Suomalaisesta tiederahoituksesta
Ohjataanko Suomessa rahat mahdollisimman hyödylliseen tutkimukseen?
Huomautettakoon alkuun, että kirjoitan tällä hetkellä (varsin verkkaiseen tahtiin) parin muun tukemana aiheesta isompaa kokonaisuutta, joka tullaan julkaisemaan luultavimmin pamflettimuodossa. Tiivistän tässä kuitenkin viime syksyn tiederahoitukseen liittyvän keskustelun ja sen pointit.
Suomalainen tiederahoitus puhuttaa aika ajoin. Suomessa isoin tiederahoituksen myöntäjä on verovaroin toimiva Suomen Akatemia. Useimmiten keskustelua nousee Suomen Akatemian perustutkimukseen suunnatun rahoituksen päätösten myötä, ja aivan erityisesti humanistiseen tutkimukseen suunnatusta rahoituksesta. On kyseenalaistettu, ohjataanko rahat mahdollisimman tehokkaasti ja sellaiseen tutkimukseen, joka ei ole ideologisesti värittynyttä.
Keskustelu aiheen ympärillä herättää poikkeuksetta ison huutokuoron. Isoin ratas on lähtenyt pyörimään viime vuosina: esimerkiksi vuonna 2021 Helsingin Sanomien Saska Saarikoski kyseenalaisti ihmistieteitä pohdinnallaan siitä, ovatko ihmistieteet alttiimpia ideologisille kiistoille. Tämä johti lopulta anteeksipyyntöön. 1 Samana vuonna myös esimerkiksi nykyinen kansanedustaja Susanne Päivärinta pohti kriittisesti sitä, ohjataanko varat mahdollisimman hyödyllisesti. Vuonna 2019 taas toimittaja Ivan Puopolo kritisoi laadullista tutkimusmenetelmää, joka johti hänen opintorekisteriotteensa luvattomaan levittelyyn. 2
Viime syksynä jaoin itse Suomen Akatemian julkisia hankekuvauksia, josta keskustelu leimahti sosiaalisessa mediassa huomattavan kuumaksi. Keskustelu on saanut myös epäasiallisia sävyjä, joka johti Suomen Akatemian kannanottoon virkamiestensä häirintään liittyen. 3 Moni on olettanut, että tämä kannanotto on tullut allekirjoittaneen ketjun vuoksi. Paljastettakoon, että Suomen Akatemian sisältä minulle tulleen tiedon mukaan näin ei ollut. Keskustelua sosiaalisessa mediassa on kuitenkin mahdotonta moderoida tai ohjata, ja sikailua tulee aiheesta kuin aiheesta. Kyseessä olivat julkiset verovaroin rahoitetut hankekuvaukset. Mikäli joidenkin somekeskustelijoiden huono käytös johtaisi aiheiden sensuuriin, lopulta mistään ei voisi keskustella tai mitään asiaa ei voisi tuoda julki.
Nostamani 33 hanketta 4 ovat maksaneet veronmaksajalle yhteensä 13 399 973 euroa. Tämä summa vastaa suunnilleen
Yli kolmentuhannen 30 000 euroa vuodessa tienaavan duunarin koko vuoden työstään maksamaa valtion tuloveroa
Yli kolmensadan sairaanhoitajan palkkaamista vuodeksi, mikäli sivukuluja ei huomioida
Noin kahdensadan lääkärin palkkaamista vuodeksi, mikäli sivukuluja ei huomioida
Yli neljänsadan vanhustenhoitajan palkkaamista vuodeksi, mikäli sivukuluja ei huomioida
Tien kunnostamista lähes 900 kilometrin matkalta
Lähes 48 000 opiskelijan kuukauden opintotukea
Yli viittä miljoonaa kouluruoka-annosta peruskoululaisille
Kyse ei siis enää ole mistään yksittäisistä pienistä kuluista. Onkin hyvä kysymys, että montako hanketta ei enää ole “yksittäisten hankkeiden listaamista”? Olen valinnut nostamani hankkeet kolmesta syystä:
Ideologiselta tutkimukselta vaikuttavat hankkeet
Hyödyllisyydeltään kyseenalaiset hankkeet
Kuvaukseltaan huonot hankkeet (tämä on vastoin Suomen Akatemian omaa ohjeistusta)
On muistettava, että loppuviimein maksajana on suomalainen veronmaksaja, joten tutkimusten tavoitteiden ja sisällön tulisi olla hyvin esillä jo hankekuvauksissa. Akatemian edustajien siilipuolustuksessa vedottiin siihen, että ainoastaan alan tohtorit ja tietyn aiheen asiantuntijat kykenevät kommentoimaan tutkimuksia. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa kaikelle arvostelulle nostetaan mahdottomat kriteerit, jolla kritiikin kohde tosiasiassa saadaan nostettua kaiken kritiikin yläpuolelle.
