Venäjän kaasuputkihankkeet ja aiheeseen liittyvät poliitikkojen ulostulot

Venäjän kaasuputkihankkeet ovat puhuttaneet paljon - mutta mitä näistä on vuosien varrella lausuttu poliitikkojen toimesta?

Jan 01, 2024

Energiariippuvuus Venäjästä ja erinäiset Venäjän etua ajaneet hankkeet ovat nousseet Ukrainan sodan jälkeen uudelleen keskustelunaiheiksi. Tämä kirjoitus koskee Venäjän kaasuputkihankkeita sekä suomalaisten poliitikkojen ulostuloja asian suhteen. Kuten käytetyistä puheenvuoroista voi huomata, on Suomessa vallinnut vahva naiiviuden ja suomettuneisuuden ilmapiiri ja päätöksentekoa näiden hankkeiden osalta on ajanut itänaapurin miellyttäminen. Röyhkeimmät jopa käyttivät näitä hankkeita kääriäkseen isot rahat omaan taskuunsa.

Tekstin lähteet sisältävät todella runsaasti toissijaisia lähteitä, jotka jätän lukijan vastuulle löydettäviksi käytetyistä lähteistä. Ne ovat siellä hyvin selkeästi, ja kannustankin kaikkia lukemaan nämä lähteet.

Nord Stream-kaasuputkiin liittyvien hankkeiden tarkoitus on ollut vetää Venäjältä Saksaan kulkevat kaksi maakaasuputkea. Rakennuttaja on ollut ensimmäisen osalta Nord Stream AG, jonka omistuksesta suurin osa (51%) on ollut venäläisellä energiakonserni Gazpromilla. Toisen rakennutti New European Pipeline AG, jonka omistuksesta Gazpromilla oli myös 51%. Puolan, Ukrainan ja Yhdysvaltojen vastustuksesta huolimatta Saksa päätti kytkeytyä Venäjään ja olla riippuvainen sen energiasta. Erityisenä riskinä olikin paitsi energiariippuvuus Venäjästä, lisäksi myös sotilaallisen läsnäolon vahvistuminen ”kaasuputkien turvaamiseksi”.

Nord Streamin lisäksi kaavailtiin vielä erillistä South Stream-hanketta, joka kaatui EU:n vastustukseen. Ukrainan sodan alettua molemmat kaasuputket ovat vaurioituneet räjähdyksissä, ja sen seurausta pidetään historian suurimpana yksittäisenä metaanipäästönä.

Kaasuputkihankkeilla on tehty myös hyvät rahat. Paavo Lipposen asiaan liittyvä konsultointi tämän yrityksen Cosmopoliksen kautta nimittäin tuotti vuosien varrella 1,2 miljoonaa euroa 3,4 miljoonan euron liikevaihdolla. Tilinpäätöksistä ei suoraan näe tietoa siitä, mistä yhtiön liikevaihto on eri vuosina muodostunut, mutta merkittävän osan arvellaan tulleen Gazpromilta. [14]

SDP:n entinen puoluesihteeri Antton Rönnholm taas laskutti Gazpromilta yli 200 000 euroa Belgiaan perustetun konsultointiyrityksensä Philotimo Consultingin kautta South Streamia koskevan hankkeen konsultoinnista. [15]

Mikko Järvi kuvailee aihetta koskevassa pro gradussaan varsin hyvin hankkeita edeltävää tilannetta seuraavasti [7]: ”Suomessa etenkin vasemmistoliiton, sosiaalidemokraattien ja keskustan riveistä kuultiin useita puheenvuoroja, joissa hankkeen lisäämän keskinäisriippuvuuden katsottiin vaikuttuvan myönteisesti turvallisuuteen. Näissä puheenvuoroissa Nord Stream oli rauhanprojekti ja hanke, jossa oli niin paljon positiivista, ettei se voinut aiheuttaa konfliktia. Tämän kaltaiset puheenvuorot yhdistettynä vuoden 2009 kontekstiin Ukrainan ja Venäjän kaasukiistojen varjossa synnyttävät perustellusti mielikuvia suomettumisesta. Tapani Vaahtoranta ja Bendik Solum Whist arvioivat jo vuonna 2008 suomalaisessa keskustelussa esiintyneen merkkejä uudelleen suomettumisesta.”

