Trump voitti - mitäs nyt tehtäisiin?

Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksen seurauksista maalaillaan kauhukuvia, mutta ehkä meidän tulee rauhoittua ja vetää syvään henkeä.

Niinhän siinä lopulta kävi, että Yhdysvaltain presidentinvaaleissa Donald Trump selviytyi voittoon. Sikäläisissä presidentinvaaleissa presidentin valitsevat jokaisen osavaltion valitsijamiehet, joita on yhteensä jaossa 538. Näistä 312 on menossa Trumpille. ¹ Huomattavaa on, että Trump onnistui purkamaan demokraattien “sinisen muurin”, eli kääntämään Pennsylvanian, Michiganin ja Wisconsinin. Trump voitti jokaisen vaa’ankieliosavaltion. Näillä näkymin Trump on myös ensimmäinen republikaanien presidenttiehdokas sitten George W. Bushin vuoden 2004 valinnan, joka saa isomman kokonaisäänimäärän kuin demokraattien vastaehdokkaansa. Nyt on kyseessä landslide victory, kuten amerikkalainen sanoisi.

Suomessa rapakon takaisten presidentinvaalien osalta on jo totuttu näkemään suomalaisen median raivokasta informaatiovaikuttamista demokraattien ehdokkaiden puolesta. Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus, vaan Trumpin haukkuminen sai varsin koomisia sävyjä esimerkiksi jonkinlaista noir-fiktiota muistuttavassa Trumpin kotitaloa koskevassa artikkelissa ² ja kolumneissa, joissa Trumpia pidettiin vuorenvarmana häviäjänä ³. Trumpin osalta suomalaisen median linja on valittu jo vuonna 2015, jolloin Helsingin Sanomien Saska Saarikoski tiivisti sen jo legendaariseksi muodostuneessa twiitissään seuraavasti: “Donald Trump on pelle, joka saa republikaanien muut ehdokkaat näyttämään lähes täysijärkisiltä. Hänen mahdollisuutensa ovat tietysti 0,0.” ⁴

Suomalaisen median epäonneksi koitui kuitenkin se, että suomalaiset eivät voi äänestää näissä vaaleissa. Mikään määrä informaatiovaikuttamista, Trumpin mustamaalaamista tai Kamala Harrisin hehkuttamista ei poistanut sitä tosiasiaa, että jo kesäisen salamurhayrityksen jälkeen Trump oli muodostunut täysin mahdottomaksi vastustajaksi demokraateille. Luultavasti luvut olisivat olleet Trumpin puolesta vieläkin rumemmat, mikäli tästä maailmasta useissa yhteyksissä henkisesti jo poistunut “Sleepy” Joe Biden ei olisi luopunut demokraattien presidenttiehdokkuudesta.

Suomessa ja Euroopassa yleisemminkin tietysti mietitään, miten Trumpin voitto täällä näkyy. Trump on ollut varsin kovasanainen ja kehottanut paitsi Euroopan maita hoitamaan omat puolustukselliset tonttinsa, myös kyseenalaistanut Yhdysvaltojen Ukrainalle antaman tuen. Tässä tulee kuitenkin huomioida, että kyse on ensisijaisesti sisäpolitiikkaan suunnatusta puheesta. Ukrainan aseistaminen ja Venäjän lyöminen on meille Venäjän rajanaapurina elintärkeä asia, mutta kärsimme itsekkyyden aiheuttamasta “maailman napa”-syndroomasta. Keskivertoamerikkalainen ei osaa edes sijoittaa Ukrainaa tai Suomea kartalle. Heille kyseessä on vain kaukainen sota, joka ei vaikuta heihin mitenkään - pelkkä kuluerä. Amerikkalaisten osalta kyse ei tällöin ole venäjämielisyydestä, kuten täällä monesti väärin tulkitaan. He vain arvottavat sisäpoliittiset asiat ja oman kansallisen hyvinvointinsa etusijalle.

Juuri tästä syystä monet eurooppalaiset - minä mukaanlukien - olisivat halunneet nähdä mieluummin Kamala Harrisin nousevan presidentiksi. Kyse on omien kansallisten etujen vaalimisesta. Ehdokkaiden välisen eron voisi tiivistää seuraavasti: Harrisin valinta olisi lisännyt potentiaalisesti kurjuutta kotimaassa, mutta Trumpin valinta saattaa lisätä potentiaalisesti kurjuutta Euroopassa. Kuten amerikkalaiset, myös me ajattelemme ensisijaisesti itseämme - Yhdysvaltojen sisäpolitiikalla ei ole meille niin suurta merkitystä kuin lähiympäristöllämme. Siksi NATO-asioihin enemmän puheissaan sitoutunut Harris olisi ollut meille parempi ehdokas. Amerikkalaiset kuitenkin päättivät täysin ymmärrettävistä syistä toisin. Ja kaikesta näkyy se, että tyhmistä lausunnoista ja henkilöön liittyvistä negatiivisista puolista Suomen mediassa soimattu Trump tiesi koko ajan mitä tekee.

Trumpin valinnalla on kuitenkin hopeareunus. Trumpin valinnasta seuranneita, Euroopasta kantautuneita puheenvuoroja seuratessa ei voi välttyä ajatukselta, että Euroopassa ei olla tehty minkäänlaisia riskianalyysejä sen varalle, jos Yhdysvallat eivät olisi sotilaallisesti auttamassa. Tämä on tietenkin täysin kestämätön lähtökohta. Euroopalle voisi tehdä hyvää seisoa omilla jaloillaan ja varmistaa oma puolustuksensa myös siinä tilanteessa, jos Yhdysvalloista tulevaa apua ei olisi näkyvissä. On täysin absurdia edes ajatella, että me joudumme pelkäämään Euroopassa ja Suomessa toisen maan presidentinvaalien tuloksen puolesta.

Trumpin ensimmäinen valinta kirvoitti mitä mielikuvituksellisimpia puheita mahdollisista seurauksista. Silloin manalan enkelit eivät puhaltaneet tuomiopäivän pasuunaan eikä maan päälle ilmestynyt niin luvattuja ja manattuja heinäsirkkaparvia kuin paremmin tulikivisateitakaan. Eikä niin käy nytkään. Yhdysvallat ei olisi suurvalta ilman liittolaisiaan. NATOsta irtautuminen ja Eurooppa-yhteistyön romuttaminen olisi Yhdysvalloille yksinkertaisesti huono vaihtoehto. Tämän Trump piinkovana bisnesmiehenä varmasti myös ymmärtää.

Kovimpien Harris-fanien ulostulot somessa näyttävät huvittavan samankaltaisilta kuin vuoden 2020 Trumpin häviön jälkeiset fundamentalisti-MAGA-kultistien syytökset vaalien vilpillisyydestä. Nytkin ensimmäiset puheet vaalihuijauksista tulivat jo aamulla - tällä kertaa vastakkaisesta leiristä. Ehkä pieni itsereflektio voisi heille osoittaa, että he eivät lopulta ole kovinkaan erilaisia vastakappaleeseensa nähden.

Oli miten oli, niin nyt Suomen, Euroopan ja muun maailman tulee miettiä, miten seuraavat neljä vuotta pärjätään Agent Orangen kanssa. Siihen varmasti löytyvät tälläkin kertaa keinot.

1. https://www.270towin.com/

2. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ff0e8de6-4dd8-4240-8c71-ed9d93a80a4a

3. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010578843.html

4. https://x.com/SaskaSaarikoski/status/628240592078794752