Ylioppilaskunnista
Haluaisitko sinä vastoin yhdistymisvapautta pakkokuulua järjestöön, joka on selkeän poliittinen?
Moni voisi miettiä, että mistä maasta seuraava skenaario on:
Pakkokuulut järjestöön, jonka jäsenyydestä maksat. Järjestö on omassa linjapapaeriesityksessään linjannut olevansa varsin poliittinen siten, että tämä ilmoittaa olevansa feministinen ja kuulumalla vielä "feministiseen fasismia vastustavaan" ylempään liittoon.
Äkkiseltään kuviteltuna vastaus olisi jokin muu kuin Suomi. Näin Suomessa kuitenkin toimitaan ylioppilaskuntien suhteen. Jotta voit ylipäätään opiskella yliopistossa, sinun tulee kuulua ylioppilaskuntaan ja maksaa jäsenmaksua.
SYL on ilmoittanut olevansa feministinen järjestö
Tälläisen käytännön voimassa ollessa voisi ajatella, että jos johonkin on pakko kuulua vastoin yhdistymisvapauden luomaa suojaa, kyseinen järjestö olisi poliittisesti sitoutumaton. Näin ei kuitenkaan ole.
Sekä ylioppilaskunnat että niiden kattoliitto ajavat kannanottoissaan intohimoisesti politiikkaa. Tälläiset järjestöt ovatkin ennen kaikkea varsin kätevä poliittinen ase: ylioppilaskuntien liitto SYL koostuu noin 132000 pakkoliitetystä jäsenestä. Erota ylioppilaskunnasta ei voi, mutta silti liitto tekee todella vahvoja poliittisia kannanottoja pakkoliitetyn jäsenistönsä nimissä. Muilta osin ylioppilaskunnat ovat monesti jäsenilleen varsin näkymättömiä.
Pakkojäsenyyttä on perusteltu sillä, että aiemmin yliopistossa opiskelevilla oli oma terveydenhuolto. Se laajennettiin jonkin aikaa sitten myös AMK-opiskelijoita koskevaksi, mutta pakkojäsenyys ja siitä maksaminen jäi jäljelle. Pari kertaa vuodessa ylioppilaskunnat järjestävät isoja bileitä. Ylioppilaskunnat ja niiden toiminta ei tunnu kiinnostavan opiskelijoita erityisen paljon: siksi edustajistovaalien äänestysprosentti on ollut reippaasti alle 30%.
Nyt hallitus on viimein poistamassa tätä pakkojäsenyyden vaatimusta ja se on kirvoittanut mittavan porun. Voidaankin siis perustellusti kysyä, että ollaanko käsistä ottamassa pois poliittista asetta?
Poliittisen aseen olemusta tulee miettiä sen vuoksi, että kyseiset järjestöt nimittäin pystyvät paitsi ottamaan ulkoisesti kantaa, myös ajamaan sisäisiä muutoksia, kuten muutoksia opetussuunnitelmiin.
Oikeus on vihdoin toteutumassa yliopisto-opiskelijoiden osalta, joille palautetaan näiden oikeus yhdistymisvapauteen. Se nimittäin koskee paitsi oikeutta olla osana mitä yhdistystä tahansa, myös oikeutta olla kuulumatta pakotettuna mihinkään.
Jos pakkojäsenyys onnistutaan poistamaan, niin tätä hyödyntäviltä poliitikoilta lähtee mahdollisuus esiintyä "sivistyneistön ja tulevaisuuden toivojen" pakotettujen selkien takaa.