Puolueiden suhtautumista käsitellään Pekka Itälän pro gradussa [13]: ”Ulko- ja turvallisuuspoliittisten näkemysten jakautuminen ilmenee selkeästi myös puoluevertailun perusteella. Ministerien puheenvuoroissa diskurssi sai yhteensä 13 mainintaa, joista neljä oli positiivista, kahdeksan neutraalia sekä yksi negatiivinen. Puolueista positiivisimmin kaasuputken ulko- ja turvallisuuspoliittisiin vaikutuksiin suhtautuivat keskusta, SDP sekä vasemmistoliitto. SDP:n viidestä argumentista neljä käsitteli hankkeen ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia myönteiseltä kannalta, ja yhdessä mainittiin myös sen kielteisistä vaikutuksista. Keskustan ja vasemmistoliiton argumenteissa ilmeni positiivisten näkemysten lisäksi neutraaleja argumentteja – ensiksi mainitulla yksi ja jälkimmäisellä kaksi. Keskustalla ulko- ja turvallisuuspoliittiset argumentit kattoivat neljäsosan puolueen kaikista argumenteista, kun taas sosiaalidemokraateilla ja vasemmistoliitolla ainoastaan kuudesosan.”

Huomioitavaa on, että selkeästi laajin tuki on tullut SDP:ltä ja vasemmistoliitolta. Suurinta vastustusta ei käsitellä: hankkeita vastustivat eniten Kokoomuksen edustajat, vaikka muutama näistä lipesikin rintamasta. Vihreät poliitikot ovat messiaanisissa ulostuloissaan vastustaneet näitä, Heidi Hautala etunenässä, mutta kyseiset ulostulot tulee asettaa kontekstiin: Vihreät olivat mukana silloisessa hallituksessa hyväksymässä Nord Stream 1-hanketta. Myös Heidi Hautala kannatti tätä, mutta asetti ehdoksi sitoutumisen ympäristönsuojeluun. 2010-luvulla turvallisuuspolitiikan sijaan putki oli poliitikkojen silmissä ”ympäristökysymys”. [1]

Ex-pääministeri Paavo Lipponen (SDP) oli isoin puuhamies hankkeen takana, lobaten sitä vuosikausia. Venäjän hyökkäyksestä Georgiaan 2008 kesti vain viikko siihen, että Paavo Lipponen hyppäsi Nord Stream AG:n palvelukseen ”konsultiksi lupahakuprosessiin ja ympäristövaikutusten arviointiin liittyvissä asioissa”. [2] Konsultti-Lipposen mielestä kaasuputki ei ollutkaan turvallisuuskysymys, vaan turvallisuuskysymykset olivat ”löysää ja perustelematonta puhetta”. [3]

Listaan joitain poliitikkojen puheenvuoroja ja lausuntoja:

