Liekö tuo ollut paradoksi enää aikoihin? S. Albert Kiviseltä löytyi kätevä semanttinen ratkaisu jo 80-luvulla: "Maan ulkopuolisia sivilisaatioita on, mutta me emme voi tietää, että niitä on."
SETI-hankkeisiin puolestaan voi suhtautua kuin lottoon: "Kannattaa pelata jos on ylimääräistä rahaa eikä mitään järkevää tekemistä, mutta päävoittoa ei kannata odottaa."
Mitä SETI:n kuunteluihin tulee, niin kerätyllä datalla on toki muitakin hyötyä kuin muiden sivilisaatioiden löytäminen. Jos sellainen joskus löytyy, niin epäilen sen löytyvän jostain aivan muutoin kerätystä datasta.
Hyvää pohdintaa joka tuo esiin useita ongelmakohtia. Mielestäni kirjoittaja ei kuitenkaan aivan riittävästi huomioi sitä seikkaa, että miten pitkä se matka onkaan alkeellisesta elämästä homo sapiensiin.
Intuitioni mukaan tuntuu siltä, että se matka voi olla jopa pidempi, kuin on tähtien määrän ja kemian mahdollisuuksien luoman lottopelin päävoitto, tuottaa älykäs elämä.
Meidän ilmestyminen alkukivesta älykkääksi olioksi otti aikaa miljardeja vuosia, ja siihen on tarvittu mahdollisesti myös kemian lisäksi rutkasti silkkaa onneakin niissä loputtomissa muuttujissa, jotka ylipäätään mahdollistivat aivan hiljattaisen ilmestymisemme tänne ainakin 14 miljardia vuotta pyörineeseen kakofoniaan.
Voisi sanoa, että ilmestymisemme on ilmeisen, jopa äärimmäisen epätodennäköinen tapahtumasarja, joka otetaan usein oudon itsestäänselvyytenä. Mutta siitä ei sen enempää, emme oikein tiedä kunnolla.
Tettävästi myöskään aluksemme yksikään toinen laji miljoonista muista ei ole kehittymässä sillä tavoin älykkääksi, että alkaisi soittelemaan avaruuden ulapoille aiheesta että kannattaisiko sitä alkaa rakettia väsäämään että voitais vaihtaa kokemuksia alienin kanssa.
Väitän että edes kaltaisemme älypään ilmestyminen vieläpä samaan lyhyeen aikaikkunaan jonkun toisen älypään kanssa on se painavin syy, edes manitsematta täysin absurdeja välimatkoja, että kenestäkään tuolla ei näy eikä kuulu merkkiäkään.
Muinoin taivaat olivat täynnä jumalia ja ties mitä, nyt siellä kummittelee elokuva ajan ties mitkä menninkäiset. Elättelemme edelleen mukavia satuja, kosmisen yksinäisyytemme lohduksi, ja mikäpäs siinä, jos se lohduttaa.
Kukaan ei soita. Me olemme ne alienit. Soitellaan vaan toisillemme.
Dr. James Tour on elämän syntyyn paremmin perehtyneenä huippubiokemistinä hieman eri mieltä tuosta elämän syntymisen ja kehittymisen itsestäänselvyydestä. Mitä paremmin asiaan perehtyy, sitä vähäisemmäksi itsestäänselvyydet käyvät.
Mutta toinen ja paljon suurempi ja tärkeämpi huomio. Jos maailmankaikkeuden alkuperä on satunnaisuus, nykyisin havaittavien kokonaisuuksien ei pitäisi olla olemassa. Satunnaisuudella ei ole mitään tarvetta eikä kykyä luoda jotain tietynlaista, ja äärimmäisen (psinotus) epätodennäköistä ja 'mahdottoman' toimivaa maaimankaikkeutta.
Mikä tahansa pieni yksityiskohdan muutos turmelisi koko maailmankaikkeuden.
Pieni painovoiman lisäys romahduttaisi maailmankaikkeuden ja sen rakenteet kasaan, pieni lisäys ja ainesosat ja rakenteet sinkoutuisivat erilleen.
