Belt and Road ja lohikäärmeen maailmanlaajuinen ote
Kiinan infrastruktuuriprojektit naamioidaan esimerkiksi kehitysyhteistyöksi, mutta niiden vaikutusvalta sitoo kokonaisia valtioita poliittiseen velkavankeuteen.
Suomessa on hallituksen toimesta ihmetelty Kouvolaan suunniteltua Tiktokin datakeskushanketta. 1 Hallituksessa Perussuomalaisten ministerit ovat nostaneet esille aivan aiheellisen huolen siitä, millainen turvallisuuspoliittinen vaikutus hankkeella saattaa olla. Tilanne muistuttaa monilta osin takavuosien naiivia suhtautumista venäläisten kiinteistökauppoihin. 2 Asiaan tuleekin suhtautua varauksella, sillä siinä missä Venäjän karhun valloitusretket tarkoittavat rajan yli vyöryviä tankkeja, toimii idän lohikäärme huomattavasti hienovaraisemmin. Sen toimintatapojen tunnistaminen on nykymaailmassa elintärkeää.
Kiinan velka-ansapolitiikka (engl. debt-trap diplomacy) on strategia, jossa Kiina tarjoaa suuria lainoja kehittyville maille infrastruktuurihankkeita varten – erityisesti osana Belt and Road Initiative -ohjelmaa. Tyypillistä näille lainoille on se, että niitä annetaan ehdoilla, jotka johtavat maiden velkakriiseihin, jolloin Kiina voi käyttää velkaa keinona painostaa valtioita poliittisesti tai hankkia strategisia resursseja ja infrastruktuuria hallintaansa. 3
Vuonna 2013 Kiinan presidentti Xi Jinping esitteli kunnianhimoisen kehityshankkeen, joka tunnetaan nimellä Belt and Road Initiative eli Vyö ja tie -aloitteena. Tavoitteena oli rakentaa uusi silkkitie, jota käytetään keinona vahvistaa Kiinan asemaa maailmantalouden ja kansainvälisen politiikan keskiössä. Kymmenessä vuodessa hanke on kasvanut valtavaksi globaaliksi infrastruktuuriohjelmaksi, johon on sitoutunut yli 65 maata, ja jonka kautta Kiina laajentaa vaikutusvaltaansa strategisesti merkittävien hankkeiden ja taloudellisen riippuvuuden avulla. 4 Etenkin Afrikassa Kiinalla on jo merkittävä määrä infrastruktuuria hallinnassaan, joka takaa sen, että Kiinalla on pääsy Afrikan energia- ja mineraalivaroihin. 5
Kiinan keino saada vaikutusvaltaa ei siis ole sotilaallinen, vaan taloudellinen. Kiinan rahoittamaa kehitysapua ja muita hankkeita tulee aina tarkastella turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta. Suomessakin on aiempaa kokemusta siitä, että Kiina on yrittänyt ostaa Kemijärven lentokentän Rovajärven sotaharjoitusalueen naapurista “arktisia tutkimuslentoja varten”. Puolustushallinto esti hankkeen. 6 Kiina on myös pyrkinyt rahoittamaan Helsingin ja Tallinnan välistä tunnelia osana aiemmin mainittua Vyö ja tie -aloitetta. 7
Rahan lisäksi Kiinan tekemisiä voi tarkastella myös perinteisemmän turvallisuuspolitiikan näkökulmasta. Suomelle viimeisen vuoden aikana tutuksi tulleet Itämerellä ankkureilla tehdyt kaapelituhot ovat olleet Taiwanille arkipäivää jopa siinä määrin, että kiinalaisalukset ovat katkoneet kaapeleita viiden vuoden sisällä jopa 27 kertaa. 8 Toimintatapa siis on ollut jo ennestään toimivaksi testattu.
Datakeskuksen pääasialliseksi käyttäjäksi kaavailtu Tiktok on ollut eri asiantuntijoiden hampaissa sen vuoksi, että sovellus mahdollistaa tehokkaan OSINT (avointen lähteiden tiedustelu) vakoilun. Kiina ei itse salli kansalaisilleen Tiktokin käyttöä. 9 Vakoilunäkökulmaa korostaa sekin, että Supo on Suomessa huolestunut jopa kiinalaisiin vaihto-opiskelijoihin mahdollisesti liittyvästä vakoiluriskistä. 10
Suomelle ja Euroopalle Venäjän uhka on konkretisoitunut Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan vuoksi. Kiinassa sotaa ei nähdä samalla tavalla kuin Euroopassa, sillä Venäjä ja Kiina ovat solmineet lausunnon, jonka mukaan maiden välistä yhteistyötä pyritään vahvistamaan entisestäänkin. 11 Mielenkiintoista asiassa on sekin, että Venäjälle Kiinan kumppanuus on aivan yhtä arveluttavaa kuin kaikkien muidenkin kohdalla. Ei ole syytä olettaa, että Kiina solmisi Venäjän kanssa sopimuksia pelkän ystävällisyyden vuoksi.
Tiivistyksenä voidaan todeta, että Kiinalta harvemmin saa mitään hyvän tahdon eleenä tai ilmaisena lounaana. Hallituksen tulee olla tietoinen riskeistä, jotta emme päädy uudestaan samanlaiseen tilanteeseen kuin venäläisten maakauppojen kanssa, jossa asiaan ja sen riskeihin suhtauduttiin maailmaa syleilevästi ja omat edut unohtaen.