Eero Heinäluoma (SDP) pilkkasi turvallisuusriskistä huolestuneita eduskunnassa [2]: ”Näyttää siltä, että osa kuvittelee, että todellakin sieltä kaasuputkesta lähtee tulemaan suikkahattuisia, punatähtisiä, harmaapukuisia miehiä pyssyt kainalossa”.
Silloinen presidentti Tarja Halonen (SDP) ja pääministeri Matti Vanhanen (Kesk) kutsuivat putkea ekologiseksi kysymykseksi. Tähän tulokseen päätyi myös eduskunnan ulkoasianvaliokunta sen puheenjohtajan, Pertti Salolaisen (Kok) johdolla. [2]
Hanketta oli esittelemässä silloinen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (Kesk), ja Keskustan leiristä myös Kimmo Tiilikainen sanoi putken olleen ”alusta lähtien ympäristökysymys vailla poliittisia intohimoja”. [2]
Alexander Stubb (Kok) taas tyytyi toteamaan, että ”meille tämä kaasuputki ei ole ulko- ja turvallisuuspoliittinen kysymys” ja että ”keskinäisen riippuvuuden kasvattaminen Venäjän ja Euroopan välillä on hyvä asia”. [2]
Kun Tuulikki Ukkola (Kok) arvosteli hanketta sotilaspoliittisesta näkökulmasta, Erkki Tuomioja päätyi vain toteamaan välihuutona ”herran jestas”. [2]
Silloinen ympäristöministeri Paula Lehtomäki (Kesk) oli sitä mieltä, että ”putki ei lisää turvallisuusriskejä Itämerellä”. [2]
Nykyinen pääministeri Petteri Orpo suhtautui myös myönteisesti hankkeeseen, koska ”siinä täytyy nähdä edistävä vaikutus eurooppalaisen turvallisuuden osalta”. [2]
Nykyisen ulkoministeri Elina Valtosen peräänkuulutettua turvallisuuspoliittista analyysiä Nord Stream 2:n osalta vuonna 2016 silloinen pääministeri Juha Sipilä (Kesk) totesi, että ”hanke ei vaikuta Suomen energiaturvallisuuteen eikä hankkeella tämänhetkisen arvion mukaan ole muitakaan suoria turvallisuusvaikutuksia Suomeen”. [2]
Eero Heinäluoma hermostui Jussi Halla-Aholle tämän todettua putken olevan Venäjän tapa saada vipuvartta Euroopassa eurovaalipaneelissa vuonna 2019. [4]
Vuonna 2019 presidentti Sauli Niinistö torjui Yhdysvaltain varoitukset Venäjän vaikuttamisesta kaasuputken osalta. [2]
Vasemmistoliiton kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä ihmetteli projektista esitettyjä kriittisiä arvioita seuraavasti: ”kummallista, että tämä kaikille suomalaisille poliitikoille ei näytä oikein sopivan. Onko siellä selkäytimessä niin vahva Venäjä-vastaisuus, että aina pitää ruveta venkoilemaan” ja syytti Kokoomusta sanomalla, että ”Vasemmisto ja keskusta tuntuvat varsin yksimielisesti pitävän tätä putkihanketta positiivisena sekä ilmastollisesti että myös Euroopan tulevaisuuden kannalta, mutta kokoomuksen puolelta on raju vyörytys käynnissä, jossa kylvetään hankalaa ilmapiiriä tämän hankkeen ympärille”. [5]
Tennilän kanssa samassa täysistunnossa Eero Heinäluoma (SDP) komppasi Tennilää sanomalla, että ” Iloitsen kuitenkin siitä, että täältä vasemmalta tulee kyllä vahvaa tukea hallituksen järkevälle linjalle tässä yhteydessä ja pidämme sitä isänmaan ja Suomen etujen mukaisena”. [5]
Myös Timo Kaunisto (Kesk) syytti turvallisuushuolia esittäneitä russofobiasta ja Kyösti Karjula (Kesk) kuvasi kaasuputken edistävän rauhaa. [5]
Aikanaan vasemmistoliiton äänitorvi Kansan Uutiset kuvaili tilannetta seuraavasti: ”Oikeisto pelkää, vasemmisto luottaa”. [6] Artikkelissa nostettiin esiin Kari Uotilan lausunto siitä, että ”on myös Suomen etu, että Venäjä vahvistuu taloudellisesti”.
Pentti Tiusanen (Vas) taas viittasi kintaalla huolille siitä, että hanke voisi lisätä Venäjän sotilaallista läsnäoloa ja teki myöhemmin pilaa sotilaallisen läsnäolon kasvusta tiedustellessaan, voisiko kaasuputkesta kävellä ”pieniä venäläisiä sotamiehiä kalašnikov kädessään”. [7]
Vasemmistoliiton silloinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie kuvaili kaasuputken ”parantavan Itämeren alueen turvallisuutta”. Perusteluna oli se, että Lapintien mukaan Venäjä ja EU:n linkittyvät hankkeessa taloudellisesti toisiinsa, jonka ansiosta myös turvallisuus paranee. [7]
Lapintien kanssa samaa mieltä oli myös SDP:n Matti Saarinen, jonka mukaan putkihanke hanke sisälsi niin paljon positiivisia latauksia, että se ei voi konfliktia aiheuttaa, vaan päinvastoin. [7]
Reijo Kallio (SDP) uskoi Itämeren vakauden lisääntyvän ja syynä sille olevan EU:n ja Venäjän välisen keskinäisriippuvuuden lisääntyminen. Kallio ei ollut samaa mieltä epäilyistä Venäjän luotettavuuden suhteen. [7]
Sirpa Paateron (SDP) mukaan kyseessä oli ”mitä parhain vaihtoehto turvallisuudelle ja ilmastolle”. [7]
Krista Kiurun (SDP) mukaan valloilla oli ”outojen uhkakuvien lietsominen”. [7]
Kun Nord Stream halusi tutkia uusia putkilinjauksia 2012, silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (SDP) totesi, että ”asia halutaan nähdä turvallisuuspoliittisena kysymyksenä, mutta sitähän se ei tietenkään ole” ja totesi olevan myös virolaisten etujen mukaista, että nämäkin suhtautuisivat hankkeeseen myönteisesti. [8]
Alexander Stubbin (Kok) toimiessa ulkoministerinä hän katsoi, että kaasuputkea tulee katsoa ympäristökysymyksenä. Gazprom oli ulkoistanut valvonnan yksityiselle turvallisuusyritykselle. Tämä lisäsi Venäjän sotilaallista läsnäoloa Itämerellä, jonka Stubb totesi muuttavan turvallisuuspoliittista tilannetta, mutta ei sen vakautta. [9]
Myös Juha Sipilä (Kesk) totesi pääministerinä toimiessaan, että kyse on vain ympäristöpoliittisesta eikä turvallisuuspoliittisesta asiasta. [10]
Vuonna 2020 [11] Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho kutsui putkihankkeita ”piristykseksi” ja edelleen 2022 sanoi, että hankkeita vaikeutettiin ja hidastettiin niiden alusta alkaen. [12]