Monet esiin nostamistani aiheista käsitteli sukupuolentutkimusta. Tämä johti todella absurdeihin väitteisiin esimerkiksi misogyniasta. 5 Syy juuri sukupuolentutkimuksen pysymisestä parrasvaloissa ovat juuri kyseisen alan ja epätasa-arvoisia rakenteita tutkivan sosiologian tunnistetut ongelmat. Kyseisillä aloilla vertaisarviointi on nimittäin pettänyt pahasti. Grievance Studies -projektissa tutkijat kirjoittivat näiden alojen vertaisarvioituihin lehtiin täysin päättömiä juttuja esimerkiksi koirapuistojen raiskauskulttuurista ja Hitlerin Mein Kampfista feministisenä manifestina. Niistä 35% meni suoraan läpi, eli vertaisarviointi todistetusti petti todella pahasti.
Siksi nostankin esiin kysymyksen: jos näillä aloilla metodologia ja vertaisarviointi on tunnetusti huonoa, miksi maksajan pitäisi luottaa salassa päätöksiä tekeviin asiantuntijakonklaaveihin? Mikäli standardina on itsessään huono tiede, tällöin nämä vertaisten tekemät päätökset eivät kerro yhtään mitään näiden hankkeiden tieteellisestä laadukkuudesta tai vaikuttavuudesta.
Minulla on itselläni ollut viisi pointtia, jotka olen halunnut tuoda keskusteluun:
Tällä hetkellä koko päätöksentekoprosessi on salattu. Hankkeita arvioi ulkomainen saman alan ihmisistä koostuva komitea, ja arviot menevät suoraan suomalaisille päätöksentekijöille. Miksi päätöksentekoprosessia, siinä syntyvää dokumentaatiota ja perusteluita hankkeiden rahoituksen saamiselle ei avata?
Julkisessa hankekuvauksessa ei monestikaan kerrota mitä hyötyä hanke voi tuottaa. Tulisiko nämä asiat velvoittaa kertomaan hankekuvauksessa, jotta koko hyöty ei jäisi maksajan taholla arvailun varaan? Tähän liittyy olennaisesti myös se, että kaikki hankkeen tuottamat julkaisut listattaisiin selkeästi saatavilla hankekuvauksen yhteyteen.
Hankkeen lopuksi tulisi tehdä kansankielinen vaikuttavuusanalyysi ja selvennös siitä, mitä ollaan saatu aikaan. Nyt ainoa saatavissa oleva dokumentaatio on hankkeen loppuraportti, ja sekin vain tietopyynnön avulla.
Hankkeet ovat omissa kategorioissaan arviointiprosessissa. Mikäli kaikki hankkeet olisivat samassa korissa, tulisi ainakin todennäköisemmin kaikista laadukkaimmat hankkeet rahoitettua rajallisilla resursseillamme, jotka tällä hetkellä rahoitetaan velalla. Nyt voi syntyä tilanne, jossa toisessa kategoriassa viimeinen läpimennyt on ollut huonompi kuin toisen kiintiön ensimmäisenä tippunut.
Onko osa tieteestämme todella tiedettä vai tieteen kaapuun verhottua poliittista aktivismia?
Kyselin myös loppuraporttien perään ja kirjoitin muutamasta pääpointit auki. Tulokset eivät kyseisissä tutkimuksessa olleet mairittelevia: esimerkiksi kolumneja harrastelehtiin ja käsityöpajoja. Yhteiskunnallinen merkitystä ei joko ole kerrottu ollenkaan tai se on ollut arvioiden mukaan vähäistä. Erästä loppuraporttia ei löytynyt Suomen Akatemialta, vaikka sellainen pitäisi olla. Tilannetta pahoiteltiin, mutta en ole vielä tähän päivään mennessä saanut kyseistä dokumenttia. Jotkut tahot pitävät julkisten dokumenttien pyytämistä jopa “vastenmielisenä häirintänä”. 6 Tämä on sangen kummallinen ajatus, sillä dokumentit tosiaan ovat julkisia ja itseasiassa niissä pyritään antamaan sitä tietoa, mitä ollaan peräänkuulutettukin. Suomen Akatemia on myös muuttanut nettisivuillaan rahoituspäätöstensä haun hieman vaikeammin löydettävään paikkaan. 7
Suomalaisessa tiedemaailmassa tapahtuu muutenkin kummia, ja “mitä tiede on ja mitä se ei ole” on relevantti ja pohtimisen arvoinen kysymys. Nyt keskustelua on herättänyt Lauri Törhösen kohuväitös 8 ja se, että Lapin yliopiston kurssilla saattoi saada opintopisteitä “yliopistojen valtaamisesta”. 9
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007917362.html
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/apulaisprofessori-puolusti-argumenttiaan-kyseenalaisin-keinoin-levitti-twitterissa-luvatta-juontaja-ivan-puopolon-opintotietoja-kaymme-asiasta-vakavan-keskustelun/7377826#gs.5feg41
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009956811.html
https://x.com/mikamerano/status/1718705421081325639?s=20
https://www.eeva.fi/jutut/misogyniapoliisi-sukupuolentutkimuksen-pilkkaaminen
https://www.rapport.fi/saara-sarma/tutkijoiden-hairinta-on-vastenmielinen-some-ilmio-nyt-lahetellaan-tietopyyntoja-suomen-akatemialle-a314d9
https://x.com/mikamerano/status/1731798881032081602?s=20
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010059065.html
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/0f9cf53b-6850-4a14-a647-93ca2cbb79a1