Alkuaineet ovat kuin yhteensopivia superlegoja, jotka mahdollistavat loputtoman kemiallisen rakentelun. Pienetkin yksittäiset muutokset atomeissa tekisivät tämän superrakentelun mahdottomaksi, ja samoin helposti itse alkuaineet mahdottomiksi.
Alkumaailmankaikkeudessa oli vain vetyä ja heliumia, joista ei ole elämän kannalta itsessään mihinkään, mutta niin vain tähdet toimivat tehtaina, jotka tuottavat tarvittavat monimutkaisemmat alkuaineet, jotka ovat stabiileja, ja sitten vielä tähdet räjäyttelevät itseään niin runsain mitoin, että tarvittavat alkuaineet leviävät kaikkialle maailmankaikkeuteen (suhteessa) runsain mitoin, ja tekevät tuntemamme galaksit ja planeettajärjestelmät mahdollisiksi, kuinka J.malaisen epätodennäköistä ja 'viihtyisää' tämä onkaan elämän ja koko maailmankaikkeuden kannalta ("How convenient!").
Jne., jne.
Kun kaikki lasketaan yhteen, en tiedä nykyisen maailmankaikkeuden todennäköisyyttä sattumanvaraisen 'nopanheiton' perusteella samalla lailla kuin joku erittäin osaava fyysikko sen voisi laskea, mutta suhdeluvun on oltava vähintään 1 mahdollisuus kymmenen potenssiin tuhannesta, todennäköisesti mahdollisuus on sitäkin pienempi pelkän sattuman perusteella.
Tunnetut fyysikot ja astronomit ovat jo pitkään todenneet Raamatussa olevan aavemaisia yhtäläisyyksiä olevaisen kanssa, vaikka Raamattu on viime kädessä pronssikautisten ihmisten kirjoittama ja heidän tulkintojensa ja käsitystensä mukaa suodatettu, alkaen siitä, että J.mala puhuu informaatiota, lisää informaatiota siihen mitä Hän luo. Olemassa oleva havaitsemamme tarvitsee lisäinformaatiota ollakseen.
Liekö tuo ollut paradoksi enää aikoihin? S. Albert Kiviseltä löytyi kätevä semanttinen ratkaisu jo 80-luvulla: "Maan ulkopuolisia sivilisaatioita on, mutta me emme voi tietää, että niitä on."
SETI-hankkeisiin puolestaan voi suhtautua kuin lottoon: "Kannattaa pelata jos on ylimääräistä rahaa eikä mitään järkevää tekemistä, mutta päävoittoa ei kannata odottaa."
Hän siis on päätynyt samaan ratkaisuun!
Mitä SETI:n kuunteluihin tulee, niin kerätyllä datalla on toki muitakin hyötyä kuin muiden sivilisaatioiden löytäminen. Jos sellainen joskus löytyy, niin epäilen sen löytyvän jostain aivan muutoin kerätystä datasta.
Hyvää pohdintaa joka tuo esiin useita ongelmakohtia. Mielestäni kirjoittaja ei kuitenkaan aivan riittävästi huomioi sitä seikkaa, että miten pitkä se matka onkaan alkeellisesta elämästä homo sapiensiin.
Intuitioni mukaan tuntuu siltä, että se matka voi olla jopa pidempi, kuin on tähtien määrän ja kemian mahdollisuuksien luoman lottopelin päävoitto, tuottaa älykäs elämä.
Meidän ilmestyminen alkukivesta älykkääksi olioksi otti aikaa miljardeja vuosia, ja siihen on tarvittu mahdollisesti myös kemian lisäksi rutkasti silkkaa onneakin niissä loputtomissa muuttujissa, jotka ylipäätään mahdollistivat aivan hiljattaisen ilmestymisemme tänne ainakin 14 miljardia vuotta pyörineeseen kakofoniaan.
Voisi sanoa, että ilmestymisemme on ilmeisen, jopa äärimmäisen epätodennäköinen tapahtumasarja, joka otetaan usein oudon itsestäänselvyytenä. Mutta siitä ei sen enempää, emme oikein tiedä kunnolla.
