Kallonmittailusta keskinkertaisuuden kiroukseen
Ihmiset syntyvät tähän maailmaan monin tavoin epätasa-arvoisina. Haluttiin sitä myöntää tai ei, geneettinen perimämme määrää elämämme kulun monilta keskeisiltä osin. Geneettinen perimämme käytännössä määrittää pitkälti sen, mikä on huippusuoritustasomme kullakin osa-alueella - urheilussa, kognitiivista kyvykkyyttä vaativissa tehtävissä ja niin edelleen.
Toisen maailmansodan aikaan kansallissosialistisen Saksan viitoittamalla tiellä alettiin toteuttamaan eugeniikkaa, eli ihmisten jalostamista geneettisten ominaisuuksien parantamiseksi. Tämä rotuhygieniaohjelma johti satojen tuhansien vammaisten ja mielisairaiden pakkosterilisointiin ja teloittamiseen. Eugeniikkaa oli kuitenkin tutkittu jo aiemmin esimerkiksi Ruotsissa, jossa Karoliinisen instituutin professori Gustaf Retzius teki kesällä 1873 tutkimusretken Suomeen voidakseen todistaa suomalaisten kuuluvan alempiarvoiseen rotuun muihin pohjoismaalaisiin verrattuna. Tutkimuksen myötä Ruotsiin jäi suomalaisten pääkalloja, jotka päätettiin palauttaa vasta vuonna 2024. 1
Luultavasti juuri näiden historiallisten kaikujen osalta ihmisten geneettisten eroavaisuuksien tarkasteleminen suorituskykyyn liittyen on muodostunut pieneksi tabuksi. Geneettisiä ominaisuuksia ei haluta juurikaan tarkastella, koska pelätään kaltevan pinnan luisua, joka voisi johtaa eugeniikkaan tai ihmisryhmien arvottamiseen näille tyypillisten ominaisuuksien kautta. On kuitenkin täysin kiistatonta, että ihmisryhmien välillä on geneettisiä eroavaisuuksia ja tämä pätee myös valtiotasolla - esimerkiksi hollantilaiset ovat maailman pisimpiä, guatemalalaiset maailman lyhimpiä ja niin edelleen. Paikallisesti tarkasteltuna kyse on myös ominaisuuksien kehittymisestä olosuhteiden muovaamana - esimerkiksi aliravitut ihmiset jäävät lyhyemmiksi.
Yksi erityisesti huomiota saanut aihe perinnöllisyyden suhteen on älykkyys, jossa on vahva perinnöllinen komponentti. 2 Erilaisten ihmisryhmien välisiä älykkyyseroja on silloin tällöin tutkittu, mutta tutkimuksille on viitattu kintaalla. Suomessa huomiota on saanut erityisesti Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin kirjoittama IQ and the Wealth of Nations. Kirjassa esitettiin, että väestön älykkyys on tärkeä selittäjä taloudelliselle kasvulle ja maiden välisille vaurauseroille. Kirja sisälsi myös erilaisia arvioita eri maiden keskimääräisille älykkyyksille, josta sitä on aivan erityisesti kritisoitu. 3 Kirjassa käytetty metodologia kiistämättä on varsin heikon kuuloista, mutta sen taustalla on täysin paikkansapitävä ajatus: jokaisen valtion alueella asuvilla ihmisillä on väistämättä oltava keskimääräinen älykkyysosamäärä. Kuinka tarkkoja Vanhasen ja Lynnin saamat luvut ovat - mene ja tiedä - mutta kyseessä on puhdas matemaattinen fakta: jos esimerkiksi kaikilta suomalaisilta mitattaisiin älykkyysosamäärä, saataisiin tästä keskimääräinen älykkyysosamäärä Suomessa juuri sillä hetkellä.
Samalla tavalla voitaisiin mitata mitä tahansa. Aiemmin mainitsemallani maksimisuorituskyvyllä tarkoitan esimerkiksi sitä, että kenialainen pitkän matkan juoksija on tyypillisesti geneettisiltä ominaisuuksiltaan täysin ylivertainen suomalaiseen kilpakumppaniinsa nähden. Vaikka tässä asiassa heikomman geneettisen taustan omistava juoksija harjoittelisi kuinka paljon, hänen maksimisuorituskykynsä ei koskaan voisi saavuttaa tasoa, johon hänen geneettisesti lahjakkaampi kilpakumppaninsa harjoittelulla yltää jo pienemmällä harjoittelulla. Tämä sama analogia koskee myös älykkyyttä. Erilaisten tutkimusten perusteella korkein keskimääräinen älykkyys löytyy Japanista ja Etelä-Koreasta. Tämä tarkoittaa sitä, että näiden maiden geeniperimä mahdollistaa keskimääräistä korkeamman älykkyyden.
