Kuntavaalien kiteytys

Tässä postauksessa kerron omat tuntemukseni kuntavaaleista ja pyrin myös analysoimaan sitä, mikä erityisesti perussuomalaisilla meni vikaan.

Omat tuntemukset

Kuntavaalit menivät minulla olosuhteisiin nähden hyvin. Vaikeasta vaalipiiristä, ensikertalaisuudesta ja nollabudjetista (ei flyereita, ei minkäänlaista mainontaa ja hyvin pieni fyysinen näkyvyys) sain ennen tarkastuslaskentaa ääniä 486 kappaletta. Tämä oli viidenneksi eniten Helsingin perussuomalaisista ja se toi minulle ensimmäisen varavaltuutetun paikan. Ääntenlaskun loppupuolella minulle oli tulossa välillä jo PS:n viides paikka, mutta siihen ei tällä kertaa ylletty. Vertausluvun perusteella olin 86. ehdokas, eli Helsingin ensimmäinen tippunut, joka ei saanut varsinaista valtuutetun paikkaa. Tähän vaikutti koko listan saama äänimäärä, jonka perusteella vertausluku määräytyy.

Kiitän mitä nöyrimmin jokaisesta saamastani äänestä. Läpimenneiden profiilin (puhemies, kaksi kansanedustaja-ministeriä ja valtiosihteeri) perusteella voidaan hyvällä syyllä olettaa, että istumista valtuustossa on luvassa varsin runsaasti läpimenneiden ehdokkaiden kiireiden johdosta. Tämä tuo varmasti myös lautakuntapaikan. Otan luottamustehtävät mitä suurimmalla vakavuudella vastaan ja pyrin parhaani mukaan olemaan jokaisen äänen arvoinen.

Monet ovat jo alkaneet sovitella jalkoihini eduskuntavaaliehdokkaan saappaita. Tunnetuimmat teemani ovat valtakunnallisia ja luultavasti eduskuntavaaleissa kannatusta olisikin suhteessa reilusti enemmän kuin kuntavaaleissa, mutta en lähde lupaamaan mitään. Tämä johtuu erityisesti siitä, että koin ehdokkaana olemisen äärimmäisen epämiellyttäväksi kokemukseksi.

Tätä ei tule ymmärtää väärin. Olen iloinen saamistani luottamustehtävistä ja hoidan ne parhaan kykyni mukaan, mutta itse kampanjointi oli minulle todella kitkerää myrkynjuontia. En ole itse tavoitellut poliittista valtaa ja pidän systeemiä luotaantyöntävänä. En myöskään pidä erityisesti esillä olemisesta, ja tämän vuoksi olen ollut tähän asti ihmisille vain esittämieni asioiden ja ideoiden summa. Nyt en kuitenkaan enää ollut tällainen, vaan ihmisiä kiinnosti Mika Merano henkilönä. Oikeassa elämässä olen hieman introvertti ja todella tarkka siitä, mitä asioita kerron ihmisille elämästäni ulospäin. Tämä johti siihen, että monessa kohdin minusta tuntui siltä, että kampanjani aikana tein asioita vain vaalien vuoksi, enkä sen takia, että olisin erityisesti halunnut tehdä niitä. Aitoudella mentiin kuitenkin loppuun saakka. Siitä tuli myös paljon hyvää palautetta, joka lämmittää mieltä varmasti pitkään.

---

Mikä perussuomalaisilla meni pieleen?

Lupasin kirjoittaa oman analyysini siitä, minkä takia puolueeni teki mahalaskun. Jaan sen erillisiin kappaleisiin.

… hallitusvastuu ja leikkauspolitiikka

Perussuomalaiset on koko hallituskauden profiloitunut hallituksen leikkaajapuolueena. Perussuomalalaisten kannattajat eivät kuitenkaan pääsääntöisesti ole kokoomuslaisen talouspolitiikan ystäviä. Monen mielessä varmasti on se epäsuhta, että leikkaaminen on aloitettu väärästä päästä. Syydämme rahaa ulkomaille miljarditolkulla, takaamme RKP:n sipsien kilpailukyvyn ja jätämme säätiöt verottamatta (joista pääsääntöisesti rikkaimpia ovat RKP:n ja kokoomuksen säätiöt). Myös kolmannen sektorin leikkaukset ovat jääneet täysin piippuun. Tämä näyttäytyy ulospäin siltä, että pienituloisilta on leikattu, vaikka isompia ja tärkeämpiä rahanmenokohteita ei ole tilkitty. Tästä on vaikeaa olla eri mieltä tai perustella se siten, että leikkaukset olisivat oikeudenmukaisia.

… viestintä

Saksikuva oli virhe. Tämän lisäksi kuntavaaliohjelmassa käytetyt sanavalinnat (pervoilu, sekoilu) eivät herätä ihmisiä hyvällä tavalla, vaan ne aiheuttavat enemmän myötähäpeää kuin myötäilyä.

… muiden puolueiden maahanmuuttokriitikot

Perussuomalaiset on uskollinen kumppani myös muiden puolueiden maahanmuuttokriittisille poliitikoille, jotka näyttäytyvät joviaaleina kumppaneina. Todellisuudessa tämä uskollisuus on vain yksisuuntaista, ja nämä pyrkivät vetämään maton perussuomalaisten alta heti mahdollisuuden tullen. Liiallinen sinisilmäisyys kostautuu.

