli tulevaisuuden tutkimuksen professori ja toinen entinen pääministeri ja työtään lopetteleva EU-komissaari. Valituksi tulleen Jyrki Kataisen (kok.) valintaa tukivat isojen puolueiden hallintoneuvostojäsenet. Toista, ei-poliiittista ehdokasta tukivat perussuomalaisten, vihreiden ja vasemmistoliiton jäsenet. Heidän mielestään valtapuolueiden ehdokas voitti asiantuntijan. 17
Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuri- ja taidepolitiikan osaston ylijohtajan nimitys (kokoomus)
Kokoomuslainen tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie teki opetus- ja kulttuuriministeriössä poliittisen virkanimityksen, kun tämä valitsi kulttuuri- ja taidepolitiikan osaston ylijohtajaksi kokoomuslaisen Juha Rintamäen. Rintamäki on toiminut Helsingin evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän johtajana ja Lauttasaaren seurakunnan kirkkoherrana. Lisäksi Juha Rintamäki toimi vuoden 2025 kuntavaaleissa Helsingissä kokoomuksen Daniel Sazonovin pormestarikampanjan toisena vetäjänä. Hän oli kokoomuksen varapuheenjohtaja vuosina 1995–1999 ja kansanedustajaehdokas vuosina 1995 ja 1999. Valtioneuvoston oikeuskansleri pyysi täydennystä nimitysmuistion yleisiin perusteluihin hakijoiden ansioiden vertailun osalta. Ylen lähteiden mukaan täydennyspyyntöjä tai tarkentavia keskusteluja oli useita, ainakin kolme. Nimitysesityksen oli kerran tarkoitus edetä valtioneuvoston päätettäväksi, mutta oikeuskanslerin täydennyspyynnön vuoksi niin ei käynyt. Lopulta nimitys saatiin kuitenkin runtattua läpi. 18
Geologian tutkimuskeskuksen pääjohtajan nimitys (keskusta)
Puhelimensa kaappauksestakin tutuksi tullut Mika Lintilä (kesk.) valitsi Geologian tutkimuskeskuksen pääjohtajaksi oman valtiosihteerinsä Kimmo Tiilikaisen. Tiilikaisella oli vähemmän johtamiskokemusta kuin kahdella muulla kärkihakijalla, mutta tämä ohitti silti pätevämmät hakijat. Kertoo kaiken. 19
Demareiden nimitysruletti Marinin hallituksessa (SDP)
Marinin hallituksen aikana lyhyen ajan sisällä useampi demari sai hyvän viran. Entinen demariministeri Susanna Huovinen nimitettiin valtiovarainministeriön hallintopoliittiseksi alivaltiosihteeriksi. Demaritaustainen Kirsi Varhila siirtyi Satakunnan hyvinvointialueen johtajaksi sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikön tehtävistä. Varhilan hommiin siirtyi sosiaalidemokraatti Veli-Mikko Niemi. Valtioneuvoston EU-asioiden osastopäälliköksi nousi Jari Luoto, joka on toiminut pääministeri Paavo Lipposen (sd.), Antti Rinteen (sd.) ja Sanna Marinin (sd.) poliittisesti nimitettynä avustajana. Antti Rinteen entinen erityisavustaja Matti Hirvola (sd.) valittiin työ- ja elinkeinoministeriön viestintäjohtajaksi. Rinteen entinen valtiosihteeri Raimo Luoma nousi puolestaan työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäälliköksi. 20