Tettävästi myöskään aluksemme yksikään toinen laji miljoonista muista ei ole kehittymässä sillä tavoin älykkääksi, että alkaisi soittelemaan avaruuden ulapoille aiheesta että kannattaisiko sitä alkaa rakettia väsäämään että voitais vaihtaa kokemuksia alienin kanssa.
Väitän että edes kaltaisemme älypään ilmestyminen vieläpä samaan lyhyeen aikaikkunaan jonkun toisen älypään kanssa on se painavin syy, edes manitsematta täysin absurdeja välimatkoja, että kenestäkään tuolla ei näy eikä kuulu merkkiäkään.
Muinoin taivaat olivat täynnä jumalia ja ties mitä, nyt siellä kummittelee elokuva ajan ties mitkä menninkäiset. Elättelemme edelleen mukavia satuja, kosmisen yksinäisyytemme lohduksi, ja mikäpäs siinä, jos se lohduttaa.
Kukaan ei soita. Me olemme ne alienit. Soitellaan vaan toisillemme.
Dr. James Tour on elämän syntyyn paremmin perehtyneenä huippubiokemistinä hieman eri mieltä tuosta elämän syntymisen ja kehittymisen itsestäänselvyydestä. Mitä paremmin asiaan perehtyy, sitä vähäisemmäksi itsestäänselvyydet käyvät.
Mutta toinen ja paljon suurempi ja tärkeämpi huomio. Jos maailmankaikkeuden alkuperä on satunnaisuus, nykyisin havaittavien kokonaisuuksien ei pitäisi olla olemassa. Satunnaisuudella ei ole mitään tarvetta eikä kykyä luoda jotain tietynlaista, ja äärimmäisen (psinotus) epätodennäköistä ja 'mahdottoman' toimivaa maaimankaikkeutta.
Mikä tahansa pieni yksityiskohdan muutos turmelisi koko maailmankaikkeuden.
Pieni painovoiman lisäys romahduttaisi maailmankaikkeuden ja sen rakenteet kasaan, pieni lisäys ja ainesosat ja rakenteet sinkoutuisivat erilleen.
Alkuaineet ovat kuin yhteensopivia superlegoja, jotka mahdollistavat loputtoman kemiallisen rakentelun. Pienetkin yksittäiset muutokset atomeissa tekisivät tämän superrakentelun mahdottomaksi, ja samoin helposti itse alkuaineet mahdottomiksi.
Alkumaailmankaikkeudessa oli vain vetyä ja heliumia, joista ei ole elämän kannalta itsessään mihinkään, mutta niin vain tähdet toimivat tehtaina, jotka tuottavat tarvittavat monimutkaisemmat alkuaineet, jotka ovat stabiileja, ja sitten vielä tähdet räjäyttelevät itseään niin runsain mitoin, että tarvittavat alkuaineet leviävät kaikkialle maailmankaikkeuteen (suhteessa) runsain mitoin, ja tekevät tuntemamme galaksit ja planeettajärjestelmät mahdollisiksi, kuinka J.malaisen epätodennäköistä ja 'viihtyisää' tämä onkaan elämän ja koko maailmankaikkeuden kannalta ("How convenient!").
Jne., jne.
Kun kaikki lasketaan yhteen, en tiedä nykyisen maailmankaikkeuden todennäköisyyttä sattumanvaraisen 'nopanheiton' perusteella samalla lailla kuin joku erittäin osaava fyysikko sen voisi laskea, mutta suhdeluvun on oltava vähintään 1 mahdollisuus kymmenen potenssiin tuhannesta, todennäköisesti mahdollisuus on sitäkin pienempi pelkän sattuman perusteella.
Tunnetut fyysikot ja astronomit ovat jo pitkään todenneet Raamatussa olevan aavemaisia yhtäläisyyksiä olevaisen kanssa, vaikka Raamattu on viime kädessä pronssikautisten ihmisten kirjoittama ja heidän tulkintojensa ja käsitystensä mukaa suodatettu, alkaen siitä, että J.mala puhuu informaatiota, lisää informaatiota siihen mitä Hän luo. Olemassa oleva havaitsemamme tarvitsee lisäinformaatiota ollakseen.