… ehdokkaiden profiilit

Venäjämyönteiset, tiedevastaiset ilmastodenialistit tai rikoksia tehneet ehdokkaat tarjoavat automaattisesti panoksia vastapuolen aseeseen. Näistä tulisi ymmärtää se, että nettovaikutus ääniin on aina ja poikkeuksetta negatiivinen. Pientä “vastavirta”porukkaa on turha miellyttää, koska näiltä tuleva äänimäärä on pienempi kuin se, joka menetetään valtamedian tehdessä otsikoita näistä ehdokkaista.

… kuntavaalistrategia

Puuttui kokonaan.

… muiden haukkuminen

Suomalaisten henkisessä ympäristössä ei arvosteta sitä, että haukutaan toisia. Toisten haukkuminen lisäksi siirtää valokeilan vastapuoleen. Tässä tulisi ehdottomasti toimia siten, että ketään ei haukuttaisi, vaan esitettäisiin pelkästään omia vaihtoehtoja. Ne olisivat joka tapauksessa parempia ja kestäisivät kriittisen tarkastelun.

… täysi kyvyttömyys mukautua muuttuneeseen ympäristöön

Kyse ei ole siitä, etteikö viesti menisi perille. Se menee perille, mutta se on yksiselitteisen huono. Änkyräkonservatismiin voi halutessaan tuudittautua, mutta nykyinen ympäristö on muuttunut. Maailma ympärillä muuttuu, ja niin pitää muuttua myös puolueen painopisteiden ja viestin. Vaaleista toiseen ei voi toistella samaa viestiä, tai voi suosiolla katsella auringonlaskua.

… kyvyttömyys tavoittaa tiettyjä äänestäjäryhmiä

Puolueen tulisi toden teolla miettiä sitä, minkä takia koulutetut nuorehkot kaupunkilaiset eivät koe perussuomalaisten ajamia asioita omakseen. Tämä toi tappion eurovaaleissa ja se tulee tuomaan tappion kaikissa yliopistokaupungeissa kaikissa tulevissakin vaaleissa, mikäli asialle ei tehdä yhtään mitään. Pyrin itse tavoittamaan näitä äänestäjiä, ja heitä kyllä on varsin runsaasti.

… kyvyttömyys käyttää faktoja tehokkaasti maahanmuuttokeskustelussa

Perussuomalaiset on ollut tilastollisesti täysin oikeassa maahanmuuton aiheuttamien lieveilmiöiden vaikutuksista. Ne faktat tulisi selkeästi viestiä myös ulospäin. Tiivistettynä, helppolukuisena pakettina.

… vaihtoehdon puuttuminen

Mille perussuomalaiset on vaihtoehto? Mitä tahansa puoluetta äänestetään sen takia, että se on vaihtoehto.

… kyvyttömyys ottaa oppia virheistä

Kaikki yllä olevat virheet on tehty jo aiemmin. Niistä pitäisi ottaa opiksi, ei toistaa niitä vaaleista toiseen.

---

Vaalitulos yleisemmin, mikäli katsomme kristallipalloon

Punavihreiden voittoon päätynyt vaalitulos on karmaiseva Suomen talouden kannalta. Tyypillisesti poliitikot pitävät Suomen vertaamisesta laivaan - koska sen voi sanoa kääntyvän hitaasti - mutta todellisuudessa Suomi on enemmänkin juna. Se kulkee kiskoilla, jolla sitä ei voi kääntää. Mikäli trendi pysyy samankaltaisena myös eduskuntavaaleissa, talouden suhteen lasketut madonluvut näyttävät siltä, että tämä juna törmää seinään vauhdilla. IMF:n troikka joutuu puuttumaan tilanteeseen, ja siinä eivät voi ihmiset kuin ihmetellä, kun eläkkeestä ja tuista leikataan puolet pois. Ylikireä verotuksemme tappaa kaiken kilpailukyvyn.

Kotouttamispalvelut ja maahantulijoiden määrät ovat pitkälti kuntien vastuulla. Vaalitulos tarkoittaa sitä, että segregaatio syvenee, katujengit lisääntyvät ja muut maahanmuuton lieveilmiöt muuttuvat näkyvämmäksi. Pysymme järkähtämättä Ruotsin tiellä, ja viimeistään vuosikymmenen päästä ihmettelemme, kun ensimmäiset kranaatit räjähtelevät lähiöissä.

Pala palalta itsesuojeluvaistottoman arvo”liberalismin” johdosta Suomesta poistuvat kaikki ne elementit, jotka oikeastaan tekevät Suomesta Suomen. Jäljelle jää vain kädenlämpöinen, identiteetön sillisalaatti.

---

Miten eteenpäin?

Yllä mainitsemani asiat tulisi ottaa huomioon ja niistä opiksi välittömästi. Mitä kauemmin perussuomalaiset makaa kanveesissa, sitä paremmin kilpailijat pystyvät määrittämään sen, mistä Suomessa puhutaan. Puolueen kannatus on aiemminkin kokenut rajuja laskuja, mutta olemme aina nousseet. Niin tulemme nousemaan nytkin. Tämä vaatii erityisesti sitä, että kenttäväkeen valetaan uskoa siihen, että ajamillamme asioilla on tilausta.