Geneettiseltä suorituskyvyltään täysin poikkeuksellisia yksilöitä on tutkittu paljon: näihin kuuluu esimerkiksi pikajuoksulegenda Usain Boltin biomekaniikan tutkimus. 4 Älykkyyden osalta täysin poikkeuksellinen ilmentymä on Kim Ung-yong, joka sai älykkyystestistä 210 pistettä, meni yliopistoon nelivuotiaana, puhui viittä kieltä viisivuotiaana ja lähti NASAn leipiin seitsenvuotiaana. 5 Vaikka geneettisen periytymisen tuoma etumatka tietyissä asioissa monesti on ylisukupolvista ja myös vanhemmat ilmentävät samoja ominaisuuksia, saattaa poikkeuksellisia yksilöitä syntyä myös sellaisille vanhemmille, jotka eivät näitä ominaisuuksia ilmennä. Tilanne voi olla myös toisinpäin, eli geenejä ilmentävät vanhemmat eivät saa lasta, joka olisi samalla tavalla lahjakas. Mutaatioiden kautta perimä muokkaantuu jatkuvasti ja yksilöiden saamat ominaisuudet eivät ole kiveen hakattuja. Pääosin voidaan kuitenkin todeta, että tietyt ominaisuudet ovat perinnöllisiä.
Ihmisiä on eri pituisia ja kokoisia. Kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Olemme summa meille tulleista ominaisuuksista. Olisikin korkea aika alkaa tunnistamaan näitä tehokkaammin, koska lopulta yhteiskuntamme suorituskyky summautuu yksilöiden maksimisuorituskyvyn mukaan. Tätä kuitenkin vastustetaan henkeen ja vereen, koska geneettisiä vahvuuksia ei pystytä millään taikatempulla uudelleenjakamaan. Esimerkiksi yhdysvaltalainen evoluutiopsykologi Geoffrey Miller on todennut vasemmistoälykköjen vastustavan älykkyyden merkityksellisyyttä, koska “äly on resurssi, jota ei voi millään yhteiskunnallisilla toimilla tasoitella tai jakaa uudelleen.” 6 Juuri tämä ajatus on johtanut yhteiskuntamme keskinkertaistumiseen.
Viimeiset vuosikymmenet Suomessa on eletty keskinkertaistumisen loputonta juhlaa. Peruskoululaisten osaamista mittaavat PISA-tulokset ovat tipahtaneet nopeasti lattian tuntumaan ja kehitys on laskusuuntainen. 7 Tämä eittämättä johtuu osittain myös peruskoulujen inkluusioihanteeseen sisäänleivotusta tasapäistämispyrkimyksistä, jonka suurin ongelma on se, että huiput eivät koskaan pääse saavuttamaan täyttä potentiaaliaan. Kaikista kyvykkäimmät eivät koskaan pääse loistamaan eikä heitä tueta tarpeeksi. Koko systeemi on rakennettu vinoksi, joka johtaa siihen, että heikoimmat hyötyvät kyvykkäimpien kustannuksella. Parhaille ei ole tarjolla minkäänlaista porkkanaa. Näiden ainoa vika on se, että he ovat sattuneet syntymään keskimääräistä kyvykkäämmiksi.
Pitkällä aikavälillä tilanne tulee olemaan katastrofaalinen. Jokainen sukupolvi osaa vähemmän kuin edellinen. Tämä tulee väistämättä vaikuttamaan kehitettyihin innovaatioihin, vientiin, koulutusjärjestelmään, politiikkaan ja niin edelleen. Vuosikymmenestä toiseen entropioituminen kohti keskinkertaisten yhteiskuntaa vain kiihtyy. Lopputulos on kädenlämpöisesti vähän kaikkea osaava kansa, joka ei kuitenkaan loista yhtään missään.
Keskinkertaistaminen ja tasapäistäminen koskee aivan kaikkia suomalaisia - kutsuttakoon sitä pohjoismaiseksi sosiaalidemokratiaksi. Tulojen tasaamisesta lähtien kaikista pyritään tekemään keinotekoisesti yhdenvertaisia. Historia on osoittanut jokaisen tätä tavoitelleen valtion tuhoutuneen mahdottomuuteensa. Tämän vuoksi koen sen erityisen vaaralliseksi, että keskinkertaistamisesta pyritään tekemään kulttuurillista normia, jossa tasa-arvoisuus nähdään jakamattomana ja perustavanlaatuisena hyveenä - suorastaan ihmisoikeutena.
Mutta ihmisiin sisäänrakennettuja geneettisiä eroja ei pystytä muuttamaan siitä huolimatta, kuinka moni hyvesäteilyn kirkkaimmista toteemeista esittää aiheeseen liittyviä tyhjiä puheita. Annetaan siis huippujen loistaa omalla tasollaan. Toisen kynttilään puhaltaminen ei saa omaasi palamaan kirkkaammin (ellei tilassa ole rajoitetusti happea).
Kirjoitit: "Toisen maailmansodan aikaan kansallissosialistisen Saksan viitoittamalla tiellä alettiin toteuttamaan eugeniikkaa, eli ihmisten jalostamista geneettisten ominaisuuksien parantamiseksi."
Tämä ei ihan pidä paikkaansa, koska eugeniikka tuli muotiin jo ennen natsiaikaa 1900-luvun alussa, eri puolilla Eurooppaa ja Amerikkaa. Alan uranuurtaja oli rotupuhtauteen mieltynyt Ruotsi, josta Saksan natsit ottivat mallia.
Muuten hyvää tekstiä, kiitos.
Nykyään kun kaikki valintapaineet on nollattu,ja viedään vaikka kantamalla läpi,koska ihmisoikeudet, ollaan tilanteessa, jossa ainoa valintaetu on raaka lisääntymisnopeus, jota vielä tuetaan voimakkaasti. Emme siisole menossa edes keskinkertaisuuksiin, vaan suoraan kohti idiokratiaa.