Ilmastonmuutoskeskustelu ja siihen kytkeytyvä ilmapiiri ovat hyvin väsyttäviä. Se on myös yksi niistä keskusteluista, joihin on ennalta määrätty kaikkien osallistujien toimesta oikea mielipide, josta poikkeaminen yleensä laukaisee leimakorttihyökkäyksen. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, miten asiat ovat, vaan miltä ne saadaan näyttämään. Todellisuudessa asiassa on enemmän tarkasteltavaa kuin miltä pintapuolisesti vaikuttaisi.
Ympäristöekologian peruskysymyksen äärellä
Ilmastonmuutoksen olemassaolon kieltäviä tahoja tietysti on, mutta nämä ovat mitättömän pieni vähemmistö. Ilmastodenialismikortin useimmiten saa sen vuoksi, jos kyseenalaistaa sitä, mitä ilmastotoimenpiteitä meillä kannattaa tai ei kannata tehdä. Kyse ei kuitenkaan ole ilmastodenialismista, vaan kyse on ympäristöekologian peruskysymyksestä: millainen vaikutus ihmisellä saa olla ympäristöön. Tästä on jokaisella oma mielipide ja eriävien mielipiteiden olemassaolo on vain hyväksyttävä. Järkevintä asiaa olisi tarkastella kunkin argumentin mukaan, koska tähän kysymykseen ei ole yksiselitteisen oikeaa vastausta.
On aivan perusteltua kysyä, kuinka paljon meidän kilpailukykyämme kannattaa ilmastotoimien vuoksi rapauttaa. Haluamme olla mallioppilaita, mutta silti eittämättä kolmannet maat, Venäjä ja Kiina saastuttavat huomattavasti enemmän. Mikä on siis se piste, jolloin teemme pelkästään itsellemme turhaa turhaa haittaa vaikeuttamalla meidän teollisuutemme toimintaa, kun globaalissa mittakaavassa meidän päästömme eivät vaikuta juuri mihinkään?
Kyse on siis enemmänkin siitä, että ilmastotoimemme ja ilmastonmuutokseen estämiseen menevät rahamme esitellään välttämättättöminä toimenpiteinä. Loogisesti tarkasteltuna meidän ankarat toimenpiteemme eivät estämiseen nähden kuitenkaan mitenkään voi olla välttämättömiä, jos isommat saastuttajat eivät tee samankaltaisia toimenpiteitä.
“Me tienataan tällä”
Tienaamisargumentti heitetään myös usein. Jos meillä kehitetään teknologiaa, jolla saadaan tehokkaasti vihreää energiaa, menee se kaupaksi maailmalla. Se pitää paikkansa. Asiassa on kuitenkin yksi ongelma.
Kukaan ei ole esitellyt sitä, mitä juuri me voisimme tarjota. Mitkä ovat siis ne tutkimuksemme painopisteet, joilla potentiaalisesti voisimme kehittää jotain sellaista, jolla olisi kilpailuhyötyä maailmalla? Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että meidän tulisi tehdä jotain eri tavalla kuin muut. Se ei riitä, että me teemme samaa asiaa kuin muut, mutta muilla on asian tutkimiseen isommat resurssit.
Mikä siis on tämä tutkimuksen haara, joka potentiaalisesti meille voisi tällaisen ratkaisun tuottaa? Rahoitus tulisi tällöin ohjata vahvemmin siihen haaraan sen sijaan, että pyörittelemme esimerkiksi mitättömiä hyötysuhteiden muutoksia aurinkopaneelien osalta.
Riippuvuus Kiinasta
Käytännössä Kiina on välttämätön kauppakumppani, mikäli mielimme kasvattaa vihreän energian osuuttamme energiasektorilla. Lisääntyneet kiinalaiset toimitusketjut kuitenkin tuovat omat haasteensa, koska Kiina on tunnettu globaalisti siitä, että heidän aggressiivinen hallintastrategiansa keskittyy esimerkiksi kriittisen infran ostamiseen.
Kuinka ison riskin olemme valmiit tämän suhteen ottamaan? Energiasektorimme on kriittinen yhteiskunnan toiminnan kannalta, joten asiaa tulisi tarkastella äärimmäisellä vakavuudella. Asiasta ei kuitenkaan syystä tai toisesta haluta keskustella, joka johtuu luultavimmin siitä, että asiaa ei tunnisteta riittävän syvällisesti.
Verkon stabiilius
Vihreän energian ratkaisut eivät sääriippuuvutensa takia verkon stabiiliuden kannalta ole ihanteellisia vaihtoehtoja. Näiden suhteen olisikin hyvä miettiä, voisimmeko lisätä vihreän energian kyljessä esimerkiksi ydinvoimaa. Ylituotantotilanteissa, kuten tuulivoimaloiden osalta kovassa tuulessa, ei energiaa myöskään saa varastoitua, vaan se joudutaan myymään muualle - pahimmillaan siten, että me maksamme siitä, että tuottamamme energia vastaanotetaan muualla.
Vihreä energia ei ole ongelmatonta
Vihreä energia aiheuttaa myös haitallisia sivuvaikutuksia ympäristöön. Esimerkiksi vesivoimalla on pahimmillaan katastrofaaliset vaikutukset ympäröivään ekosysteemiin. Tuulivoima ei myöskään ole ongelmatonta, vaan myös sen on osoitettu vaikuttavan ympäröivään eliöstöön. Aurinkopaneelien osalta sen vaatima pinta-ala muodostuu ongelmalliseksi, kuten myös se, että elämme varsin pimeässä maassa.
Yhteenveto
Ilmastonmuutokseen liittyvä keskustelu on varsin ongelmallista ja sisältää monia pointteja, joita tulisi tarkastella leimakorttien heittelyn sijaan rauhallisesti. Tällä hetkellä keskustelusta puuttuu maalaisjärki, koska osapuolet ovat kaivaneet ympärilleen niin syvät poterot, että niistä ei enää nousta kättelemään vastapuolta.
Syytä kuitenkin olisi. Tarvitsisimme järkeviä ratkaisuja kiihkolla suhtautumisen sijaan.
Ilmastolaskenta on paljon enemmän politiikkaa kuin luonnontieteitä. Soiden hiilensidontaa ei esim lasketa mukaan, eikä metsäpalo ole päästö. Laskennan eri ”korit” päästöökauppa, taakanjako ja maankäyttösektori monimutkaistavat osaltaan luonnontieteen politiikaksi. Tämän voi konkretisoida sillä, että maatila on aina päästölähde vaikka se sitoisi biologisesti pienen kylän ihmisten päästöt.
Hyvä lähtökohta olisi se, että otettaisiin ilmastopolitiikan perustaksi tai vähintään vertailuarvoksi puhtaasti luonnontieteellisin perustein laskettu hiilitase.
Unohdit ehkä tärkeimmän. Mikä on todennäköisesti ihmisen toiminnan vaikutus tällä hetkellä verrattuna luonnolliseen vaihteluun?